Milla on julkisuuden henkilö omasta valinnastaan, ja se tarkoittaa, että hänen persoonaansa voi kohdistaa, ja rohkenen sanoa, että tuleekin kohdistaa kritiikkiä.
Näin kai se on nähtävä.
Asioista voi olla pitämättä ja niitä voi pitää jopa huonoina ihan ilman kateellisuuden häivääkään, niin uskomattomalta kuin se ehkä kateellisuuteen taipuvaisesta suomalaisesta kuulostaakin.
Tästä samaa mieltä. Ja Raymondista myös. Kateuskortin pöytään pelaaminen on huono veto, yhtä huono kuin "tee itse parempi". Kritiikkiä saa antaa, mikä tietysti täällä Kvaakissa on joskus vähän vaikeaa kun asioista tulee nopeasti henkilökohtaisia. Pienet piirit ja niin edelleen.
Minua vain suututtaa nähdä painettuna kirjakaupan hyllyssä mielestäni täysin amatööritason roskaa jonka arvoa en osaa yrittämälläkään nähdä. Samalla mielestäni erittäin lahjakkaat ja taitavat tekijät (ja nyt en tosiaan puhu itsestäni ) jäävät vaille kustannussopimusta. No tyhmä kansa maksaa vaikka ripulikakasta jos se markkinoidaan riittävän hyvin.
"Kiroilevan siilin" menestyksen taustalla taitaa kuitenkin olla jotakin muuta kuin markkinakoneisto, mikäli olen oikein taustatyöni tehnyt. Se, mikä sarjakuvassa puhuttelee ihmisiä näin suuressa mittakaavassa, ei ole minulle täysin valjennut, mutta amatööritason roskaksi en sitä menisi missään tapauksessa sanomaan.
Ja ihan uteliaisuuttani kysäisen, että ketä lahjakkaita tekijöitä muuten tarkoitat? Voisin vaikka alkaa heidän managerikseen ennen suurta läpimurtoa.
Millan tyyli on luonnosmaista, nopeasti piirrettyä. Nopea ei kuitenkaan tarkoita huonoa, se on tyylikeino. Milla piirtää persoonallisella tyylillä, joka on selvästi sen omaa, ja siksi piirustukset toimii.
Luonnosmaisuus toimii tyylikeinona joskus, aina ei. Sarjakuva on minusta kuitenkin siinä mielessä metka taiteenlaji, että homman voi saada toimimaan erinomaisesti ilman minkäänlaisia virtuoosimaisia piirtäjänkykyjäkin - ensimmäisenä mieleentulevana esimerkkinä maailman parhaasta strippisarjakuvasta vastannut Charles M. Schulz. Loton mainitsemat perspektiivivääristymät, ala-aste anatomia ja muut sellaiset eivät paljon paina puntarissa tai ole minua koskaan häirinneet "Kiroilevassa siilissä".
Blogikokoelma ei ehkä painettuna toiminut niin hyvin mitä netissä, mutta blogikokoelmaa onkin tosi vaikea tehdä.
Jännä juttu, minusta taas blogikokoelma toimi erinomaisesti painettuna. Se on tähänasti julkaistuista sarjakuvista suosikkini Millan töistä. Blogia en niinkään jaksanut seurata, mutta tässä suhteessa saatan olla ns. vanhan liiton edustaja, joka lukee mieluiten perinteisessä formaatissa julkaistua sarjakuvaa.
Oonks mä ainut joka ei halua tälläistä turhanpäiväistä dissausta kvaakiin?
Et ole. Kyllä kritiikkiä saa esittää, niin sarjakuvista kuin esiintymisistäkin, mutta minusta hiustyylin tai pukeutumisen arvosteleminen on ihan helvetin mautonta ja typerää, juuri sellaista "Tervemenoa yläasteelle" -touhua, johon aikuisen ihmisen ei luulisi enää sortuvan.
Tällä perusteella Valkoinen tiikerikin on siis erinomainen! Vai mitä, Mari?
Ei, Tertsi. "Valkoinen tiikeri" on edelleenkin keskinkertaista seikkailusarjakuvaa. Mutta se Marin arvostelu oli nerokas.
Siilissä on jotain vaikeasti määriteltävän sydämellistä ja humaania, vaikka se yrittää olla näiden attribuuttien vastakohta.
Minusta tämä lause pitää hyvin kutinsa.
