Persoonallinen tyyli ei sitäpaitsi muodostu pelkästään sääntöjen ja konventioiden rikkomisesta: niiden puitteissa toimiessaan voi tehdä käytännössä rajattoman määrän persoonallisia ratkaisuja. Kuvakulmien valinnat, kynänvetojen persoonallinen ote, henkilöiden puhetapa, yms yms yms. Jos katsotaan mitä tahansa sarjakuvan mestariteosta, ja analysoidaan käytettyjä teknisiä ratkaisuja, väitän että löydetään enemmän omaksuttuja tapoja kuin poikkeamia. Persoonallinen tyyli muodostuu muutamasta poikkeamasta. Kaikki eivät poikkea omaksumansa tyylin perinteistä oikeastaan lainkaan, mutta tekevät silti klassikkokamaa: tämä johtuu just siitä, että konventioiden sisällä on liikkumavaraa.
Tietenkään mulla ei ole mitään kaikkea rikkovia avantgardistejakaan vastaan. Kaikkien aktiivinen tai passiivinen pakottaminen siihen leiriin olisi aika tuomittavaa touhua, mutta eipä Keijokaan sitä taatusti tee.
