Roope-setä -lehti

[Secos-Bill]

Joo, tuo on kyllä aivan höpöhöpö-väite.

Piti oikein tarkistaa omasta kokoelmasta, vaikka lopputulos onkin jokaiselle täällä jo etukäteen selvä. Viimeisestä kymmenestä numerosta Roope esiintyy vain kuuden kannessa, näistä yksin ainoastaan yhdessä ja silloinkin viikinkiajan sotisovassa - ei siis ole edes nykyajan Roope.
Lisäksi Mustakaapu on yksin yhdessä kannessa, samaten Aku ja jopa Hessu, muut ovat ryhmäkansia. Äkkiseltään selaillen Roope ei esiinny kolmasosassa kansista, joten höpöhöpöä hyvinkin.

( Huomasin samalla, että n:o 448:n selkämyksessä lukee 458...  )

[TOSA]

Olen tilannut Roope-setää numerosta 1/2008 tähän saakka. Lisäksi olen ostanut kirppiksiltä ja vaihtanut divareista aikaisempia numeroja. Kokoelmasta puuttuu 33kpl+vajaa kymmenen paksumpaa erikoisnumeroa/tilaajalahjaa.

Kuitenkin olen lukenut Roope-setää aktiivisesti viimeksi 90-luvulla ja sen jälkeen erittäin satunnaisesti. Viimeksi 2002 olen tainnut lukea ja sen jälkeen vain säilönyt hyllyyn.

Monta vuotta olen miettinyt tilauksen lopetusta mutta eipä ole tullut lopetettua. Nyt ei tarvitse sitä enää miettiä. En tiedä yhtään minkä tasoinen Roope-setä on ollut mutta eiköhän se selviä sitten joskus kun löytyy aikaa noiden lukemiseen. Toisaalta harmittaa että lehti loppuu mutta toisaalta taas ei harmita yhtään. Duck tales nyt sitten tulee tilalle postilaatikkoon kun tilausjakso olisi jatkunut kesäkuuhun asti. Ehkä tämän suhteen pitää tehdä tarkistus ja oikeasti lukea pari numeroa ennen kuin niitäkin on hyllyssä vuosien lukemattomat pinot.

Suurin syy miksi olen itse tilauksen lopettamista miettinyt on ollut kova hinta. Joskus alkuvuodesta meinasin postin vaurioittaman tilalle ostaa uuden kaupasta ja vasta silloin kiinnitin huomiota järjettömän kalliiseen irtonumerohintaan ja jätin ostamatta. Olisin kyllä saanut uuden tilalle ilmaiseksikin mutta kun etsiskelystä huolimatta en silloin nettisivuilta löytänyt mihin olisin viestin saanut lähettää ja se sitten jäi. Luulisin että suurin syy myynnin laskuun on tuo hinta. Kun vertaa Taskaria ja Roope-setää kaupan hyllyssä niin varmaan aika moni ottaa sen taskarin kun on enemmän sivuja samaan hintaan. Vai onko taskari jopa halvempikin? Myös se saattaa osaltaan vaikuttaa että Roope-sedällähän ei käytännössä ole mitään jälleenmyynti-/vaihtoarvoa jos edes huolitaan mihinkään. 

Saa nähdä kun tästä muutama vuosi mennään eteenpäin mitä Disney-lehtiä on enää fyysisenä kauppojen hyllyissä jäljellä.

Onko Jumbon loppuminen muuten jossain uutisessa varmistettu?

[Dennis]

Ei ole virallisesti vahvistettu, mutta ei ole ilmestynyt ja nyt Jumbot ovat alennusmyynnissä Aku Ankka-verkkokaupassa.

Jos kerran Roope-lehti ei kannattanut tai miellyttänyt toimitusta, niin ei ole toivoa mistään Mikki-lehdestäkään, Mikki on vieläkin vieraampi junioreille kuin Roope joka taitaa olla liian vanhentunut ja "uruantunut" hahmo junnuille.

[hdc]

Piti oikein tarkistaa omasta kokoelmasta, vaikka lopputulos onkin jokaiselle täällä jo etukäteen selvä. Viimeisestä kymmenestä numerosta Roope esiintyy vain kuuden kannessa, näistä yksin ainoastaan yhdessä ja silloinkin viikinkiajan sotisovassa - ei siis ole edes nykyajan Roope.
Lisäksi Mustakaapu on yksin yhdessä kannessa, samaten Aku ja jopa Hessu, muut ovat ryhmäkansia. Äkkiseltään selaillen Roope ei esiinny kolmasosassa kansista, joten höpöhöpöä hyvinkin.

( Huomasin samalla, että n:o 448:n selkämyksessä lukee 458...  )

Oletat nyt että ihmiset tekevät esim. ostopäätöksiä tosiasioihin eikä mielikuviin nojaten Idealismi on tietysti ihailtava piirre mutta...

[Timo Ronkainen]

Vielä kerran:

Lukijatutkimukset:
"lukijatutkimukset ovat osoittaneet lehteä pidetyn yksipuolisena julkaisuna, joka keskittyisi vain Roopen raha-asioihin ja taisteluihin Karhukoplaa ja Milla Magiaa vastaan."

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Sanoisin, että ”kaikki” tietävät, että Roope-setä-lehti luonnollisesti keskittyy Roopen elämään, mutta samalla he tietävät, että lehdessä on muutakin kuin Roopen elämää ja esiintyy muitakin Disney-hahmoja.

Onko edes olemassa sellaisia potentiaalisia ostajia, jotka eivät tienneet lehden sisältöä? Lehden, jonka vilkaiseminen onnistuu liki joka putiikissa.

Aika kummalliselta kyllä tuntuu, ettei (muovittamatonta) lehteä edes sekunnin verran vilkaisisi läpi, jolloin sisällöstä jo saa jonkinmoisen kokonaiskuvan.

Joskus lehden uudet numerot olivat pussien sisällä, jolloin sen selailu kaupassa ei onnistunut. Pussit on mainittu myös tässä ketjussa vuosia sitten.

Iltalehden jutun kommenteissa joku piti Roope-setää kalliina, eikä sen takia ostanut lehteä kuin tarjouksesta esimerkiksi aiemmin ilmestyneen numeron kanssa.

Korkeampi hinta vaikutti varmasti.

Myös Sanoman omat Disney-julkaisut kilpailivat Roope-sedän kanssa lompakon kolikoista. Esimerkiksi Taskarin talvijännäri ja muut vastaavat oli hinnaltaan kilpailukykyisiä Roope-sedän kanssa. Tuskin tarinatkaan Roope-sedän perusnumeron ja tuollaisen välillä ovat hirveästi laadullisesti olleet eri luokkaa.

Tämä. En ymmärrä, miksi taskukirjoja täytyy julkaista yhtä aikaa niin helskutin järjetön määrä. Seikkailujen laatu laskee, julkaisut syövät toisiaan ja söivät myös Roopea. En ole pitänyt taskareiden laatua korkeana enää vuosikymmeniin, eivätkä ne kiinnosta minua. Roope-setä-lehtikin oli takavuosina usein huono, mutta se erottui taskareista juuri Roopeen keskittymisellä.

On itse asiassa aika vaikea löytää haplon mainitsemia Iltalehden uutisten kommentteja, koska ne on piilotettu Facebookiin. Täällä on Roope-uutisen kommentit. Ja täällä on lisää nettikommentteja Roopen loppumisesta. Tuolla tulee esiin, että viime aikojen koko oli jollekulle liian iso. Koon suurentamisen syynä oli ilmeisesti mahdollisuus julkaista nelirivisiä tarinoita.

[Lurker]

-- Tuolla tulee esiin, että viime aikojen koko oli jollekulle liian iso. Koon suurentamisen syynä oli ilmeisesti mahdollisuus julkaista nelirivisiä tarinoita.

Voi hyvänen aika sentään.

"En minäkään pitänyt siitä kun muuttivat kokoa jo siksikään, että aikaisemmin lehden lukeminen ja sivujen kääntely onnistui yhdellä kädellä, mutta uuden koon ja kovemman kansipaperin vuoksi se ei enää ollutkaan niin helppoa."

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kyllä tuossa kritiikissä on sikäli järkeä, että lehti oli periaatteessa taskulehti. Yleisemmin varmaan toki uusi isompi koko häiritsee muiden ropsujen rinnalla kuin käsissä pidettävänä.

[Dennis]

Minä repesin tuhon Halnoir-blogin kommenttiin jossa valitettiin tuosta ettei yhdellä kädellä voi enää lukea 

Voi hyvää päivää näitä nykyajan ihmisiä

[Darth Mika]

Minä repesin tuhon Halnoir-blogin kommenttiin jossa valitettiin tuosta ettei yhdellä kädellä voi enää lukea 

Voi hyvää päivää näitä nykyajan ihmisiä

Jos sarjakuvaa lukee yhdellä kädellä, niin kuinka onnistuu sivujen kääntö? En mä vaan osaa.
Tietysti semmoiselle ihmiselle, jolla on toinen käsi amputoitu, niin semmoinen yhdellä kädellä toimiva lukutaskukirja olisi mainio.
Mut jos ei jaksa kahdellä kädellä lukea sarjakuvaa...laiskuuden maksimointia.

Hmmmm. Eikös noilla jollain jotain välinettä soittavilla ihmisillä ole jokin tekninen väline, jolla ne voi kääntää nuottivihkoa. Muistaakseni jokin leffakin on tehtynä pianistin sivunkääntäjästä...
http://www.imdb.com/title/tt0487503/?ref_=fn_al_tt_1
Palkkaa tommoisen sivunkääntäjän, niin ei tarvii käyttää yhtään kättä. Kääntää sivuja ja pitää sarjakuvaa, että voi lukea...kyllä toimii!

[Darzee]

Nyt kun Ropsun loppumisen aiheuttamat tunnekuohut alkavat laantua, voitaneen lausua sananen uusimmasta platinanumerosta, joka samalla jää ainakin toistaiseksi viimeiseksi laatuaan. Cavazzanolle tämä siis on omistettu, mikä miehen massiivinen ura ja tasavuosisynttärit huomioiden on varmaan perusteltua. Giulio Chierchinin tai Luciano Gatton omaa platinaa olisin tämän sarjan loppusoitoksi kaivannut, mutta hyvä näinkin.

Lehden avaava Mikki-tarina pyrkii luotaamaan päähenkilöiden vuorovaikutusta ja erityisesti Mikin ja Mustan Pekan välistä suhdetta tavanomaista syvemmältä. Tavoitteessa onnistutaan ihan kohtuullisesti tekemättä Pekasta lämminhenkistä pikkukonnaa italialaistuotannossa vähitellen yleistyneen tulkinnan mukaisesti. Kääntäjälle kunniamaininta kekseliäistä henkilön- ja paikannimistä.

Kun kyseessä on nimenomaan kuvittajamestarille omistettu erikoisnumero, nostan "Nobelia Mummon tapaan" tämän platinan parhaaksi tarinaksi. Juoni on köykäinen, mutta piirroselokuvan maailmasta ammentava runonkuvitusjakso, jossa välimerkit tanssivat, on hengähdyttävän hieno ja vie ajatukset jonnekin Hassunkurisiin sinfonioihin. Sinänsä itsestään liikkuva kynä tai sivellin toki on tuttu animaatiomotiivi.

Platinan päättävä Mikki on samalla teoksen vanhin tarina ja julkaistu alkukielellä jo vuonna 1991. Tuolloin Cavazzanon tyyli oli ehkä parhaimmillaan. Ilmeikkäät hahmot ovat erittäin selkeästi hänen kynästään ja taustat tunnelmallisia, kuten toimitussivuilla muistetaan aiheellisesti hehkuttaa. Muotokieli ei vielä ole yhtä pelkistetyn poukkoilevaa kuin uusimmassa tuotannossa, mikä oikeastaan on hyvä. Juonellisesti tarina valitettavasti lässähtää pahan kerran loppuaan kohden. Alkupuolen huolella pedattu jännitys olisi ansainnut purkautua vähän toisenlaiseen loppuratkaisuun.


 

[Janne]

Mielestäni miinusta, että ei ole yhtään tarinaa 70-luvulta, jolloin Cavazzanon hamoissa todella oli ytyä.

[Darzee]

Mielestäni miinusta, että ei ole yhtään tarinaa 70-luvulta, jolloin Cavazzanon hamoissa todella oli ytyä.

Enemmän läpileikkausmainen ote pitkään uraan olisi tietenkin ollut yksi tapa rakentaa tämä viimeinen platina. Toisaalta johan vuodesta 1991 on likemmäs kolmekymmentä vuotta, ja vuosituhannen vaihteestakin melkein parikymmentä. Tuntuu vain siltä, että nuo vuodet ovat lyhyempiä kuin aika, jota ei itse ole elänyt.

[hdc]

Edellisessä Cavazzano-platinassa 90-luku oli myös jäänyt pois, joten sen nostaminen esiin tässä oli sen puoleen aiheellista, mutta eipä kyllä siinäkään 70-lukua ollut, yksi tarina 60-luvulta ja toinen 80-luvulta (parin uudemman lisäksi)

[mallamp]

Lehden muistoksi voisi nämäkin jo arkistoida Lataamoon elämän helpotukseksi