Miksi osa amerikkalaisista sarjakuvista on tylsiä?

[Lättä]

Juu, sanomalehdissä tarkoitin. Ai että on Batman ilmestynyt jo silloin omassa lehdessään? Ohhoh. Dick Tracyä haluaisin lukea, kun se ei kerran ole tylsäkään. Mahtaako niitä löytää mistään erittäin halvalla?

EDIT: Siis: onko vanhoista sanomalehtisarjakuvista tehty joitain kokelmapainoksia, kuten uudemmista vaikka Lätsällä tai Karvisella (vaikkeivät ihan uusia enää olekaan) on?

[Timo Ronkainen]

Juu, sanomalehdissä tarkoitin. Ai että on Batman ilmestynyt jo silloin omassa lehdessään? Ohhoh. Dick Tracyä haluaisin lukea, kun se ei kerran ole tylsäkään. Mahtaako niitä löytää mistään erittäin halvalla?

Jepjep, Batmanhan aloitti sarjakuvalehdessä jo 1939. Vanhoja Battejä voi kaivaa suomeksi Bat-klassikot lehdistä, 1930 - 60 -luvuilta, jonniin verran 70 myös - ilmestyivät 1980-luvun lopulla muistaakseni. Dick Tracya löytänee parhaiten suomeksi 80-90 -luvun vaihteen Black Special -lehdistä. Kannattaa ehkä kaivella Huuto.nettiä.

Timo

[Timo Ronkainen]

Vain yhdessä Black Specialissa oli muistaakseni Dick Tracyä.

Joo näin olikin. Vuodelta 1990. Sarjat vuosilta 1944 ja 1978, eräänlainen läpileikkaus artikkeleineen. Stripit on vaan liian pieniä.
Muissa B-specialeissa olikin oivallista Jack Cadillacia ja Spiritiä.

Vanhat Batit voi tuntua tylsiltä ja ehkä yksinkertaisilta, jos on tottunut uudempiin, pitkiin ja monimutkaisempiin Battistarinoihin, mutta on ne silti hyviä.

Timo

[dErasmus]

Itseasiassa samaa voisi kysyä melkeinpä minkä tahansa yksittäisen maan tuotannosta: Suomessakin osa myydyimmistä suomalaiset strippisarjakuvat, Viiva Ja Wagner ja B. Virtanen on perhanan tylsää matskua. Tietenkin, noi on vain mun henk. koht. esimerkit, mutta varmasti kaikilta löytyy omansa. Mutta kappas keppanaa! Kyllä Suomesta hyviäkin löytyy.
Tarkoitin, että on jotenkin hölmöö osoittaa amerikkalaista sarjakuvaa, kun kaikkialla muuallakin sitä tylsää tehdään.

[Lurker]

Vai että "tylsää matskua"...

Viivi ja Wagner sekä B. Virtanen ovat tasahyviä päivästä toiseen...  vuodesta toiseen, ja sepä ei ole helppoa se. Jos näitä kahta vertaa amerikkalaisiin huumoristrippeihin (vrt. Masi ja Karvinen), niin voiton vie kyllä pieni ja sisukas Suomi.

Näin itse virastotyötä tekevänä voin sanoa, että B. Virtasen työpaikan hulluimmatkin hölmöilyt ovat usein valitettavan totta - ja se saa joskus naurun juuttumaan kurkkuun. "Väsyttää."

[Mon of Olay]

Täältä
löytyy jonkun japsikolumnistin tilitys siitä, miksi amerikkalaiset sarjakuvat ovat tylsempiä kuin japanilaiset. Välillä mies heittää aika hyviä pointteja, välillä hiukan vähemmän.

[Timo Ronkainen]

Mutta kappas keppanaa! Kyllä Suomesta hyviäkin löytyy.

No, heitäpäs vastapainoksi noille mainitsemillesi "huonoille" niitä hyviä suomalaisia.

Timo

[dErasmus]

Vai että "tylsää matskua"...

Viivi ja Wagner sekä B. Virtanen ovat tasahyviä päivästä toiseen...  vuodesta toiseen, ja sepä ei ole helppoa se. Jos näitä kahta vertaa amerikkalaisiin huumoristrippeihin (vrt. Masi ja Karvinen), niin voiton vie kyllä pieni ja sisukas Suomi.

Näin itse virastotyötä tekevänä voin sanoa, että B. Virtasen työpaikan hulluimmatkin hölmöilyt ovat usein valitettavan totta - ja se saa joskus naurun juuttumaan kurkkuun. "Väsyttää."

Sanoin, että Virtanen on hyvä, mutta VAIN pieninä annoksina. Hyvät toimivat myös suurina annoksina, mutta sitä Virtanen ei minun mielestäni tee. Viiviin ja Wagneriin on mun mielestä ollut aina venyvää piimää seinässä ja todella usein naamaa on tullut vännettyä enemmänkin "mitä hittoa tossa nyt oli?"-ihmetyksestä ko mistään "hähää, hassu".
Edittii (jaksa toista ot-viestii vääntää): No siis tarkoitan tolla "venyvää piimää seinässä" sitä, että Viivi ja Wagner on tylsä. Siis siinä on joku idea, mutta ko se ei ala oikein mitenkään ja loppuu sitäkin vaisummin (kuten hyvin monessa Wagnerin toteamisella, jota Juba varmaan pitää ns. tokaisuna). Osittan myös tuo "mies on sika"-rinnastus klisinen ja siltä osin tylsä. Tyylillisesti se on ihan simppeliä ja sinänsä strippisarjakuvaan mielenkiintoista, mutta kun mun mielestä ne stripit on vaan tylsiä. :/

No Väinämöinen ja Loikan Vuoksi on ainakin suosikkejani, mitä sanomalehtistripeistä tulee...

[Lurker]

Viivi ja Wagner onkin ehkä vähän enemmän underground (jos nyt joku voi olla underground maan suurimmassa maan päällisessä sanomalehdessä) ja "outo" kuin normisarjakuvat - sen pitääkin pistää ihmettelemään... siinä kun on sitä satiiria ja sarkasmia. En niele kyllä argumentointiasi tältä istumalta, kaipaisin vähän tarkempia perusteluja kuin omat naamanvääntelyt. ;-)

Tämän ketjun otsikko pitää kohta muuttaa, jos täällä kiistellään onko suomalainen sarjakuva tylsää...

[PTJ Uusitalo]

Täältä löytyy jonkun japsikolumnistin tilitys siitä, miksi amerikkalaiset sarjakuvat ovat tylsempiä kuin japanilaiset. Välillä mies heittää aika hyviä pointteja, välillä hiukan vähemmän.

Metka artikkeli. Mutta mitkä noista pointeista ovat sitten mielestäsi huonoja? Minusta ne ovat ainakin suhteellisen valideja, ja kaikki sellaisia joihin olen törmännyt eri lähteissä aikojen saatossa.

[Curtvile]

Metka artikkeli. Mutta mitkä noista pointeista ovat sitten mielestäsi huonoja? Minusta ne ovat ainakin suhteellisen valideja, ja kaikki sellaisia joihin olen törmännyt eri lähteissä aikojen saatossa.

Toki.
Mutta haluamatta haastaa riitaa on osa argumenteista ontuvia. Kuten sivumäärä itsessään. Ei, tiedän ettei kirjoittaja tarkoittanut että se riittää että on 20 sivua pelkkään heräämiseen kun amerikkalaisissa täytyy tyytyä pariin ruutuun.

Ajatus amerikkalaisen sarjakuvan mahdottomuudesta olla samassa jatkotarinajulkaisussa kuin modernin kirjallisuuden edustajien ei ole vain amerikkalainen ongelma, vaan vanha kunnon taide vs. viihde.

Sinällään tämä keskustelun pätkä on ajautumassa sivuraiteelle: strippisarjakuvat? mangaa, supersankareita..

Sekä manga että amerikkalainen tuotanto ovat samalla viivalla. sanoivat superheerosten tai manganpuolustajat mitä.
Tarina ratkaisee ja se on kiinni tekijän kyvyistä, ei kansallisuudesta tai tyylilajista.

[Mon of Olay]

Metka artikkeli. Mutta mitkä noista pointeista ovat sitten mielestäsi huonoja? Minusta ne ovat ainakin suhteellisen valideja, ja kaikki sellaisia joihin olen törmännyt eri lähteissä aikojen saatossa.

No seuraava pisti vähän hymyilyttämään:
"Comics should not be a product produced at a factory. Producing comics as a product is one of the few original features of American culture."

Eivät kyllä ole japanilaisetkaan täysin viattomia tuossa suhteessa, vrt. Pokemon tms.

[PTJ Uusitalo]

No niin no, tuossahan käytetäänkin vain historiallista esimerkkiä. Ei Japanissa nykyisen viihdekulttuurin aikaan enää tuollaisia sarjakuva/kirjallisuus-lehtiä ole.

Lisäksi kannattaa huomata tehtaillun ja tehtaillun ero. Hayashida puhuu tuossa eittämättä läpiä päähänsä sanoessaan että tuotteeksi kehitetyn sarjakuvan luominen olisi amerikkalaisten yksinoikeus, mutta siinä hän on oikeassa että kyseinen konsepti on kehitetty Yhdysvalloissa. Ja saapui sieltä sitten Toisen Maailmansodan jälkeen Japaniin, kuten moni muukin Japanin sarjakuvakulttuurin perusosa.

Pokémon-peleihin perustuvia sarjakuviahan on tehtailtu valtavia määriä milloin minkäkin keskinkertaisen piirtäjän tuhertelemana, mutta ne ovat kaikki animesarjan ohella vain pieni osa sitä valtaisaa tuoteperhettä, joka pelikonseptin ympärille on kerätty. Kyse ei siis ole niinkään tuotteeksi kehitetystä sarjakuvasta, koska itse sarjakuva on vain oheistuote.

Suurin osa japanilaisista sarjakuvantekijöistä tekee aluksi juuri sitä mistä mangaa yleensä syytetään: huonosti piirrettyä ja huterasti käsikirjoitettua klisesoppaa, joka taistelee saavuttaakseen riittävän määrän lukijoiden rajallisesta suosiosta lehtien mielipidemittauksissa jotta sitä ei lopetettaisi ja korvattaisi uudella aloittelijan työllä. Mutta juuri tämä myös auttaa aloittelijoita kehittymään ja opettaa heitä tekemään juuri sellaista häpeilemättömän kaupallista sarjakuvaa, joka saa suosiota ja joka tuottaa rahaa. Juuri tästä syystä Japanin sarjakuvakenttä on jatkuvassa liikkeessä, ja jauhaa myös jatkuvasti rahaa.

Lisäksi, koska 95-5-sääntö pätee kaikkeen johtaa tämä myös väistämättä todellisten laatuteosten syntyyn; omaperäisten, kiehtovien, hauskojen ja/tai koskettavien. (Yrittäjiä kun on tunnetusti paljon.) Ja juuri nämä ovat Japanin sarjakuvakentän vahvuus: menestysteokset, jotka ovat kuitenkin pääasiassa yhden tekijän alustaan kohti vääjäämätöntä loppuaan luotsaamia luomuksia - eivät vuosikymmeniä jatkuvia, satojen eri piirtäjien ja käsikirjoittajien vuorotyönä tehtailemia rönsyileviä heeroseepoksia, joihin sukeltaminen vaatii aloittelijalta jo olemassaolevat perustiedot henkilöistä ja maailmasta. Tällaisiksi mammuttisarjoiksi pääsevät Japanissa muodostumaan vain supersuositut poikien tappelusarjat ja lastensarjat animesovituksineen (kuten vuodesta ´88 jatkunut Soreike! Anpanman.)

[pasternakkel]

Amerikkalaisia sarjoja vaivaa myös, varsinkin alkukielellä, yletön huutomerkkien käyttö! Pistettä saatetaan käyttää aivan satunnaisesti kerran kuukaudessa, mutta muuten repliikit ja selitetekstit loppuvat poikkeuksetta huutomerkkiin! Samasta syystä en pysty lukemaan 50-luvun Aku Ankan näköispainoksia, kun tämä kirjoitustyyli on suoraan kopioitu käännöksessä! Aivan kuin hahmot huutaisivat ja karjuisivat koko ajan! Hillittömän levotonta!  !!!!

[Curtvile]

Amerikkalaisia sarjoja vaivaa myös, varsinkin alkukielellä, yletön huutomerkkien käyttö! Pistettä saatetaan käyttää aivan satunnaisesti kerran kuukaudessa, mutta muuten repliikit ja selitetekstit loppuvat poikkeuksetta huutomerkkiin! Samasta syystä en pysty lukemaan 50-luvun Aku Ankan näköispainoksia, kun tämä kirjoitustyyli on suoraan kopioitu käännöksessä! Aivan kuin hahmot huutaisivat ja karjuisivat koko ajan! Hillittömän levotonta!  !!!!

Ei enää niinkään. Tuo oli painotekninenongelma. Sanat piti päättää huutomerkkeihin, koska pienetkin roskat yms tulkittiin muutoin pisteeksi.
Tämä oli siis normaali käytäntö, ei huonoa käsikirjoitustaitoa.

Toki huutaminenkin on hauskaa! Mutta samaa esiintyy mangoissa! Paljon!!!!Ja isossa osassa eurooppalaista sarjakuvaa!!