Koodista voi päätellä että alkuperäisjulkaisu on Super Almanacco Paperino nro 58. Sieltä löytyy tieto, että on uusintaversio tästä jutusta.
Siis luonnollisesti juurikin toisin päin. Chendin ja Bottaron tarina on ihan alkuperäistuotantoa. Julkaistu alun perin vuonna 1971 (kuten lehdessä lukeekin) Almanacco Topolinossa nro 176 (kuten Inducks kertookin
). Tuolla lehdestä löytyvällä koodilla ei siis tässä ole oikeastaan mitään virkaa. Tanskalaisten uusintaversio tusinapiirtäjällä on sitten 70-luvun lopusta. Hehän tekivät italialaissarjoista jonkin verrankin niitä puolivillaisia uusintojaan, joita on Suomessa enemmänkin nähty. Italialaiset eivät käsittääkseni samaan ole alentuneet.
Alkuvuoden Ropsu-taso on ollut minulle pieni pettymys. Vanhojen tarinoiden osuus vain jatkaa kasvamistaan, ja edelleenkään "vanhoilta mestareilta" ei ole kaivettu niitä todellisia kultakauden helmiä. Tarinat ovat pääosin hyviä, mutta niitä täysosumia ei vain saada. Mikki-tarinoista Martinan käsikirjoittamat olivat oikein hyviä, mutteivät mestariteoksia (piirtäjinä siis Scarpa ja Cavazzano). Scarpan tarina oli pituudeltaan mukava, mutta eihän Martinalla 70-luvun lopussa enää riittänyt kovin tuoreita juoni-ideoita Mikki-dekkareihin.
Ankkapuolelta oli erittäin mukavaa saada Bottaroa ja Chendiä lehteen, mutta viimeksimainitun käsikirjoitus ei ollut sieltä nerokkaimmasta päästä. De Vitan Roope-tarinoista Pezzinin käsikirjoittama nyt maaliskuussa oli parempi, vaikkei mikään supertarina sekään. Tammikuussa saatiin ihailla Motturan varhaistyötä, joka oli upea näky, eikä Marconin käsikirjoituskaan ko. tarinaan ollut kehno. Augusto Macchetton ja Giada Perissinotton Pikku-Aku-tarina, tammikuun lehdessä tuokin, oli erinomainen. Olenkin kaivannut lisää italialaista Pikku-Akua Suomeen muutenkin kuin joulutaskareissa. Tarinassa oli hyvä juoni, mukavat piirrokset ja ennen kaikkea (Pikku-Akun seikkailuille tyypillisesti) erinomainen tunnelma. Ankkatarinoista alkuvuoden paras.
Taso ei siis ole ollut huono, muttei mahtavakaan. Todellisia supertarinoita on nähty aika vähän, mutta toisaalta hyviä juttuja paljon. Huonoista lehdistä ei toki maaliskuuhun mennessä ole ollut tietoakaan; kaikissa numeroissa on ollut paljon positiivista. Ei tämä "uusi Roope-setä" kuitenkaan vaikuta sen kummemmalta kuin entinenkään, ja tuoreiden tarinoiden vähyys huolettaa hieman. Uusi koko ei sinänsä hetkauta suuntaan tai toiseen, mutta ihan mukava on toki tämä mahdollisuus nelirivisten sarjojen julkaisuun. Kunhan vain tulisi sitten jotain todella timanttista jossakin vaiheessa.
Ykköstoive: uusia, laadukkaita Mikki-tarinoita. Niitä on Italiassa tehty niin paljon, ettei ole mitään syytä laittaa joka lehteen vanhaa Mikki-stooria. Uutta Mikkiä tämä lehti tällä hetkellä eniten huutaa. (Ja lisää Guerriniä...
)
