tee itse kortti on hyvin hankala koska se vaatii esitettäväksi myös sen mihin itse pystyy, eli jos muilta vaadit niin näytä ensin.
"jos mun pitää näyttää niin sinä kanssa"
arkkitehtuurilauseke on oiva esimerkki kyllä sillä ikävä kertoa mutta harva arkkitehti on ikinä itse rakentanut sitä taloa.
se että jokin on oppikirjojen mukaan mahdollista on reaalimaailmassa joskus toinen juttu.
Se millainen käsi on muuten kertoo toimiiko tee itte parempi kortti.
Milla Paloniemellä on oma tyylinsa ja juttunsa. Se ei ole ihan minun juttuni, eri tavalla mietiskelevä ja ihan liiankin optimistinen makuuni.
Mutta ehdottoman tervetullut ilmiönä, näyttämässä että sarjakuvalla voi päästä elämässä eteenpäin, avata latuja muillekin.
Ja stripppiformaatti on raskas. humoristinen vielä raskaampi. Ja kun vielä nauttii suosiota niin eihän se voi enää olla hyvä, tekijän on oltava median ja yleisön ..krhm.. prostituoitu, itsensä ja asiansa myynyt tai sitten se yhden tempun poni.
Muita vaihtoehtoja ei yleensä anneta.
Aluksi luin tämän, en tajunnut ja jätin kategoriaan Yksi vitsi, ei enempää, ei minun juttu.
Mutta koska luen kaiken, usein myös paljon mistä en edes pidä, mielenkiinnosta ja siksi että tulee joskus oltua väärässäkin, luin kirjastokappaleita.
Kiroiluun ja pikkuhuomioihin on tullut lisää väriä ja ulottuvuuksia joita varmaan luen reippaasti väärin omista lähtökohdistani, mutta tämähän kehityy.
Mikä hiukan ihmetytti.
Vieläkään se ei ole minun juttuani ja uskon että jossain vaiheessa tekijä siirtyy muihinkin kunhan yleisö kasvaa myös.
Mutta vaikka en itse olekaan ikinä ollut positiivisuuden saati kiroilu & kakkahuumorin ystävä on myönnettävä että on moninverroin ansainnut kehunsa ja kannuksensa.
Tee itte korttia suosisin silti käytettävän. Tuskin saisimme (taas) kuittailevaa käpyliskoa mutta siten voimme saada uuden hyvänkin sarjakuvan, eikä vain valokopiota neljännessä polvessa.
