Tex Willerin suuralbumeista

[AlkoTanko]

Tex Willerissä on ollut sisällissodasta kertovia tai siihen liittyviä tarinoita vähäisesti. Uskoisin, että tämä on tietoinen valinta, vaikka piakkoin ilmestyykin tarina, jossa tapaamme taas kaljupäisen Dick-herrasmiehen. Ehkä Texiä ei haluta sitoa historiallisiin yksityiskohtiin ja tosiseikkoihin, joihin väkisin joutuu jos tarina sijoittuu sisällissotaan. Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi myös sisällissotaan liittyvät tarinat ja etenkin kaikkien vääryyksien ja konnuuksien paljastaminen.

Onneksi on Blueberry sitä varten.

Blueberryn ja Tex Willerin yhteistarina olisi hyvä, Italian ja Ranskan lännensankarit tulisivat varmaan mainiosti juttuun.

[Janne]

Ongelma noissa sisällissotajutuissa on Texin ns. puolueettomuus. Ensimmäisissä seikkailuissaanhan hän oli oikeasti puolueeton, kunnes Bonelli päätti kirjoittaa hänet pohjoisvaltojen tiedustelijaksi, vaikka tämä etelän Texasista onkin. Homma meni siihen pisteeseen, että lopulta Tex lupasi olla tappamatta ketään sisällissodan melskeissä. Aika ongelmallinen tilanne on siis käsikirjoittajan kannalta. Suomeksi on muuten julkaisematta yksi almanacco, jossa sisällissodassa häärätään ja siinäkin on mukana Damned Dick.

[Römpötipötipöts]

Sen verran on syytä korjata, että objektiivisesti katsoen vuosien 1861-1865 sota ei ollut sisällissota vaan War of Northern Aggression jossa vallanhimoinen pohjoinen osapuoli pyrki ja onnistui alistamaan valtaansa omia perustuslaillisia oikeuksiaan ja itsenäisyyttään puolustaneet eteläiset osavaltiot.

[Asko AA]

Sen verran on syytä korjata, että "objektiivisesti katsoen" vuosien 1861-1865 sota ei ollut sisällissota vaan War of Northern Aggression.

Se verran on syytä korjata, että tuo on nimenomaan subjektiivinen katsomus. Toisin kuin neutraali termi "sisällissota", joka on riippumaton osapuolten edustamista asioista ja myöhemmistä mielipiteistä niiden suhteen.

Niin kuin Suomenkin sisällissodasta, parhaan kuvan saa, kun ei valikoi puolueellisesti yhtä rajallista näkökulmaa. Sinänsä tuo "northern aggression"-ajattelu avaa toki sodasta mielenkiintoisia puolia hävinneen osapuolen näkökulmasta.

[VilleM]

Rapa näköjään roiskuu Atlantan miehen ympärillä, mutta rohkenen tunnustaa, että itse viihdyin tämän(kin) suuralbumin parissa mainiosti. Ei tarinasta klassikoksi ole eikä "genreä keksitty uudelleen" tai muuta sellaista, mutta ei siinä ollut heikkouksiakaan ja juoni rullasi eteenpäin mukavalla tempolla läpi kirjan. Loppu oli intensiivinen, yllätyksellinen ja synkkä, mistä pisteitä.

Bernet hoiti hommansa vähintään kelvollisesti. Lukuisissa yksittäisissä ruuduissa Bernet jo väläytteli osaamistaan pitkin seikkailun alkuosan, mutta varsinkin loppupuoliskon kohtaus, jossa Tex porukoineen otti yhteen umpivaunujen kanssa joella, oli mielestäni piirrokseltaan todellista huippulaatua. Toki niitä symmetriavirheitäkin yms. oli mukana. Veikkaan että jos JB olisi pystynyt keskittymään rauhassa pelkästään Tex-albumiin, olisi jälki ollut varmasti tasaisempaa. Mutta hyvä näinkin.

[Janne]

Luulen, että suurin pettymys tuosta albumeista on tullut niille, jotka eivät tienneet sitä tarinaa jo kertaalleen julkaistuksi. Negatiiviset fiilikset sitten kertautuvat helposti tarinan lukemisen aikana. Näin on käynyt minullekin monta kertaa. Kun sitten tarinan taas vuosien kuluttua lukee uudelleen, niin huomaakin, että sehän oli oikeastaan ihan hyvä.

Minä puolestani pidin tästä jo ensimmäisella julkaisukerralla eikä uusinta tuottanut pettymystä. Tarinan myötä minusta kehkeytyi Jordi Bernetin kuvitustaiteen ihailija.

[Römpötipötipöts]

Janne, et kai vaan kirjoittanut viimeistä virkettä tosissasi? Minun asteikolla Bernet häviää jopa alkuajan Marcellolle ja loppuajan Marcellon kanssa on samalla (heikolla) tasolla.

[Römpötipötipöts]

Se verran on syytä korjata, että tuo on nimenomaan subjektiivinen katsomus. Toisin kuin neutraali termi "sisällissota", joka on riippumaton osapuolten edustamista asioista ja myöhemmistä mielipiteistä niiden suhteen.

Niin kuin Suomenkin sisällissodasta, parhaan kuvan saa, kun ei valikoi puolueellisesti yhtä rajallista näkökulmaa. Sinänsä tuo "northern aggression"-ajattelu avaa toki sodasta mielenkiintoisia puolia hävinneen osapuolen näkökulmasta.

Ihanteellisessa tilanteessa näin olisikin. Mutta jos vaikka keskivertosuomalaiselta kysytään mistä oli kyse 1861-1865 sodassa, olettaen että kysytty asiasta edes jotain tietää, niin vastaus on suurella varmuudella tyyliä "No kun etelän sadistiset ökyroistot kiusasivat herttaisia mustia niin että pohjoisen ihmisoikeusfilantrooppien piti puuttua asiaan". Jokainen joka on intiaanien asian puolella kannattaa pohtia kummanko osapuolen voitto olisi intiaaneille ollut parempi.

[Asko AA]

Jos keskivertosuomalaiselta kysytään mistä oli kyse 1861-1865 sodassa...

Vastaus olisi: sisällissodasta.

Subjektiiviset mielipiteet ovat sitten ihan oma pallopelinsä, varsinkin teatraalisesti kärjistettyinä. Enpä usko, että tuosta mielikuvitusvastauksestasi juuri kukaan tunnistaa ajatteluaan.

[Janne]

Näyttää mukavalta uuden suuralbumin kansi:

[ilmari]

Loistava kansi! Italiassa laitetaan näköjään Texiä näissä suuralbumeissa seikkailemaan näissä vähän eksoottisimmissa paikoissa. Kuten Rämejahdissa Floridan rämeillä ja nyt siis Patagoniassa vai missä Kuubassa se olikaan.

Mitähän intiaaneja nuo on?

[VilleM]

Hiton hienoja näytekuvia löytyy Patagoniasta Editoren sivuilla. Frisenda näyttää olevan todellinen taituri. Odotukset pomppasivat korkealle tämän albumin suhteen, kun vielä tarinakin sijoittunee melko poikkeuksellisiin maisemiin Etelä-Amerikkaan (Chile/Argentiina?).

[Janne]

Argentiinaan vissiinkin. On se kumma, kun nämä Sergio Bonellin tiukat Tex-rajoitukset tuntuvat olevan lievemmät Bosellille (ja itselleen) kuin Nizzille. Ei ihme, että Nizzi turhautui, katkeroitui ja lopulta lopetti, kun kaikki hänen vähäkin erikoisemmat aiheaihionsa lytättiin. Mutta Boselli onkin vanha perhetuttu, jonka kanssa S. Bonelli osaa varmaan helpommin kommunikoida. Ja hyvä, että edes joku saa sijoittaa tarinoitaan hiukan eksoottisempaan miljööseen.

[El Reijo]

Patagonian rangerit bongattu hyllyyn ja vähän jo ehdin lukaistakin, ja ainakin meikäläisen puusilmillä katsottuna ja muutenkin selailtuna ihan kertakaikkisen mahtavan hienoa 

Todella kiinnostavan tuntuinen tapaus vähän alkua luettuani,...ehdottomasti hankkimisen arvoinen  teos ja varmasti kiilaa tuonne kärkipäähän 

[ilmari]

Siis mitämitä??? Joko se nyt ilmestyi, luulin aivan, että joskus lokakuun puolivälissä.  Ostamaan...