Tex Willerin suuralbumeista

[öpilöti]

No mites on Rämejahti edistynyt muilla?

[ilmari]

No mites on Rämejahti edistynyt muilla?

Minun rämejahtini on vielä kaupan hyllyllä.  Jos sen saisi tuossa ensi viikolla hankittua.

[Samu94]

Luettu on ja oli ihan hyvä. Tosin mielestäni tarina "laantui" loppua kohden. Tiedä sitten mistä johtui, mutta seikkailu vaikutti alussa paremmalta. Siltikin sangen hyvä seikkailu, jonka voi joskus lukea uudestaankin. Piirrokset olivat erittäin hyviä, ja olisin voinut katsella niitä enemmänkin. 

[Mosabacka]

...Mitä tulee tuohon vanhaan suuralbumiketjuun, ei siinä minusta mitään isompaa vikaa ole. Mistä siellä sitten keskustellaan, jos jokaisesta erikoisjulkaisusta tehdään oma säie? Pian ollaan siinä tilanteessa, että länkkäriosasto vilisee erilaisia pikkuketjuja, kun nytkin Tex-aiheisia ketjuja on 20+. No, ehkä ylläpito voi vetää oman linjauksensa asiaan, mikäli katsoo aiheelliseksi (taannoinhan uusien Tex-ketjujen aloittaminen tuntui olevan sangen paheksuttavaa toimintaa).

Olen samaa mieltä. Täytyy muistaa, että keskustelun viitekehyksenä toimii Lännensarjat eikä Tex Willer ja muut, vaikka ketjujen määrän perusteella niin voisi luulla. Minun puolestani tämä sivuhaara suuralbumi-pääketjuun.

Rämejahtihan tuli luettua samana iltana kun se ilmestyi. Pääketjussa oma nopea arvioni. Ja kuten lupasin, nyt se "käännösasia". En tiedä alkukielen ilmauksia, mutta jotenkin tökkäsi, kun käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän. En tiedä onko syynä Nyman vai olisiko Nikupaavolakin toiminut samoin.

[öpilöti]

Ainakin uusien albumien osalta erillinen ketju/albumi selkeyttää foorumia, etenkin kun yleisketjujen keskustelu rönsyilee turhankin paljon.

[ilmari]

käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän.

Olen huomannut tämän saman, mm. uusimmassa Willerissä oli näin. Eipä tuo minua isommin haittaa, tosin olen tottunut sanoihin "he" ja "hän" Texeissä.

[Dakota]

Filippuccin piirros Raivoisassa rämejahdissa on monin paikoin huikean hyvää. Hyppy Tex Willerin pariin sujuu häneltä tyylikkäästi. Varsinkin piirtäessään räme-alueen kasvillisuutta Filippucci on nähnyt paljon vaivaa jälkensä eteen. Tuloksen näemme edessämme. Myös seminolien kulttuuriin ja ulkonäköön hän on joutunut perehtymään saadakseen rämeitten asukkaista ja heidän kylästään aidon näköisiä. (Osa seminoista jäi asumaan ikiajoiksi Evergladesin suoalueille, koska he tunsivat rämeet paremmin kuin kukaan muu eikä heitä kyetty sieltä häätämään.)

D' Antonion kirjoittama tarina ei saa ehkä aivan tarpeeksi ilmaa siipiensä alle, muttei se huonokaan ole. Erilaisuudesta pelkkää plussaa. Vähäiset takautumat toimivat hienosti. Ochalan ikävät kokemukset lapsena on tuotu esille erittäin hyvin ja koko kohtaus onkin eräs tämän tarinan helmistä.

Kaikenkaikkiaan. Nauttikaa tästä, sillä voi olla, ettei näin hyvää ole tulossa aikoihin!

[Pat]

En tiedä alkukielen ilmauksia, mutta jotenkin tökkäsi, kun käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän. En tiedä onko syynä Nyman vai olisiko Nikupaavolakin toiminut samoin.

Samoin minulla tökki. Kyllä kirjoitetussa tekstissä pitäisi käyttää sanoja he tai hän. Voi olla, että tarinassa käytettiin ainakin intiaanien kohdalla tarkoituksella sanoja se tai ne, jotta "eläimellisyys" korostuisi. Ei onnistunut valinta minun mielestäni.

[öpilöti]

Kaikkeen sitä kiinnitetään huomiota...

[VilleM]

Nyman sekoittaa jonkin verran arkikieltä kirjakieleen, toisin kuin Renne. Joissakin kohdin "se" ja "ne" hyppäävät silmille lukiessa, ja varmaan juuri sen takia, että on niin tottunut Rennen tyyliin. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta henkilökohtaisesti tykkään enemmän kirjakielestä. Taiten käännettynä sekin on elävää, rikasta ja vivahteikasta. Toisaalta esim. Moogin ronski suomennos Hexissä toimii kerrassaan loistavasti.

[Asko AA]

Minusta kaikkein luontevin selitys on se, että Nymanin puhekieliset ilmaisut ovat hänen tunnollisia käännöksiään alkukielisen tekstin puhekielisistä ilmaisuista?

Kirjakielen ja puhekielen rinnakkainen viljely on aina heikoilla jäillä luistelua. Jatkan täällä kypsyteltyä palautetta Jukan suuntaan, mutta en todellakaan aio käydä päälle kuin yleinen syyttäjä tai pamputtava kielipoliisi.

[VilleM]

Viimein pari kommenttia itse albumistakin. Eli luettu on ja ihan kivat fiilikset jäivät tästä teoksesta. D'Antonion tarina oli perinteinen, suoraviivaisesti etenevä viihdyttävä seikkailu. Carsonin rooli ihmetytti minuakin, kun mies passitettiin lasarettiin ennen kuin albumi pääsi edes kunnolla vauhtiin, ja muutenkin pappa Carson oli kirjoitettu hieman liian kärttyisäksi. Toimivampaakin sanailua kaverusten kesken on nähty.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Loppu, eli Lafargen kohtalo suosilmäkkeessä, oli turhan ennalta-arvattava. Batterbaum-episodi viimeisillä sivuilla jäi irralliseksi.

Muuten tasapainoinen ja hyvä perustarina.

Filippucci oli juuri niin pätevä kuin ennakkoon uskalsi odotella. Selvästi miehen scifi-tausta näkyi monissa albumin kuvissa. Suomaisemat olivat upeita ja myös Filippuccin Tex näytti Texiltä. Tasaista jälkeä läpi albumin.

[Dennis]

Mielenkiintoinen eeppos, kun on tottunut vähän toisenlaiseen Texiin, mutta hyvällä tavalla.
Komppaan Cheyenneä, tarina on tosiaan perinteinen lännenkeitos, piirrosjälki on komeeta ja tarina pysyy hyvin kasassa. Tuli välillä oikein flashbäkkejä vanhoista lännenfilmeistä. Maisemat ovat upeasti kuvattu.

Carsonin äkeys yllätti, vähän aikaa meni kakistellessa, mutta kun Carson sitten jo "poistui" takavasemella, niin homma jäi hänen osaltaan  turhan vähäiseksi.

Filipucci on tehnyt mainiota jälkeä, innolla odotan lisää. Suosittelen  lämpimästi.

[Jovalt]

Pidin tarinasta ja piirrosjäljestä. Yleensä vierailevilla artisteilla on ongelmia Texin kasvojen kanssa, mutta ei tällä kertaa. Suomennoksesta en pitänyt. Mielestäni Texissä kaikki puhuvat kirjakieltä, yksinkertaiset roistotkin.

[Dakota]

Pidin tarinasta ja piirrosjäljestä. Yleensä vierailevilla artisteilla on ongelmia Texin kasvojen kanssa, mutta ei tällä kertaa. Suomennoksesta en pitänyt. Mielestäni Texissä kaikki puhuvat kirjakieltä, yksinkertaiset roistotkin.

Ehkäpä  Jukka Nyman oli uskollinen D'Antonion alkuperäistekstille, eikä turhaan ruvennut sitä muuttamaan. Rene Nikupaavolalla on omia ilmaisuja, jotka pysyvät samoina tekstittäjästä huolimatta. Näinollen hän on onnistunut tuomaan Texeihin aimo annoksen omaa itseään. Minua ei kuitenkaan Nymanin teksti häirinnyt ollenkaan, vaikka ei se tämän kertomuksen vahvinta antia ollutkaan.
Rämemaisemien upeus oli sitä luokkaa, että niiden takia on valmis unohtamaan jotain hieman heikompia osa-alueita. Tämä menee mielestäni sinne Magnusin Kauhun laakson rinnalle noin taiteellisesti.