Kirjastosta kannoin Marian koodin luettavaksi ja tuomioni on seuraava: lisää mustaa.
Lukiessa rupesin miettimään mistä tämä amatöörimäisyyden tunne kumpuaa. Syinä voisi olla tekstaus, tämä ollee käsintekstattua, oikein selkeää ja luettavaa, mutta jotenkin siinä on semmoinen "nyt minä kirjoitan selkeästi" -tunne, jäykkyys tai jokin.
Ja sitten on tuo mustan vähäisyys. Rautalankamainen viivapiirros yhdistettynä kohtuu valjuun värimaailmaan hankaloittaa lukemista. Piirrokset häviävät tummissa harmaan ja ruskean sävyissä väriin.
Kun piirtäjä ei ole erikseen varjostanut, eikä värittäjäkään ole varjoja tehnyt, on lopputuloksena tylsähkö tasavalaistus.
***/*****