Milla Paloniemen sarjakuvat

[Illodiini]

Omasta puolestani haluan tähän väliin kertoa, että pidän Milla Paloniemestä, johon pintapuolisesti sain tutustua sarjiskursseilla, en erityisesti kuitenkaan hänen Siili-sarjiksestaan. Hänen blogissaan esiintyvä Norpatti-omakuva on sen sijaan mainio ja melko omaperäinenkin tässä varkaiden maailmassa.
Vaimokultani osallistui aiheeseen ostamalla minulle joululahjaksi Kiroileva Siili-bermuda-yöasun.

Illodiini

[Curtvile]

Kiroileva siili ei liikuta itseäni suuntaan tai toiseen eikä tuota elämääni sisältöä.
En pidä sitä umpisurkeana tai parhaana koskaan, suunnaton suosio on minulle mysteeri kuten Michael bayn ja Aki Kaurismäen elokuvien vastaavatkin.

Kateuskortti on silti fakta.
Tai jos ei ollut ennen niin Sarjakuvafinlandian myöntämisen jälkeen varmasti.
se kriittisistä kulttuurifoorumeista.

Siilin suurin avu on sen vaikutus julkaisukenttään Juban Viivin Ja Wagnerin, Jarlan Fingerporin  ja Heilän B.Virtasen tavoin: sarjakuva myy ja on siis siten kannatettavaa julkaisua.

ehkä siten jonain kauniina päivänä elämme ilman sarjakuva-on-vain-lapsille stigmaa tai taidegheton pakotettuja sääntöjä ilman.
Todennäköisesti siihen päivään on vielä satoja vuosia.

[Asko AA]

Kiroilevan siilin suunnaton suosio on minulle mysteeri kuten Michael Bayn ja Aki Kaurismäen elokuvien vastaavatkin.

Oikeahkoja johtopäätöksiä.
Kiroilevan siilin saavuttama suosio näkyy olevan se avainseikka, joka lietsoo tuota suhteetonta kaunaa -- kaikesta päätellen kateutta kattavampaa ärsytystä. Se aiheuttaa tätä likinäköisyyttä, ettei kiivaissa kommenteissa osata erottaa toisistaan hallitsemattoman julkisuusrumban, promotouhun, tekijän olemuksen ja itse sarjakuvan sisältöä ja merkityksiä. Puhumattakaan lukijoiden ja vähänkin toista mieltä olevien ylimielisestä  leimaamisesta.

Hupaisin on se vainoharha, että erilaisten, hyvinkin poikkeavien mielipiteiden suhteen suvaitseva ja lempeä Kvaak-foorumi olisi jotenkin yksipuolinen diktaattori. Häkellyttävää itsetunnon arkuutta ja dramaattista marttyyrihenkeä ilmenee heti, jos äkkipikaiselle kaunan purkaukselle tulee yksikin poikkipuolinen vastaus.

Omasta puolestani en ole koskaan pettynyt Kiroilevan siilin enkä Millan muun, yllättävän laajan tuotannon teoksiin. Ne ovat valitsemassaan teemoissa ja tyylilajissa onnistuneita, ilmeikkäitä ja idearikkaita. Aina hiukan enemmän kuin perusodotukset edellyttävät.

Vieroksun hiukan julkaisuformaatteja. Raamitonta, normaalistrippiä leveämpää Siiliä oli luontevampi lukea omakustannealbumin väljemmässä sivutilassa kuin kovakantisten pienemmistä kuvista. EVO-blogin sarjat puolestaan ottivat huomattavan paljon irti pystysuorana rullaavan "filminauhan" tarjoamista sommittelun ja kerronnan mahdollisuuksista. Pakollinen horisontaalitaito ja sarjojen karsinta kirjamuotoon poisti stooreista nopeiden kuvien ja jutusteluvirtauksen (sekä niihin liitettyjen hupaisien sivuhuomautusten ja mokakorjausten) viehätystä.

PS.
Aki Kaurismäen "suunnaton suosio" on minullekin mysteeri; sellaista kun en ole koskaan havainnutkaan. Ainakaan suhteessa Michael Bay'hin. Mittakaava on samaa luokkaa kuin vertaisi Kiroilevaa siiliä Aku Ankkaan.
Tosin Baysta voi olettaa, että hänen "suosionsa" punnitaan elokuva kerrallaan. Vaikka häntä käytetään tavaramerkkinä, valtaosa yleisöstä tuskin välittää hittojakaan, kuka kiihottavan action-rumban kulloinkin ohjaa. "Auteur"-tekijänä Bayn suosio saattaa hyvinkin olla yhtä niukka kuin Kaurismäen, vaikka teokset keräisivät miljoonakertaisia yleisöjä ja kassatuloja.

[Lurker]

Kvaakin arvosteluissa on "vastaanotto" ollut hyvä. Niin tassutellen, kiroillen kuin kettuillenkin. Ja enosaten. Toki kritiikissä on ollut kritiikkiäkin. Enemmän täällä keskustelussa kuitenkin.

[Jora]

Itse asiassahan toin keskusteluun sarjakuvan jonka on tehnyt keskustelun kohteena oleva, ja siitä voidaan tehdä johtopäätöksiä. Itsehän en sitä edes kommentoinut.

En suinkaan heilutellut kateuskorttia, vaikka se on aivan yhtä pätevä argumentti kuin muutkin. Puhumattakaan että minä tai Lönkka olisi väittänyt sitä suomalaiskansalliseksi ilmiöksi.

On aivan turha väittää ettei kateutta esiintyisi elämän saroilla. Ja Loto kertoi avoimesti olevansa kateellinen Millalle itse ennenkuin minä tai Lönkka edes osallistuimme keskusteluun.

Että kaikenmaailman pässeille kuviteltuine korttienheilutuksilleen vaan hyvää joulua.

Eli siis et "suinkaan" (ja tuo sana antaa ymmärtää, ettet missään nimessä tekisi niin) antanut ymmärtää, että Loto olisi vain kateellinen, mutta olisit kuitenkin ihan hyvin voinut antaa ymmärtää niin, sillä olet sitä mieltä? Satuit siis muuten vain linkkamaan tällaisiin väittelyihin niin oivasti sopivan kuvan, jonka kanssa olet vielä samaa mieltä, vaikka et suinkaan haluaisi, että sinun oletetaan väittävän mitään siihen suuntaan?

Sitten vielä haukut kirjoittajia pässeiksi (olkoonkin, että yksi heistä on erinismellisesti Pässi), kun he kehtaavat olettaa, että että tarkoitit tuon kuvan relevantiksi kommentiksi etkä vain satunnaiseksi linkiksi, ja olet muutenkin täysin puolustuskannalla Millan kunnian suhteen: "...vaan hyvää joulua", "kaikille nuorille ja hoikille hyvää joulua", "piirrä itse parempi!" (aivan niinkuin mitään ei saisi kritisoida jos ei osaa tehdä parempaa)

Juuri tällainen lapsellinen käytös on ongelma taidefoorumeilla, joilla on liian monta alan tekijää, jotka pitävät pienestä yhteisöstään ja muista tekijöistä.

Niin, ja minulla ei ole mitään Siiliä vastaan, vaikka se ei sarjakuvana minun juttuni olekaan. Kaverini pitää siitä kuin hullu puurosta, ja olen ostanut hänelle lahjaksi Siili-kalenterin ja -albumin (Millan nimikirjoituksella jopa! Kaverini piti kovasti). Lisäksi pidän joululahjaksi saamastani Siili-pyjamasta.

[Asko AA]

Toki kritiikissä on ollut kritiikkiäkin. Enemmän täällä keskustelussa kuitenkin.

Muista nyt hyvä mies, että kritiikki ei totisesti ole synonyymi haukkumiselle.
Kyllä noissa linkeissä on selvästi enemmän ja punnitumpaa kritiikkiä tekijästä, itse teoksista ja sarjakuvasta ylipäätään kuin täällä epäolennaisuuksien soimausmyllyssä.

[Merrot]

Kiroileva siili on oivaltava ja omaperäinen sarjakuva, jossa kuten ylempänä joku totesi on jännän humaani fiilis. Tekijällä on sekä strippien ideoiden että piirrostyylin suhteen tyyli jota ei varmasti ole kopioitu muilta. Sitä myöten mun mielestäni siili puolustaa väkevästi olemassaoloaan.  Siilissä on myös se kunnioitettavaa että koska se on piirretty niin rujosti, sillä ei ole vaivalla hierotun ulkokuoren antamaa suojaa kovalta kritiikiltä. Tämä on siis oma tylsän laimea mielipiteeni puheena olevasta sarjakuvasta.

Sarjakuvaa saa kuitenkin dissata jos siltä tuntuu. Aina ei tarvitse sivistyneesti kehua tai edes arvioida. Tosiasia on että näissä piireissä negatiivisen kritiikin antaminen saati avoimen holtittomasti haukkuminen vaatii enemmän palleja. Sellainen rehellinen omien korttien paljastaminen on myös tietyllä tavalla kunnioittavaa haukkujen kohdetta kohtaan. Tämän halusin edellisessä viestissäni sanoa.

Asko AA:
Itse puolustan haukkujia ja kritisoijia siksi että luen Kvaakissa mielummin rehellisiä ja peittelemättömiä ajatuksia, vaikka ne olisivatkin salonkikelvottomia. Ne ja niistä syntyvä keskustelu ovat mielenkiintoisia.

[Curtvile]

Muista nyt hyvä mies, että kritiikki ei totisesti ole synonyymi haukkumiselle.
Kyllä noissa linkeissä on selvästi enemmän ja punnitumpaa kritiikkiä tekijästä, itse teoksista ja sarjakuvasta ylipäätään kuin täällä epäolennaisuuksien soimausmyllyssä.

Tämä usein unohtuu.
Kritiikki ei ole solvaamista tai haukkumista.
Kritiikki on arviointia, sopiiko valittu tyyli niin piirroksessa kuin tekstissä, onko rytmitys toimiva, sivu/ruutujaon valintojen ja miten vertautuu kulttuuriseen kehykseensä.
(siis niin sarjakuvan sisäisesti kuin kaikessa kulttuurissa)

kvaak on foorumi mikä tarkoittaa sananvapautta, oikeutta ilmaista mielipiteensä.

itse en ole löytänyt siilistä humaaniutta tai lämpöä mutta se vika tuskin lienee siilissä vaan allekirjoittaneessa.

[Asko AA]

Sarjakuvaa saa kuitenkin dissata jos siltä tuntuu. Aina ei tarvitse sivistyneesti kehua tai edes arvioida. Tosiasia on että näissä piireissä negatiivisen kritiikin antaminen saati avoimen holtittomasti haukkuminen vaatii enemmän palleja.
Itse puolustan haukkujia ja kritisoijia siksi että luen Kvaakissa mielummin rehellisiä ja peittelemättömiä ajatuksia, vaikka ne olisivatkin salonkikelvottomia. Ne ja niistä syntyvä keskustelu ovat mielenkiintoisia.

Olen täysin samaa mieltä dissauksen sallimisesta ja sen synnyttämien keskustelujen mielenkiintoisuudesta. Mutta sen pyhittäminen itseisarvoksi on turhaa.

Ja sitäkään en ymmärrä, miten negatiivisen kritiikin antaminen vaatisi (tällä kapealla mutta moniarvoisella foorumilla) enemmän cojonesia kuin positiivisen -- etenkään silloin kuin haukkujien rehelliset ja peittelemättömät ajatukset suoltavat paljon rankempaa sontaa vastaväittäjien niskaan. Ja mistä tulee sellainen käsitys, että vain solvaukset olisivat rehellisiä ja peittelemättömiä (ja salonkikelvottomia)?

[Asko AA]

Ja koska jonkun tekee nyt mieli vetää esiin se että Corppi olisi ehkä kopioinut Millan tyyliä niin miksi minä olen nähnyt täsmälleen samanlaista piirrostyyliä tusinoittain 10-15-vuotta sitten yläaste-ikäisenä kuvistunneilla.

Siksi että jostain tällaisista se aina lähtee. Kokemuksesi viittaa mitä ilmeisimmin yhtä täsmälleen samanlaiseen piirusteluun kuin ne sotakuvat, lentsikkataistelut, supersankarit tai Don Martinit, joita minä ja tusinat muut tekivät poikakoulun yläasteella (silloisessa keskikoulussa). Tai sitten saman aikakauden näennäisen "helpot" Tenavat-tyylittelyt ja todella ilskottavat "Rakkautta on"-suurisilmät, joita naispuoliset piirustelijat tuntuivat suosivan. Jotkut vieläkin.
Tai vaikkapa Raakaa lihaa -sarjakuvan nerokkaasti pelkistetyt pastissit uskonnollisista sarjiksista ja mainosmaailman kuvapankeista.

Omaperäisyys tulee, jos on tullakseen tuonnempana. Millan piirrostyylin voi halutessaan pintapuolisesti niputtaa näihin rinnakkaisiin riipustajiin, mutta sarjakuvallinen kokonaisuus on vielä paljon muuta. Omasta puolestani uskon kyllä alusta asti avoimesti annettuun kuvaukseen siili-hahmon syntymisen onnekkaasta sattumanvaraisuudesta ja siten myös kopioimattomuudesta.

Ehkä juuri tästä johtuen Milla antoi Siilin pienen kustantamon julkaistavaksi, vaikka suuriakin kysyjiä oli.

[Curtvile]

Komppailen Asko AAn teoriaa siilin piirrostyylistä ja sen lähtökohdista.
Taide (joka siis kattaa myös viihteen) ei synny tyhjiössä.

Omaperäinen hahmo kylläkin on. Jokin tovi sitten päästiin kertomaan kolumbialais-portugalilais-angolalaistaustaiselle suomen suosituimmat sarjakuvat pähkinänkuoressa englanniksi = kiroileva siili, viivi &wagner, fingerpori ja b virtanen.

The Cursing Hedgehog on hankala kääntää koska kyllä siinä on jotain suomalaiskansallista mielenmaisemaa. Parempi puolisko selitti asian huomattavasti selkeämmin kuin onnistuttiin mm. "a woman and her pig"in kohdalla.
"yes, it's supposed to be funny. Don't ask me how, but it really is supposed to be funny"

[Asko AA]

Minun kuulemieni huhujen mukaan homma meni niin että suuret eivät huolineet ja kiroilivat sitä sitten jälkikäteen.

Egmont olisi huolinut. Tosi isoista en sitten tiedä.
Myrkkyyn siili saatiinkin, mutta albumioikeuksia ei, niin kuin ei saanut tietääkseni hyvin kiinnostunut Arktinen banaanikaan.
Kiroiltu kyllä on jälkeenpäin. Olisiko sittenkin pitänyt tyrkyttäytyä innokkaammin.
Sama homma Fingerporin kanssa.
Ovathan nuo sitten Viivi & Wagner -lehdessä...

[Asko AA]

Kyllähän sitä empimistä esiintyi siinä vaiheessa, kun siilistä oli vasta nettiversiot ja valokopioniput liikkeellä. Silloin sitä jo pyöriteltiin tyypillisen päättämättöminä meillä ja varmaan myös Banaanilla.
Omakustannealbumin ja etenkin sen toisen painoksen jälkeen Milla pääsi tietääkseni valikoimaan kustantajansa useammastakin tarjokkaasta. Ratkaisu oli samankaltainen kuin Nemi-Myhrellä: joku levittää lehtistrippiä, toinen sarjakuvalehteä tai lehtipistealppareita) ja kolmas kokoaa niistä kirjoja.

[Asko AA]

Niin, kustantamothan ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä eivätkä mitään hyvän taiteen/viihteen sanansaattajia.

Enemmän ja vähemmän.
Kustantamonsa on myös hyvällä taiteella/viihteellä.

[Curtvile]

Niin, kustantamothan ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä eivätkä mitään hyvän taiteen/viihteen sanansaattajia.

Enemmän ja vähemmän.
Kustantamonsa on myös hyvällä taiteella/viihteellä.

Ja tässä nimenomaisessa tapauksessa kustantamot tulivat kuvaan vasta valmiiseen pöytään.
Ilmiö ja sarjakuva oli jo.
Ja lähes kaikki sarjakuvakustantaminen on rinnastattavissa kulttuuritekoon.
Jos vain rahaa tahtoisi tahkota julkaisisi vain pornoa, miehille naisille tai eläimille.

Kustantamoilla on usein vaa'ankieliasema, kuopata tai nostaa esiin sarjakuvia mutta Siili on ihan omilla avuillaan kerännyt kannattajansa.

Kiroileva siili on osoittanut että voi tulla takavasemmalta aika uskomattomalla konseptilla ja lyödä läpi.
Toimi se sitten esimerkkinä tai aiheuttaa vastareaktiota ja jotain ihan erilaista sarjakuvaa seuraumuksena - hyvä.

Molempia tarvitaan.