Rapa näköjään roiskuu Atlantan miehen ympärillä, mutta rohkenen tunnustaa, että itse viihdyin tämän(kin) suuralbumin parissa mainiosti. Ei tarinasta klassikoksi ole eikä "genreä keksitty uudelleen" tai muuta sellaista, mutta ei siinä ollut heikkouksiakaan ja juoni rullasi eteenpäin mukavalla tempolla läpi kirjan. Loppu oli intensiivinen, yllätyksellinen ja synkkä, mistä pisteitä.
Bernet hoiti hommansa vähintään kelvollisesti. Lukuisissa yksittäisissä ruuduissa Bernet jo väläytteli osaamistaan pitkin seikkailun alkuosan, mutta varsinkin loppupuoliskon kohtaus, jossa Tex porukoineen otti yhteen umpivaunujen kanssa joella, oli mielestäni piirrokseltaan todellista huippulaatua. Toki niitä symmetriavirheitäkin yms. oli mukana. Veikkaan että jos JB olisi pystynyt keskittymään rauhassa pelkästään Tex-albumiin, olisi jälki ollut varmasti tasaisempaa. Mutta hyvä näinkin.