Heitetäänpä kehiin vähän kirjastonäkökulmaa: Oulun kaupunginkirjaston Intro-tietokannasta suoritettu asiasana-haku "Naissarjakuva" tuo näytölle mm. seuraavia osumia.
Feuchtenberger: Huora H kulkee omaa rataansa
Luhtanen: Maisa ja Kaarina - Täysipainoinen nainen
Kovacs: Minne menet, Laura Liha
Lavonen: Parrakas nainen - Kallis maku
Hakkarainen: Love Kills
Drake: Juliet Jonesin sydän
Närhi: Hanki elämä
Moore: Strangers in Paradise
Entäs sitten Miessarjakuva?
Dupuy: Onni hymyilee, minä en
Ranta: Isi on vähän väsynyt
Mäkelä: Rooma
Ratia: Nakki ja Tappi
Kovalic: The Collected Dork Tower
Iivari: Kung fu -poliisit
Heikkilä: Taru vanhoista herroista
Heikkinen: Autuaat
http://oukasrv6.ouka.fi:8001/?formid=find2&sesid=1162493405&ulang=fin
Mielenkiintoisia listoja, Autuaita en ole lukenut mutta muiden kohdalla ihan nyökyttelen tuolle nais-/miessarjakuva-määreille, että näen mistä ne tulevat enkä pidä niitä perusteettomina.
Naissarjakuva-sanaa voisi lähteä avaamaan paristakin suunnasta. Sillä voidaan viitata sarjakuviin joiden lukijakunnasta epätavallisen suuri osa on naisia. Vaikka tuskin onkaan sarjakuvaa jonka lukijakunta koostuu sataprosenttisesti yhdestä sukupuolesta, ja samoin ei liene sarjakuvaa joka vetoaa kaikkiin sukupuolen edustajiin. Jukka on lukenut Cathya ja minä fanitan Roberta Gregorya ja toisaalta en lue korkkareita, mutta veikkaisin silti noiden lukijakunnissa näkyvän jonkinlaisen sukupuolten välisen epäsuhdan.
Tuolla perusteella voidaan siis puhua myös miessarjakuvista, pikaveikkauksena arvelen ainakin niiden korkkareiden ja Tex Willerin kuuluvan noihin.
Toinen tapa rajata aihetta on se, että sarjakuvassa käsitellään sukupuolisuuden teemoja nimenomaan naisnäkökulmasta. Pikkuisen vaikeampi määriteltävä, koska ihmiset voivat lukea niitä samoja sarjakuvia hyvinkin eri tavalla, ja joku kieltäytyy näkemästä sukupuoliteemoja jos siinä ei ole täysi vaginamonologi käynnissä, ja toinen taas määrittää sukupuoliteemojen käsittelyksi sen että päähenkilö on nainen.
Tämänkin kohdalla minusta voidaan puhua myös miessarjakuvasta, joskin se miesnäkökulma on tässä patriarkaalisessa yhteiskunnassamme (boo! hiss!) niin vallitseva että sitä on joskus vaikea havaita.
Ralf König olisi miessarjakuvaa jälkimmäisen määritelmän perusteella, mutta käsittääkseni ei ensimmäisen, lukijoistaan aika iso osa taitaa olla naisia...
Kolmas, helpoin ja tylsin tapa määrittää naissarjakuva (ja miessarjakuva myös) on sen tekijän tai päähenkilön sukupuolen perusteella.
Käytännössä taitaa suurimmalla osalla se määrittely tapahtua epämääräisen mutufiilistelyn perusteella noiden kolmen yhdistelmänä. Tai kieltäytyvät tekemästä sitä koska miehet ja naiset ovat kaikissa asioissa aivan samanlaisia (havaintojen perusteella olen eri mieltä, vaikkakin katson että miesten ja naisten joukkojen sisällä erot ovat suurempia kuin joukkojen välillä).
Keksiikö joku muuten jonkin naisen tekemän "miessarjakuvan"? Munabomberia en ole lukenut, olisiko se? Ja Carla Speed McNeilin Finder-sarjakuvan päähenkilö Jaeger on ainakin niin macho kuin olla voi, vaikka toisaalta ne sivuosien naiset ovat yleensä se varsinainen tarina...
