Luinpa, ja viihdyin.
Kuninkaan graafinen ilme on just jetsulleen sellainen, että se toimii hyvin, ja istuu omaan huumorinlajiinsa kuin, kuten sanotaan, nyrkki silmään. "Varavarjo" -sanaleikki nauratti millisekunnissa. Lisää Kuningasta, kyllä kansa tietää. Jyrkkänä mustavalkoisena vaan, ja ilmavasti silleen. Tätä ei voi muuttaa niin, ettei se samalla menettäisi jotain aivan oleellista lumostaan.
OK:n irtokuvia aikaisemmin nähtyäni olin oikein ilahtunut saadessani lukea ihan sarjakuvaakin. Piirrosjälki "Harakassa" tosiaan on kovin valkoista, kuten aiemminkin on mainittu, ja jollei ihan neliväreihin malta tulevaisuudessa revittää, jonkinasteinen harmaaskaalakin toisi lisää aineellisuuden tuntua kuviin. OK on kyllä kiinnittänyt huomiotani aiemmin nimenomaan runsaitten väriensä hohdokkuudella. Ja onhan tässä Muëslissäkin OK:n värikansi - vaikka kuvittelenkin muistavani nähneeni upeampaakin värienkäyttöä hänen toimestaan.
Grezenin Perkele on mainio pikkutarina kuin suoraan kansanperinteen luotaamattoman aarteiston syövereistä. Kauppaperkeleen räväkkä sisääntulo ja maalaistuvan seisahtuneen tunnelman rikkominen helppoheikkirutiinillaan on silkkaa hienoutta.
Hollen Tomz sai lukemaan hiljaa ja huolellisesti. Tarina toi mutkan kautta mieleeni kauan sitten näkemäni Jonas Odellin lyhytanimaation Revolver; näin elokuvan vain kerran joskus 1993, mutta se jätti lähtemättömän jäljen aivoni takaseinään. Tämä oli hieno ja tunnelmallinen elämänmuutostarina, joka oikeastaan sai miettimään uteliaana, miten se jatkuu. Mitä löytyy portaiden yläpäästä? Odotamme saavamme tietää.
Tertsin Volleystä on sanottu se, mitä itsekin sanoisin: sivu- ja päätarinan limittäisyys ja vuorottelu on tyylikeino, joka tässä toimii varsin onnistuneesti, ja piirrostyylin juuret ovat lujasti manner-Euroopan maaperässä, mitä meikäläinen ei miinukseksi voi laskea. Harmaasävyt toimivat oivallisesti, ja nythän sävyjäkin on enemmän kuin vuoden -06 episodissa, missä oli vain yksi harmaa piirrosviivan höysteenä. Kohtausten juoksutusta voisi sulavoittaa, nyt tosiaan kuljetaan pysähdellen tilanteesta toiseen, ja sitä selvemmin yksittäiset action-pätkät pomppaavat irti muusta juonenkulusta. Mutta odotan seuraavaa jaksoa. Mikä onkaan Arikarin "eräs ongelma"? ...