Eikä virtuositeetista voi sarjakuvapiirtäjän kohdalla mielestäni puhua ilman sarjallisuuden suvereenia hallintaa. Maailma on täynnä loistavia piirtäjiä, jotka sarjakuvapiirtäjinä ovat valitettavasti melko nollia. Ja toisinpäin: on kourallinen laadukkaita tekijöitä, joista virtuooseja kuitenkin tekee juuri kuvakerronnan poikkeuksellinen ilmaisullisuus.
Liian totta. Mieleen tulee ensimmäisenä Ashley Wood.
Mutta keitä olisivat ne sarjakuvan virtuoosit?
Moebiuksen surreaalisimpia pläjäyksiä voisi kutsua virtuoosisuorituksiksi, sanan tarkimmassakin mielessä - ja ne toimivat myös sarjakuvallisuudessaankin.
Sienkiewiczin hurjimmat kokeilut olivat mieletöntä virtuositeettia, mutta kadottivat luettavuutta (Stray Toasters).
Chris Ware on tyylipuhdas virtuoosi ruutukikkailuissaan.
J.H. Williamsin Promethea-kuvitukset olivat sarjakuvallista briljanssia.
Ja nostalgisin kyynelin täytyyhän se muistella Dave McKeaniakin - siinä vasta virtuoosi par excellence.
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: piirrosten liiallinen komeus usein hankaloittaa tarinaan uppoutumista, mutta vastakkaisiakin esimerkkejä on. Mutta kuten jo sanottu, hienoon piirrostaitoon pitää yhdistyä hieno kerronnantaju, jotta se on virtuoosimaista sarjakuvittamista.