Luin viimein Muëslin ja tässäpä kommentit taannoisten Jysäys-ketjujen tapaan, sarjakuva sarjakuvalta.
JJ Nääsin "Pirullinen kehä" oli lehden parasta antia. Kuvitus oli todella hienoa, siitä iso plussa. Tarinassa oli aineksia vaikka kuinka hyväksi fantasiasarjakuvaksi, mutta nyt se jäi Milon Venuksen tavoin komeaksi torsoksi. Sarjakuva loppui töksähtäen, ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten siitä skorpionista selvittiin eikä pelkästään tyytyä "sepä oli sitten viimeinen kerta kun meidän kerho kokoontui" -tyyppiseen antikliimaksiin.
Grezenin "Tekstari" menetteli. Ei mitään moitittavaa, mutta ehkä sarjakuvassa ei ollut mitään mikä olisi nostanut sen keskitason ihmissuhde-pläjäysten yläpuolelle.
Kreivi Karstenin "Kuningas" meni tarinansa puolesta kokonaan ohitse, enkä erityisesti pitänyt kuvituksestakaan. Orava kyllä hymyilytti. Ei minun juttuni ollenkaan.
Tertsin sarjakuvista "P & J" oli kaiketi jonkinlainen kunnianosoitus "Spy vs. Spylle" (tai se siitä tuli ainakin mieleen elävästi), mutta mitään muuta funktiota sille en osannut keksiä. Melko tarpeeton täytepala. Sen sijaan "Armoton kostaja" toimi ihan kivasti. Tekstiä oli tosiaan paljon, mutta ei niin runsaasti että se olisi ensimmäisellä lukukerralla puuduttanut. "Punchline" oli mainio, mutta tapahtumia olisi voinut tiivistää aavistuksen verran. Jampan ilkeys olisi tullut vähemmästäkin selväksi.
(Ai niin, kun tämä ketju on kasvanut näinkin pitkäksi, niin pitäisikö se jatkaa Mysli ykköseksi ja kakkoseksi?).
