Ah, määrittelykysymyksiä. Kuten jokainen matemaatikko tietää, oikean määrittelyn keksiminen on puoli todistusta. Miusta näyttäisi että tässä ketjustossa on puhuttu sekä aidasta että seipäästä, mutta periaatteessa kyse on yksinkertaisista kysymyksistä:
Mitkä asiat sarjakuvassa tekevät siitä "mangaa"? Missä menee raja "mangan" ja "ei-mangan" välillä? Onko rajaa olemassa?Omasta puolestani en välitä keskustellusta manga-määritelmästä intohimoisesti, vaan luotan intuitiooni, mutta määritelmät ovat usein tärkeitä. Kunnolliset määritelmät auttavat keskustelussa, kun voi luottaa toisen tarkoittavan samaa kuin itsekin puhuttaessa samoilla termeillä
1. Olenko oikeassa, että tässä väittelyssä on kyse siitä, voiko esimerkiksi seuraavia tekijöitä laskea mangan määritteleviksi tekijöiksi:
-Sarjakuvan "formaatti" : Ruutujako, väritys, asettelu, puhekuplat, lisäefektit?
-Sarjakuvan kerrontatapa?
-Tekijän kansalaisuus?
-Teoksen julkaisumaa?
Sitä ei kuitenkaan ole mielestäni kunnolla todettu ainakaan selkeän listan muodossa, mitkä määrittelevät tekijät ovat kunkin ihmisen mielestä tärkeimmät, ja missä rajat kulkevat. Ongelmaksi kun muodostuu sarjakuvat, jotka nimenomaan tai vahingossa on tehty noudattaen vain osaa näistä määrittelytekijöistä. Onko sarjakuva tällöin mangaa vai ei? Esimerkiksi: Onko japanilaisen tekijän Japanissa julkaistu mangaformaatin (mitä se sitten onkaan) sääntöjen mukaan tehty länsimaalaistyylinen sarjakuva mangaa vai ei? Missä kulkee raja? Entä jos tekijä ei ole japanilainen, mutta sarjakuvan kerronta ja ulkoasu noudattavat tarkkaan mangatyylin sääntöjä, ja on julkaistu japanissa mangana? Entä jos se olisi julkaistu jossain muualla? Ja niin edelleen.
Mutta jatkakaa, mie oon vaan tehnyt liikaa tieteellistä kirjoittamista viime aikoina, minkä takia tunsin tarvetta puuttua keskusteluun selvittämällä käsitteitä. Oon oikeasti utelias siitä minkälaisia mielipiteitä asiasta on olemassa, mutta niitä olisi helpompi seurata jos ne ovat määriteltyinä selkeästi. Sen jälkeen väittelykin on helpompaa.
1 Pidän hyvin paljon Peter Bichselin novellista "Pöytä on pöytä", joka kertoo määritelmien tärkeydestä (ja absurdiudesta):
Ein Tisch ist ein Tisch (Novelli on siis saksaksi, en löytänyt suomennosta ainakaan nopeasti.)