Minun vuoro?
Aloitan sarjakuvista. Lähtien 3-4 vuotiaasta, linja on mennyt suurilta linjoiltaan näin: Nakke Nakuttaja - Tenavat - Asterix - Hämähäkkimies - muut Marvelit - Pratt - Sin City - Glömp (ja vastaavat) - nykyisyys (eli sitä ja tätä). Kuten joku saattoi arvatakin, tuossa ei ole lueteltu kaikkia 20 vuoden aikana luettuja. Pidempään suosikkina olleista mainittakoon nyt vaikka Sandmanit, Marc-Antoine Mathieu ja Ankardot.
Suomalaista sarjakuvaa luen myös ahkerasti niin pienlehtiä kuin suurempia projekteja, ja ehdottomasti sieltä kovaa kamaa löytyy vaikken yksittäisiä nyt osaa mainita (sitä paitsi ne voisivat vaikka kuulla). Marveliin suhde on pysynyt läheisenä ihan sen takia, että omistan sitä eniten. Anime on minulle tuntemattomin sarjakuvan ala, mutta ehkä tässä hiljalleen sitäkin...
Ei-niin-kovat-jutut-osastosta sanottakoon, että strippisarjakuvat ovat harvemmin minuun suuresti iskeneet - olen enemmän pidempien tarinoiden tai pohjustetumpien vitsien ystävä. Tuleehan niitä toki pakostakin luettua ja mielelläänkin, mutta piti keksiä jotain negatiivistakin. Sitten jotkut taiteelliset viritykset menevät pahasti ohi.
Piirtää en osaa yhtään. Siis keskiverto 10-kesäinen on parempi. Sarjakuva-alalla olen kyllä debytoinut käsikirjoittajan ominaisuudessa, siitä juttu täällä:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=313 Toivottavasti saisi jotain muutakin aikaan.
Vuodenvaihteesta on tullut roikuttua täällä enemmänkin, ja kun teki mieli alkaa kommentoimaankin juttuja niin päätin sitten esittäytyä. Esittäytymisen voisin päättää varsinaiseen esittäytymiseen, eli olen Olli Hämäläinen, Tampereen überopiston ikisuusopiskelija. Sarjakuvien ohella kovia juttuja ovat olleet esimerkiksi kansalaisjärjestötoiminta (vrt. tuo sarjakuva), lauta- ja korttipelit ja... noh, mitäs se musiikkikaan enää on paitsi jatkuvasti taustalla tulevaa hyvänkuuloista pakkopullaa. Kyllähän sitä tulee kaikenlaista tehtyä, uitua ja palloa potkittua, lienekö olennaista.
Olen aika hyvä (tai ainakin innokas) väittämään vastaan. Ja tuhottoman laiska. Saa nähdä kumpi puoli käy täällä dominoivaksi.
Noh, nyt tuli liian pitkä. Ei jaksa karsia, sori.
