Toinen amerikkalainen naispiirtäjä jonka töistä (sekä piirrostyylistä että tarinoista itsestään) olen pitänyt todella paljon on Debbie Drechsler (Daddy's Girl, Summer of Love). Hänestä tiedän vain valitettavan vähän ja uusista projekteista en ole löytänyt mitään tietoa. Osaako kukaan auttaa...?
Juu, Debbie-tieto on joskus ollut kiven alla -- vaan mullapa onkin Fredrik Jonssonin erinomaisen ja ruotsinkielisen Seriechock-zinen numero vuodelta -97, ja siinä on pitkä ja avomielinen haastis kansikuvatyttö-Drechsleristä. Ei mul mitään skannailumahdollisuuksia ole, mutta voisimmää kai tähän tiivistellä joitain pääpointteja:
- DD on syntynyt vuonna -53, ja perhe muutti apteekkari-isän työn perässä vähän väliä ympäri maata. 10-vuotiaana DD:n suurin suosikki oli Teräsmies-sarjakuvat..
- Daddy's Girl -sarjassa kuvattua insestihyväksikäyttöä DD epäilee tapahtuneen myös kahdelle pienemmälle siskolleen, mutta ei voi olla varma, koska nämä eivät suostu puhumaan asiasta. DD epäilee myös äitinsä tienneen, mutta ei voi olla siitäkään varma, koska DD:llä ei ole ollut pitkiin aikoihin mitään yhteyksiä vanhempiinsa. Äiti kuitenkin kyselee Debbien kuulumisia siskoilta.
- DD opiskeli pikkupätkiä mm. Minneapolis College For Art Designissa ja Rochester Institute Of Technologyssa, ja teollisen muotoilun opinnoista on ollut kovastikin hyötyä DD:n leipätöissä eli kuvituksissa.
- aivan aluksi DD oli kuitenkin töissä kirjakaupassa, jossa vastasi mm. feministisen kirjallisuuden osastosta. DD ei olllut lukenut sarjakuvia sitten lapsuutensa, mutta löysi kirjakaupan kautta 70-luvun naispuolisten underground-piirtäjien tavaran. Crumbia palavasieluinen feministi inhosi...
- 70-luvulla DD ei vielä muistanut mitään lapsuutensa hyväksikäytöstä, mutta ilmeisen alitajuisesti päätyi usein tutustumaan feminismihyllystä juuri insestiteemaisiin teoksiin.
- 80-luvulla DD aloitti kuvittajana, mutta ne työt olivat kuulemma myöhempiin sarjakuviin verrattuna suorastaan söpöja ja valoisia.
- sarjakuvia DD innostui kokeilemaan vasta noin 37-vuotiaana tavattuaan Richard Salan, joka näytti DD:lle omia sarjojaan. Tämä kuitenkin vasta sen jälkeen, kun DD oli kokenut hermoromahduksen ja alkanut terapiassa muistaa lapsuudenkokemuksiaan.
- vuonna -92 DD:n sarjoja alkoi ilmestyä NY Pressissä ja Drawn & Quarterlyssä. DD tunsi löytäneensä vihdoin kotiin Salan, Doucet'n, Lynda Barryn, Chester Brownin ja Joe Mattin scenessä.
- Ei, omat vanhemmat eivät tiettävästi ole lukeneet DD:n sarjakuvia.
- DD sairastui kuitenkin erittäin harvinaiseen ja outoon kemikalioallergiaan, joka vei kaikki voimat peräti pariksi vuodeksi. DD joutui jopa lopettamaan leipätyönsä kuvittajana, koska ei voinut enää käsitellä väriaineita. (Haastattelukin oli pakko tehdä ulkona puistossa, koska kaikissa sisätiloissa on niin suuri allergiariski.)
- vuonna -96 Fantagraphics kokosi parhaat sarjat Daddy's Girl -albumiksi, joka kehuttiin pystyyn kaikkialla. DD aloitti omassa Nowhere-lehdessä uuden tarinajatkumon muista teini-iän kokemuksista. Hämmennystä herätti sen kaksiväripainatus - vihreällä ja ruskealla. Jopa oma kustantaja Chris Oliveros tuohtui, kun luuli värisävyjä painovirheeksi... Lisäksi DD itse pelkäsi, että lukijat pitäsivät uutta materiaalia tylsänä, kun mukana ei enää ollutkaan raflaavia insestijuttuja.
- vuonna 2003 viiden Nowheren jaksoista koottiin Summer of Love -albumi, joka sai Harvey-ehdokkuudenkin vuoden parhaiden albumien joukossa.
Tämän jälkeen ei ole vissiin kuulunut mitään - olisiko sairauksilla ollut taas näppinsä pelissä?
PS. Jaa mutta, olihan
tuolla vielä Comics Journalinkin DD-haastattelu, ja DD:n kuvitusportfolio onpi
tuolla
