Esimerkiksi klassisen musiikin puolella (missä termiä käytetään yleisesti) nuoret soittajat, lähestyessään huipputasoa, opiskelevat paljon tulkinnallisia asioita opinnoissaan ja mestarikursseilla ennenkuin heistä puhutaan virtuooseina.
Tämän takia tunnenkin syvää alemmuuden tunnetta klassisen musiikin ammattilaisia kohtaan. (Harrastan alaa jonkun verran: kuuntelen levyjä ja käyn konserteissa, mutta en soita itse kuin nimeksi). Heillä on vankka ja vakiinnutettu koulutusjärjestelmä, jonka läpikäyminen edellyttää totista ja perusteellista teknisen taidon ja alan perinteiden opettelemista - on lopputuloksena sitten kuinka kokeelliseen ilmaisuun päätyvä tekijä hyvänsä.
Myöskin heillä on välineet keskustella alaan liittyvistä asioista yhteisin nimikkein: on termistö, jolla musiikkia ja soittoa voi asiaantuntevasti kritisoida ja kiinnittää tarkasti huomiota tiettyihin asioihin, niin että tämä myös välittyy toisille alan tekijöille.
Toista on meillä kuvataiteessa: missäpä Suomessa saisit oikein perusteellista koulutusta klassiseen piirustus- ja/tai maalaustaiteen tekniikkaan? Meillä on vain tätä sodanjälkeistä pelkistettyä abstraktiota ja designia, alan kouluissakin vain muutamia heppoisia piirustuskursseja. Ja asioista puhuttaessa termistö on ympäripyöreää subjektiivista huttua, joka voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain. Minä olen eri taidekouluissa saanut piirustustunneilla sellaisia palautekommentteja kuin "hyvä rytmi", "hyvä liike" ja - tietysti myös klassikko - "kivat värit". Mutta mitä ne sitten tarkkaan ottaen tarkoittavat ja miten ne auttavat minua esim. oppimaan piirtämään mustekynällä suoran viivan?
(pyyhkii vaahtoa suupielestä)
Mutta palatakseni otsikon asiaan: minusta virtuositeetilla ei suoranaisesti ole tekemistä uuden luomisen kanssa. Minusta kyseessä on enemmänkin erityisen häikäisevä tekninen taidon osoitus - ei niinkään se, mihin sitä taitoa käyttää.
(Esim. Frank Frazetta on selvästikin virtuoosi sekä piirtämään että maalaamaan, mutta kuinka merkittäviä, uraauurtavia ja esteettisesti arvokkaita hänen tuotoksensa sitten ovat, voi olla ihan toinen juttu).
Ja niin... minusta edelleenkin suomalaiset piirtäjät käyttävät tekniseen taitoon yleensä liian vähän huomiota. Kyllä sitä taitoa sietää aika lailla kohentaa ja hioa ennen kuin siitä alkaa uhata se jonkinlainen jähmettyminen, mitä monet jotenkin tuntuvat pelkäävän.
Kovin harvinainen vaiva se täällä meillä on ollut... Kyllä niitä virtuooseja näkisi mielellään lisää.
