Naarassarjat on ehkä ainoa sarjakuvalehti jonka tiedän saaneen miespuoliset lukiat kavahtamaan. Ehkä se johtui siitä että 90-luvulla ei ollut niin tavanomaista että tytöt tekee porukalla sarjakuvaa. Ja, sitä ei pyydelty anteeksi ..heh..
Millaista kavahtamista tämä oli? Muutakin kuin laatuun eli makuasioihin liittyvää? Lehdessähän oli joitain aivan ikiklassikoita niinq Katsu & Annu, mutta myös jotain sellaista, josta jäi semmoinen fiilis, että mikä tahansa kelpasi julkaistavaksi, jos se vain oli naisten piirtämää. Toki sellaistakin kanavaa varmasti tarvittiin, ei siinä mitään.
Irtoparrassa vähän sama juttu: yksittäiset numerot saattavat olla epätasaisia - mutta Tiitun oma Tyhmä tyttö -kokoelmahan on yksi 2000-luvun parhaita kotimaisia albumeita.
(Apropoo, missäs se Sammakon täksi kevääksi lupaama Roju-kokoelma muuten luuraa?)
90-luvun ihmissuhdehuumorista puheenollen, mites tytöille kolisi Maria Björklundin lempeän hulvaton Kaksin-strippisarja?
Yksi asia tuli vielä mieleen noista piirrostyylieroista. Aika moni naissuosikki on onnistunut tuolla "rennosti, tunteella" -saralla, mutta tykkäävätkö Kvaak-tytöt sit Phoebe Gloecknerin paljon pikkutarkemmasta väkertämisestä? Aihepiirihän on välillä jos mahdollista vielä Debbie Drechsleriäkin ravisuttavampaa.
Lisävinkki niille, jotka eivät säikähdä esim Åsa Grennvallin yksinkertaista piirrosjälkeä: Coco "Lukasin vaimo" Moodysson, jolta Optimal julkaisi varsin elämänmakuisen kokoelman.
Lynda Barry? Monesti on jäänyt tarkempi uppoutuminen puolitiehen, kun se änkee ne ruudut ihan tukkoon tekstiä... Mä oonkii poika, mä tarviin kuvia!
Ai niin, ja poikapiirtäjien naiskuvista kannataa vielä muistaa Adrian Tomine. Optic Nerveissä oli aika vaikuttava kokoelma monipuolisia naishahmoja(kin).
