Voiko suomalainen piirtää mangaa?

[Antti Valkama]

Jotain tuohon suuntaan. Kun japanilainen kysyy toiselta tämän lukutottumuksista, hän sanoo: "Luekkonää mangaa?" Kun hän kysyy, onko kaverilla sitä tiettyä pokkaria, hän kysyy:" Onksul XX:n osaa 10?" Tai: "Onksul komikkusu 10:ä?" Jälkimmäinen siinä tapauksessa että kumpikin tietää, mistä sarjasta on kyse.

Manga on ehkä liian geneerisen oloinen sana käytettäväksi yksittäisistä, konkreettisista kirjoista. Mutta molemmat sanat ovat käytössä. Japanilaiselle sarjakuva ei siis missään tapauksessa ole pelkästään tai edes pääasiallisesti "komikkua".

[PTJ Uusitalo]

Sinällään on kyllä ihan turhaa perustella yhden alueen sanan merkitystä sillä mitä sana tarkoittaa toisella alueella - eihän otakukaan tarkoita täällä läheskään samaa mitä Japanissa.

Sanojen merkitykset kummasti muuttuvat, kun niitä lainaillaan kielestä toiseen. Yhtä hyvin voisi väittää että kaikki maailman takit ovat anorakkeja, koska grönlanninkielinen sana anoraq tarkoittaa vain yleisesti takkia...

[Reima Mäkinen]

Länkkäri nimeltä Lano aloittelee Japanissa.
(Poistanen tämän linkin sitten kun juttu pian katoaa...)

[rama]

Länkkäri nimeltä Lano aloittelee Japanissa.
(Poistanen tämän linkin sitten kun juttu pian katoaa...)

Haha, suurenmoisen hauskaa
Japanilaiselle mangakalle kelpaa, länsimaiselle wannabe-otakulle ei. Laitetaankohan muuten Prince of Tenniksen uudempiin osiin sitten varoituslätkä tyyliin ”saattaa sisältää länsimalaisen piirtäjän tekemiä rastereita” 

[PTJ Uusitalo]

Neidin LJ:stä löytyy tarkempiakin kuvauksia avustajan päivittäisestä elämästä.

Stan Leekin on muuten tehnyt mangaa, jos ette tienneet.

[Curtvile]

Haha, suurenmoisen hauskaa
Japanilaiselle mangakalle kelpaa, länsimaiselle wannabe-otakulle ei. Laitetaankohan muuten Prince of Tenniksen uudempiin osiin sitten varoituslätkä tyyliin ”saattaa sisältää länsimalaisen piirtäjän tekemiä rastereita” 

"Ainesosat: Paperia, mustetta(55% terä/kuitukärkeä, 25%sivellintä,20%rasteria) , mielikuvitusta ja taitoa.
Saattaa aiheuttaa joissain lukijoissa allergisia reaktioita.
Valmistettu tuotantolinjalla jossa materiaalia käsitellään myös digitaalisesti.
Alkuperämaa Japani
Varoitus: saattaa sisältää muiden kuin syntyperäisten japanilaisten jälkeä"

[Aura]

Mitä tästä opimme: pitäisi lähteä Jaappaniin jos mangavaikutteista sarjakuva mielii tehdä.

Ei vaiskaan, länsimaiset tekijät eivät ole Japanissa kai kummoisestikaan menestyneet?

[Antti Valkama]

Ehkä japanilaisetkin ovat wannabe-otakuja.

[OM]

Miksi ihmeessä vain Japanilaiset ovat ainoita oikeita piirtämään Mangaa tai tekemään Animea. Tottakai Japanissa Manga markkinat ovat kaikkein suurimmat -siellä sitä eniten tehtaillan. Lukemattomat nuoret koululaiset haluavat tulla Manga-piirtäjiksi tai samaistua niissä esiintyviin hahmoihin. Japanissa nuoret pukeutuvat Manga-idoleidensa vaatteisiin myös muulloin. Ei pelkästään jos on joku Manga konfrenssi tai siihen liittyvä tapahtuma.  Japanissa Manga on sulautunut jo osaksi kulttuuria.  Siellä on huoneita, joissa 5-10 ihmistä suoltaa hiki hatussa Manga sarjakuvaa alati kasvaville markkinoille. Ja Mangan eri kerronnallisia tahoja on valtavasti. Tytöille suunnattua, pojille suunnattua ja aikuisille omansa.  Mangan.genrejä pilvin on pilvin pimein. Jokainen varmasti löytää etsimänsä Manga tarjonnan suuresta viidakosta. Mä tulisin hulluksi, jos meillä Suomessa tuotettaisiin noin valtavasti Manga sarjakuvaa. Tosiaan siellä sen on aivan eri asemassa kuin meillä Suomessa.
 Uskoisin, että osa Mangan perinteitä vaalivaa kuppikuntaa siellä katsoisi hieman kieroon, jos sinne tuprahtaisi joku Suomalainen joka sanoisi, että " hei mä haluan piirtää Mangaa".

Uskoisin myös, että Suomalainenkin tekijä pystyisi aivan samaan graafisella tasolla kuin Japanilaiset mangan tekijät. Kysymys loppujen lopuksi on hyvistä käsikirjoituksista, hyvistä tussaajista, hyvistä piirtäjistä ja ennenkaikkea hyvästä yhteistyöstä, josta Japanilaiset ovat muille malli esimerkki. Siellä osataan tehdä juttuja kimpassa eli tehdä yhteistyötä, josta loppu peleissä kaikki hyötyvät. Suomessa tämä ei ehkä onnistuisi samalla tavalla. Olemme niin erilaisia kansalliselta perimältämme ja kulttuurillisesti.

Onhan meillä täällä kylmässä pohjolassa(Suomessa) ihan hyviä Manga piirtäjiä. En tässä yhteydessä mainitse ketään nimeltä, jotta olisin tasapuolinen kaikkia kohtaan. Meillä ilmestyy Manga aiheisia lehtiä joitakuita. Lisääkin ehkä mahtuisi. Mutta ehkä kuitenkin Manga-innostus nuorissa kestää murkku ikään saakka. Sen jälkeen usein Manga unohtuu eikä se tuota enään samanlaisia elämyksiä kuin ihanana nuoruuden kukoistuksen aikana. En osaa tarkkaa sanoa, kuinka paljon prosentuaaisesti suomessa aikuisväestö lukee Mangaa. Luulen....ehkä olen väärässä, että kyllä se marginaalinen ostaja-kunta ovat nuorer murkku ikäiset koulu-laiset. Harvoin olen Suomessa aikuisia nähnyt pukeutuneena keskellä Aleksanterin-katua Manga idolinsa pukuun

[Aura]

Uskoisin myös, että Suomalainenkin tekijä pystyisi aivan samaan graafisella tasolla kuin Japanilaiset mangan tekijät. Kysymys loppujen lopuksi on hyvistä käsikirjoituksista, hyvistä tussaajista, hyvistä piirtäjistä ja ennenkaikkea hyvästä yhteistyöstä, josta Japanilaiset ovat muille malli esimerkki. Siellä osataan tehdä juttuja kimpassa eli tehdä yhteistyötä, josta loppu peleissä kaikki hyötyvät. Suomessa tämä ei ehkä onnistuisi samalla tavalla. Olemme niin erilaisia kansalliselta perimältämme ja kulttuurillisesti.

Ei onnistuisi, ei. Taitoa kyllä monilta löytyy, mutta Suomessa on vähän se tilanne ettei monellakaan ole mahdollisuutta tuottaa sarjakuvaa samalla tahdilla kuin Japanissa. Täältä puuttuvat julkaisukanavat ja editorit ja suomimangan tapauksessa myös yleisö. Ja sarjakuvat nyt ylipäätään eivät ole mitään koko kansan hupia, mutta pseudolla ei ole kovin vakiintunutta asemaa. Eli en usko että sillä on mahdollisuuksia ainakaan Suomen kokoisessa maassa.

edit: Ai joo, editorikulttuuri on tietyllä tavalla hyvä juttu, mutta toisaalta me täällä voimme olla myös iloisia siitä ettei töitä ohjailla samalla tavalla kuin Japanissa...

[OM]

Juuri tätä tarkoitin Aura. Kirjoituksessani manitsin, että Japanissa duunataan jatkuvasti monen ihmisen voimalla Mangaa ulos että sitä tulee jo korvista ja p.....päästä!

Suomessa ei koskaan, ei koskaan päästäisi samalle tasolle kuin mitä Japanissa sitä tuotetaan. Sitäkin sivusin edellisessä tekstissäni sillä, että meidän kulttuurien erot ovat niin valtavat ja se avainsana on yhteistyö....joka meillä suomessa on ikävä kyllä lehmän kantimissa.

Tätä en koskaan olisi luullut sanovani itsestäni, mutta olen alkanut pikku-hiljaa lämpenemään ajatukselle tehdä itsekkin Mangaa. Siinä ei tarvitsisi keskittyä niin vaikeaaan realismiin hahmoissa, joita vaadin itseltäni. Mangassa hahmot voivat olla ja ovatkin hyvin pekistettyjä. Luulen että pian laitan kvaakin luonnokset osioon ensimmäiset kokeilu piirrokseni Mangan tyylisuunnasta. Saa nähdä millaisia tulee.

[Aura]

Suomessa ei koskaan, ei koskaan päästäisi samalle tasolle kuin mitä Japanissa sitä tuotetaan. Sitäkin sivusin edellisessä tekstissäni sillä, että meidän kulttuurien erot ovat niin valtavat ja se avainsana on yhteistyö....joka meillä suomessa on ikävä kyllä lehmän kantimissa.

Kulttuurieroja on, ihan totta, mutta ei se ole pelkästään kiinni yhteistyön puutteesta. Kun ei ole markkinoita ja lukijoita niin ei kannata julkaista, ja piirtäjät eivät voi keskittyä vain sarjakuvaan. Kyllä Japanissakin moni aloittaa yksin ja avustajia palkataan sitten kun heille on tarvetta. Yksi iso ero on se että siellä aloittelevia piirtäjiä pyritään tukemaan ja koulimaan paremmiksi jos heillä on potentiaalia, länsimaisen pseudon kohdalla näin ei (ainakaan tietääkseni) ole.

Tosin liika tuotteistaminen johtaa Shonen Jump-tyylisiin sarjoihin joita joko jatketaan loputtomiin tutulla kaavalla tai sitten lopetetaan kuin seinään.

[Marsumestari]

Tätä en koskaan olisi luullut sanovani itsestäni, mutta olen alkanut pikku-hiljaa lämpenemään ajatukselle tehdä itsekkin Mangaa. Siinä ei tarvitsisi keskittyä niin vaikeaaan realismiin hahmoissa, joita vaadin itseltäni. Mangassa hahmot voivat olla ja ovatkin hyvin pekistettyjä. Luulen että pian laitan kvaakin luonnokset osioon ensimmäiset kokeilu piirrokseni Mangan tyylisuunnasta. Saa nähdä millaisia tulee.

Tässä on länsi-mangan ongelma. Sen sijaan, että miettisi miten saisi mahdollisimman mangan näköistä jälkeä tärkeämpää olisi se sama kuin kaikissa muissakin sarjakuvissa, eli miten saada hahmoista ilmeikkäitä ja persoonallisen näköisiä. Japanin kansainvälisille kilpailjoille avoimen manga-kilpailun tuomaristohan petty, koska ulkomaisten jälki oli yksitoikkoisempaa kuin oman maan tuotanto, koska Japanissahan manga ei tarkoita sen enempää kuin sarjakuvaa, joka voi olla minkä tyylistä tahansa.

[OM]

Tarkoitin seuraavaa asiaa. Missään mielessä en tarkoittanut sitä, ettei sarjakuvan laatuun Mangaa piirrettäessä tarvitsisi kiinnittää huomiota. Mangan ei tarvitse  kuitenkaan olla tarkkaa ja yksityiskohtia täynnä olevaa taidetta. Annan esimerkkin. Olet luonut kivan hahmon Manga sarjakuvaasi varten. Hahmosi on upea ja hänellä on useita yksityiskohtia täynnä oleva haarniska ja aseita.  Miltä tuntuu,tilanne  piirtää hahmosi tarkkoja yksityiskohtia myöten 300-400 kertaa albumiasi varten. Aikataulu on kiireinen. Jokainen ase ja haarniska vie kosolti kallista aikaasi. Kustantajasi odottaa sarjakuvaasi. Eikö paljon parempi vaihtoehto olisi se, että hahmosi on hyvin piirretty,  mutta piirretty vähäisemmilla yksityiskohdilla- kuitenkin hyvin?  Useat suomessa julkaistut Manga pokkarien pää ja sivu henkilöt ovat yksinkertaisen tyylikkäitä ilman turhia yksityiskohtia. Rasterien käytöllä voidaan korvata tiettyjä puutteita sarjakuvassaan.  Taustoissa on sitten joskus  enemmän ja joskus vähemmän yksityiskohtia kuten talot jne. On tietenkin Manga taiteijoita, jotka vaan yksinkertaisesti piirtävät hyvin tarkaa yksityskohtaista jälkeä.  Sitäpaitsi Mangaa piirrettäessä täyty varoa tiettyjä asioita esimerkiksi kasvoja piirrettäessä. Niissä ei saa opas kirjojen mukaan olla liikkaa tavaraa. Selkeät linjat yksinkertaisella tyylillä toteutettuna.
Vaikka en piirräkkään Mangaa vielä, olen tutustunut alan kirjallisuuteen kirjastoissa ja ostanutkin pari hyvää opasta joissa opetetaan piirros ja kuvan kerrontaa.

Löysin juuri Kisaman julkaiseman Manga oppaan eurolla Divarista. Ihan hyvä opas, mutta parempiakin on lemassa. Niiden kanssa kannataa olla tarkka ja käyttää harkintaa ostaessaan. On hyviä oppaita ja huonoja oppaita. Ehkä tästä puhumme lisää jos keskustelua herää.

[Nanna]

On hyviä oppaita ja huonoja oppaita. Ehkä tästä puhumme lisää jos keskustelua herää.

Hikaru Hayashin "How to Draw Manga" -sarjaa on hyllyssäni muutama. Ovat mielestäni erittäinkin hyviä. Varsinkin "illustrating battles" ja "couples" -osista löytyi paljon erilaisia asentoja ja hahmojen anatomiaa havainnollistavia esimerkkejä. Ei siis pelkkiä mekkoja ja hiustyylejä.

Toisinaan Akateemisessa yms. kaupoissa meinaa kyllä päästä itkuparku kun näkee joitain manga-opuksia, joista ei voi olla aloittelevalle piirtäjälle muuta kuin haittaa. Christopher Hartin oppaita olen joskus kuullut haukuttavan, mutta törmäsin Helsingin Akateemisessa kerran niin uskomattoman kammottavaan oppaaseen, että vielä tänäkin päivänä kadun sitä, etten ostanut kyseistä  pois kuljeksimasta. Harmittaa, kun en edes muista nimeä. Tekijä oli kai englantilainen? Vihkomaisen oppaan esimerkkihahmot oli piirretty lapsekkaan epäonnistuneesti aivan tavallisilla puuväreillä. Oppaan tekijä oli selkeästi mangan ystävä, muttei mikään taiteilija.

Itse haluaisin ajatella, että kaikki mangalta näyttävä on mangaa, mutta toisaalta jos haluaisin perehtyä tarkemmin kyseiseen piirrostyyliin ja siihen liittyvään kerrontaan, tekniikoihin yms. sommitteluun, niin aloittaisin oppaista, jotka eivät ole länsimaalaisten piirtämiä.