Tex Willerin suuralbumeista

[VilleM]

Odotukset olivat korkealla tämän suuralbumin suhteen, mutta lukukokemuksen jälkeen voi sanoa, että ne jopa ylittyivät! Patagonia pompahtaa aivan hienon suuralbumisarjan kärkipäähän ja myös vuosikymmenen parhaiden tarinoiden joukkoon.

Suurin ansio tästä kuuluu tietysti Frisendalle, jonka taide oli mykistävän hienoa. Ehkä parasta, mitä Texissä on kuunaan nähty. Synkät tunnelmat välittyivät lukijalle riipaisevan elävästi (sivullisten kärsimys jne) eivätkä aavan pampan ja  hurjien taisteluiden kuvauksetkaan jättäneet ollenkaan kylmäksi. Frisenda oli todella panostanut yksityiskohtiin, mikä loi todentuntuisen vaikutelman tapahtumiin. Lisäksi tuo utuisuus toimi tehokeinona todella hyvin läpi albumin.

Bosellin mahtipontinen tarina oli hyvä, vaikka henkilöitä ja tapahtumia riitti taaskin runsaasti. Sulateltavaa jäi muillekin lukukerroille. Teemana valkoiset vs. intiaanit on vanha tuttu, mutta tapahtumapaikka ja toteutus oli tuore, mistä Bosellille täysi tunnustus. Tarinan alkupuolta olisi voinut hieman tiivistää, mutta jälkipuoliskolla seikkailu kohosi täyteen liitoonsa. Yhtäkkiä asetelmat käännähtivät päälaelleen, ja lopun "äänetön" yhteenotto solassa sotilaiden ja intiaanien kesken huipensi tarinan pirun tyylikkäästi. Tarinan tavallista synkemmät sävyt sopivat realistiseen erilaisten kansojen yhteenoton kuvaukseen.

Loppu (viimeinen sivu) olisi tietysti voinut olla erilainen, karumpi, mutta itse pidin tästä ratkaisusta. Kaiken kaikkiaan: komea teos!

[Hannu]

Ei kai määrämitta tarinalle pitäisi mikään ongelma olla; onhan kyseessä ammattilaiset; aina teksteille laitetaan rajat, oli sitten mitä tahansa. Tekijöiden mielestä seikkailu loppui sivulle 225; viimeinen sivu oli vain Texin ja Kitin palauttamista omalle paikalleen eli Navajoreservaattiin. Jos Boselli & Frisenda olisivat halunneet panostaa enemmän lopetukseen, he olisivat sen voineet aivan hyvin tehdä; edeltäneistä ruuduista olisi aivan hyvin voinut karsia pari sivullista jos olisivat halunneet loppukohtausta kohentaa.
 

[Teukka]

Patagonian Rangerit luettu myös.
Tarina oli aivan huippuluokkaa, ennalta arvaamattomia juonenkäänteitä löytyi ja ylipäänsä uusissa maisemissa seikkailu virkisti ainakin tätä lukijaa.

Mutta kyllä piirrosjäljessä olisi vielä sanomista. Maisemat ja muut taustat oli kyllä piirretty hienosti, mutta ihmisten kuvaajana en tästä tyypistä pidä.
Jokainen tarinan hahmo on hieman lättäpäinen, rujo ja karun näköinen. Joihinkin hahmoihin tälläinen sopii, mutta jos sarjan kaikki hemmot ovat kuin NotreDamen kellonsoittajia, niin siihenkin kyllästyy.

Joku standardi mielestäni pitäisi Texinkin hahmoon olla, itse en kyllä ihan jokaista kuulapäätä hyväksy Tex Willeriksi. Nythän voisin minäkin piirtää jonkun tikku-ukon stetsoni päähän ja coltit lonkalle ja väittää piirtäneeni Willeriä.

[OM]

Teukka,

Minulla ei ole mitään lisättävää kommentiisi. Puit sanoiksi kaiken sen, mitä itsekin albumista ajatelin. Olen täysin samaa mieltä kyseisestä piirtäjästä.

[VilleM]

Joku standardi mielestäni pitäisi Texinkin hahmoon olla, itse en kyllä ihan jokaista kuulapäätä hyväksy Tex Willeriksi.

Suuralbumeissa on vuosien varrella nähty jos minkä näköistä Texiä, mutta eikös se oikeastaan kuulu asiaan? Sarjahan on oikeastaan pyhitetty vieraileville tähdille. Kuten mainittu, vain Galep ja Ticci ovat vakituisesta piirtäjäkaartista päässeet osallistumaan tähän sarjaan, ja sitten on kourallinen piirtäjiä, jotka ovat jatkaneet Texin parissa debytoituaan ensin suuralbumissa. Mielestäni on hyvä juttu, että tässä sarjassa uusille piirtäjille annetaan reilusti vapaat kädet tehdä omat tulkintansa päähenkilöistä. Kiinnostavaa nähdä erilaisia, persoonallisia tulkintoja samoista henkilöistä.

Ja vielä noista Patagonian henkilöiden ulkonäöstä sen verran, että itseäni ei närästänyt niissä mikään albumia lukiessa, ja nyt uudestaan selaillessa sama juttu: ei moittimista.

[El Reijo]

Kyllä useat eri tekijät ja tyylit ovat juuri tämän sarjan rikkaus ja suosion salaisuus.
Joissain albumeissa on kiinnittänyt huomiota kasvonpiirteet tms. mutta ei minua mikään erityisemmin häirinnyt tässä Patagoniassa. On hienoa että sarja kirvoittaa mielipiteitä sillä eri yksityiskohtiin jokainen kiinnittää eri tavalla huomiota. En myöskään miellä enkä haluakaan että Texin pitäisi olla sataprosenttisen realistinen sarjakuva.

[Lurker]

En myöskään miellä enkä haluakaan että Texin pitäisi olla sataprosenttisen realistinen sarjakuva.

Tex Willerhän on aikahyppelehtivä romanttinen villin lännen fantasiatulkinta; eihän se ole käytännössä realistinen juuri ollenkaan - vaikka toki niitä viittauksia meidänkin todellisuuteen löytyy...

Suuralbumeissa on tavoitettu parhaimmillaan sellainen vanhanaikaisten seikkailuromaanien tuntu ja imu, joka vie mukanaan.

[AapoK]

Patagonian retki oli visuaalisesti helkkarin hienoa, juonikin nousi loppua kohden kohti käänteitä. Ruutu, missä sotilaat kulkivat pitkin solaa, sopisi varsinkin julisteeksi seinälle. Monesta muustakin maisema- ja paikkakuvauksesta olisi moiseen, niin paljon tykkäsin Frisendan jäljestä.

Vierailevien tähtien omia tulkintoja on kyllä hyvä nähdä. Ei todellakaan tarvitse piirtää Willerille haalareita ja pyöräilykypärää, mutta ei Texin tarvitse aina näyttää tietyn kaavan mukaiseltakaan. Ammattipiirtäjät onneksi tietävät, miten edetä.

[Janne]

Patagonian rangerit perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Lukekaa täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Conquest_of_the_Desert

Boselli on hiukan joutunut muokkaamaan aikakäsitettä. Aavikon valloitus alkoi 1872 ja loppui 1884. Tuskin Tex ja Kit Argentiinassa yli vuosikymmentä viihtyivät. Aika nopeasti tarinassa tuntuivat tapahtumat etenevän.

[AlkoTanko]

Patagonian rangerit perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Lukekaa täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Conquest_of_the_Desert

Boselli on hiukan joutunut muokkaamaan aikakäsitettä. Aavikon valloitus alkoi 1872 ja loppui 1884. Tuskin Tex ja Kit Argentiinassa yli vuosikymmentä viihtyivät. Aika nopeasti tarinassa tuntuivat tapahtumat etenevän.

Onhan noita historiallisia vapauksia otettu ennenkin. Tex on taistellut sisällissodassa 1860-luvulla, ja ensimmäisissä liuskatarinoissa ollut sota Meksikon ja USA:n välillä oli ymmärtääkseni 20 vuotta aiemmin. Aika hyvin päälle nelikymppiseltä hepulta.

[tertsi]

Patagonian rangerit miellytti kovasti. Alku lähtee hitaasti käyntiin, mutta loppu on kyllä aikamoista vimmaa. Niin ne asiat joskus kehittyy.

Piirroksissa kuivasivellintekniikan käyttö käy hiukan hermoon, mutta parhaimmillaan kuvitus on kyllä tosi komeaa. Tärkeimmät ruudut ovat hyvinkin tunnelmallisia. Ja jotenkin tulee semmoinen tunne, että piirtäjä yrittää tosissaan. Tässä ei todellakaan aliarvioida lukijaa.

Soisi muidenkin kuin vain perinteisen Willer-kansan tutustuvan tähän mallikkaaseen sarjakuvaan.

[Victorio]

Ihan oko toi patagonian rangers, paitsi lyhyehkö ja lopetus vedetty kuin paperi olisi loppunut kesken? Tuskin noille tekijöille kuitenkaan annetaan valmiiks tyhjä albumi, että noille sivuille pitäs saada mahtumaan? Vai mistäköhän johtunee, että nykyään ravataan kaamealla kiirellä tarinaa eteenpäin ja aina jää liian lyhyeksi! Tietääköhän joku selitystä.
Piirtäjä oli ihan oko piirtään, mutta ei sovellu willer piirtäjäksi.

Mistäs muuten näkee noitten juhla albumien ilmestymis järjestyksen?

[OM]

Heips,

Joku sanoi vallan hienosti, että Texin suuralbunit ovat viritetty vieraileville tähdille joka pitää täysin paikkansa. Tämä merkitsee sitä, että joukkoon mahtuu niin loistavia piirtäjiä sekä todella surkeita, joita esimerkiksi Pasquale Frisenda mielestäni edustaa. Odottakaa...antakaa minun sanoa ajatukseni loppuun ennenkuin ärähdätte Texin fanit!
Toisaalta näiden Texin suuralbumien viehätys ehkä saattaa piillä juuri siinä, että mukana on ollut piirtäjiä, jotka eivät ennen ole pirtäneet Tex Willeriä juuri koskaan. Yksi näistä on Joe Kubert sekä Ronerto De Angelis. Roberton piirtämä Texin albumi oli minusta taiteellisesti hyvä. Mutta samaa en todellakaan voi sanoa Pasguale Frisendasta.
Ja nyt haluan perustella miksi en kelpuuta Patagonian rangeri albumia kirjastooni on se, että taiteilija on niin surkea. Tex Willer ei useissa ruuduissa ole ollenkaan sen näköinen kuin pitäisi. Maisemat ja vuoret ovat kamalia töherryksiä. Se on todella vaikeaa kuvata vuoria ja preeriaa realistisesti. Tiedän sen itsekkin, sillä harjoittelen edelleen itsekkin vuorten piirtämistä eikä tulos juuri koskaan minua miellytä. Vaikeaa!!!  Ja intiaanit olivat aivan kauheita joissakin ruuduissa.  Victorio sanoi ylläni olevassa puheenvuorossaan osuvasti "piirtäjä ei sovi Willerin piirtäjäksi". Olen täysin samaa mieltä.

Netistä löysin yhden kuvan kyseisestä albumista. Koska albumia ei minulla itselläni ole, minun on vaikea  sanoa, onko antamani sivunumero oikea. Mutta yksi esimerkki suorastaan kamalasta ruudusta on sivun 22 ensimmäinen ruutu, jossa intiaanit raivaavat veitsillä kasvistoa. Aivan hurjan huonon näköisiä inkkareita koko ruutu. Kuva tekee hallaa koko intiaanien upealle kulttuurille ja perinnölle. Ja samalla sivulla on ruutu, jossa Tex lukee jotakin kirjettä. Aivan kamalaa sontaa koko piirrosjälki.
Mutta kuten sanoin jokaisella meillä on omat mieltymyksensä niin piirtäjiin ja tarinaan.  

Nyt olen henkisesti valmis kuulemaan kritiikkinne. Antakaa palaa pojat!!!!!

[Janne]

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen . Minusta Patagonian rangerit on liki parasta Texiä, mitä olen koskaan lukenut. Siinä teksti ja kuvitus loivat yhdessä harmonisen kokonaisuuden ja heittivät minut hetkeksi aitoihin Patagonian tunnelmiin. Pitää kuitenkin lähipäivinä etsiä tuo Redmanin moittima esimerkkisivu, pestä silmälasit ja tutkia tarkkaan.

[OM]

Tässä kuva jota tarkoitan

Tex Willeri Patagonian rangerit.

Tarina on varmasti loistava, but..but piirros....no joo, ihan jees!

Tosin en ole varma, onko tuo kuva  albumista Patagonian rangerit jonka laitoin tähän sivulle. Sanokaa te. Löysin ton netistä jostain ihmeen blogista. Muuta kuvaa minulla ei ole.