En itse ole noita pikkupikoja koskaan lukenut, kun en ole uskaltanut - juurikin se pelottanut, että onko ne pullollaan ahdistavia törkeyksiä tai jotakin. Itse asiassa en ole viitsinyt - tai uskaltanut - lukea Tomea ja Janrya kuin yhden Piko ja Fantasio-albumin verran, ja se oli kyllä ihan lukukelpoinen.
Niin, eihän sitä tiedä; ehkä joskus uskaltaudun perusteellisemminkin selvittämään, mitä Piko nuorempana teki. Sitä uskallusta odotellessa joudun kai lueksimaan niitä peeäf-seikkailuja, mitä Fournierin kauden jälkeen on tullut, ja kun tuo kausi päättyi käsittääkseni 1979, niin... Tuota joo, on siinä kai vähän lukemista...
Ja muuten: löytyykö tältä foorumilta ketään niin tietävää tietäjää, että voisi kertoa, mitä ihmettä minun oikein on luettava seuraavaksi, jos mielin lukea Pikoja ja Fantasioita sitä niin kutsuttua pääsarjaa originaalia julkaisujärjestystä seuraten? Anders Hjorth-Jörgensenin "Mustat hatut"-albumin loppuun kirjoittaman artikkelin mukaan Fournierin jälkeen Yves Chaland jotakin yritti, jonka jälkeen Tome ja Janry loikkasivat kehiin; sellaisista taiteilijoista kuin Nic ja Cauvin ei mainita tuossa artikkelissa mitään, vaikka ainakin bedethequen mukaan viimeksi mainitut kaksi olisivat 1983-1984 tehneet peräti 3 albumia Pikoa&Fantasiota, siis nimenomaan ennen Tomen ja Janryn peeäffiä!
Niin se vuoden 1983 jääkausitarina - ensimmäinen Nic&Cauvin - kuin se viruskertomus seuraavalta vuodelta, joka siis Tomen&Janryn tulo kuvioihin, löytyvät näköjään suomeksi käännettyinä molemmat, joten:
Apua! Minkä Piko&Fantasio-albumin minä seuraavaksi ostan?