Eli täältä lähtee!
Taidan olla ensimmäisten joukossa, jotka saivat uutukaisen Muëslin käsiinsä tänään.
Yleinen ilmestyspäivä taitaa olla vasta festareilla, joten tunnen itseni hieman "lellipennuksi".
Ensimmäinen ajatus lehdestä kirjekuoresta ottaessani oli, että oliko edellinen lehti mattapintainen? koska lukuhetkellä ei ollut mahdollisuutta katsastaa kyseistä lehteä.
Uuden lehden kannet siis mukavan liukkaat.
Lehden kannesta vastaa lehden uusi tulokas O.K ja jälki on mukavan erilaista verrattuna ensimmäisen numeron löysän rennon oloiseen jälkeen.
Kannessa poseeraava naikkonen onkin ensimmäisen tarinan päähenkilöitä, tarinasta vastaa edelleen sama henkilö. Ensimmäistä tarinaa lukiessani ihailin täydellisen mustaa jälkeä paperilla. Muëslia ei vois siis ainakaan vähätellä verrattaessa r-kioskin hyllyissä oleviin lehdyköihin.
Lehden ensimmäinen tarina on realistisella otteella piirretty ja täytyy sanoa, että hyvä niin. Piirtäjä Otto Koivusesta en tiedä ikää enkä taustoja, mutta huomaa, että harjoiteltu on. Mustaa on käytetty hyvin ja värejä ei oikeastaan kaipaa ollenkaan.
Tarina jää lopussa sellaiseen vaiheeseen, että jatkoakin on helppo tehdä, mutta loppu ei sitä vaadi. Ainut valituksen aihe löytyy minusta tekstauksesta, joka on hieman tylsä. Iso miinus tämä ei siis ole ja vain minun mielipiteeni.
Seuraavan tarinan on taiteillut aikaisemmastakin Muëslista tuttu Kreivi Karsten(sori en jaksanut ehtiä mistä tuon pilkun saa e:n päälle). Itselle ensimmäisen lehden Kuningas ei avautunut täysin, mutta nyt on menty parempaan suuntaan. Tarinasta löytyy jopa tällä kertaa selvä juoni. Piirustusjälki on omaperäistä edelleen ja tarinaan on tuotu uusia hahmoja. Omasta mielestäni Kuninkaan ruutujen asettelua voisi vähän tihentää, saisi enemmän tapahtumia sivuille. Nyt tuntuu, että tyhjää tilaa jää liikaa. Kuninkaan painojälki on nyt parantunut, edellisessä oli tainnut Karstenin ohut viiva haparoitua painossa.
Kolmannen tarinan takaa löytyy kvaakista ja blogistaan tuttu Grezen.
Grezen oli lähtenytkin vähän erilaisella idealla liikkeelle, kun ensimmäisessä numerossa. Grezenin hahmot ovat mukavan sympaattisia ja ilmeikkäitä ja sivellinjälki? miellyttää silmää, varsinkin puhekuplat ovat mukavan korostettuja.
Tarina on jopa jollain tasolla julma, mutta lopuksi jää tarinasta silti mukava fiilis.
Ensimmäisen lehden tarinassa olin huomaavinani paljon perspektiivi virheitä, jotka kai kuuluvat tyyliisi tarkoituksella, mutta tässä uudessa virheitä ei sattunut silmiini
niin pahasti.
Toiseksiviimeisen tarinan takaa löytyy Holle perinteisen varmalla tyylillään.
Tarinassa ei ole puhekuplia ollenkaan, mutta ei niitä kaipaakkaan. Luulisin, että tarinan voi käsittää monella tavalla. Tarina on muihin verrattuna aika lyhyt ja enemmänkin olisin voinut lukea. Tämä olisi mukava nähdä väreissä. Sanoisin, että ei parasta Hollea, mutta viihdyttävää.
Viimeisen tarinan on kyhännyt lehden toimittaja Tertsi. Tarina jatkuu siitä mihin edellinen tarina jäi ja saadaan Arikarin salaisuudesta lisää tietoa. Tertsi on parantanut jälkeään edellisestä. Enää en huomaa hutiloidun oloisia hahmoja, kuten oli ensimmäisessä tarinassa (esim. "mummo"). Tertsi on kehittänyt omaa tyyliään lähtemättä kopioimaan idolinsa Franquinin jälkeä ja setti toimii. Uuden tarinan ruuduista löytää harmaasävyjä, jotka tuovat lisää eloa tarinaan. Pidin eniten katunäkymä ruuduista joihin Tertsi oli mukavasti saanut vilskettä ja lähiö tunnelmaa. Miinuksia en oikein keksinyt väkisinkään, tarina olisi voinut tietysti olla pitempi. Toivottavasti seuraavassa tarinassa löytyy enemmän osuutta Paatsoselle
katu-uskottavalle ikirokkarille
![Cool 8]](https://www.kvaak.fi/keskustelu/Smileys/classic/cool.gif)
Uskoisin, ettei uusi Muësli jätä ketään kokonaan kylmäksi ja että kaikille löytyy mieluista luettavaa. Ehkä ensivuonna jopa kaksi Muëslia?

Uskon, että lahjakkaita
tekijöitä löytyisi lisääkin täyttämään sivuja.
ps. olen liian väsynyt korjaamaan virheitä, ehkä huomenna.....(huomaa muuten että olen hidas kirjoittaja, meni tähän varmaan tunti....)