Vuoden ensimmäinen Roope-setä tarjosi uudistuksensa lisäksi myös ihan maittavan paketin sarjakuvaaTammikuun numero, eli vuoden 2012 ensimmäinen Roope-setä koki siis ensimmäisenä Roope -lehtenä uudistuksen, joista tässä numerossa näkyi päälliimäisenä lehden koon lisääminen hieman isommaksi. Uudistuksena tämä on ihan mieluinen. En näe siinä mitään haittaa, ja nyt tarinapuolella saadaan julkaistuksi myös hyvin 4-rivisiä sarjoja. Muita uudistuksia ovat mm.
Päivän pamaus -artikkelipalsta, jossa kerrotaan uutisia ja piirtäjäesittelyitä koko vuoden ajan. Muita näkyviä muutoksia ovat kannen logon fontin muutos sekä ilmeisesti alkava selkämyskuva - josta ei tällähetkellä erota kuin sen, että taitaa alareunaan syntyä kirjaimista 2012.
Normaalin kolmikuvaisen hölmön Pikku-Aku -vitsin jälkeen vuoden ensimmäisenä pitkänä tarinana nähdään Maria & Romano Peiranon käsikirjoittama sekä Massimo De Vitan piirtämä
Superkuhmu. Ensimmäisen kerran vuonna 1982 julkaistu sarja. Eli klassikolla lähdetään tänä vuonna liikkelle.
Tarina on mukavan leppoisa ja vaikka juonikuvio ja varsinkin ratkaisu on jokseenkin tuttu, niin se menettelee kyllä. Turvallinen valinta toimitukselta ensimmäiseksi sarjaksi. Plussaa täytyy antaa erityisen hyvistä suomennoksista, jotka ovat oikeasti saatu hyvään muotoon niin, että ne naurattavat. Tarinahan on juoneltaa oikealla mittakaavalla niin ylituttu, että huh.. Vaikkakin Akun puutarhuripuoli tekeekin tarinaan mukavan uuden vivahteen. Isoin plussa muutamalle hauskalle kohdalle, muuten aika "luettava, muttei kahdesti" -tyylinen sarja.
Klassikkorumbalta näyttää tämä, seuraavana vuorossa sitten oikealla nimikkeellä "Kuukauden klassikko", Dalmasson ja Chierchinin yhteistyönä syntynyt
Kadonneiden korujen arvoitus. Sarjan päähenkilö on Mikki, jonka voi vaikka päätelläkin sarjan nimen perusteella. Tarina on dekkariksi köyhä, mutta muuten ihan luettava. En tiedä mitä tässä sitten haettiin, koska varsinainen dekkari tämä ei tunnu olevan, mutta ei oikein seikkailukaan. Varsinkin lopun hypnoosi-käänne on jotenkin naurettava, vaikkakin toki pakollinen jotta juttu ratkeaa. Tarina olisi kaivannut lisää pituutta ja muutaman juonenkäänteen ja paneutumista hahmoihin, jotta siihen olisi päässyt kunnolla sisään. Nyt kokonaisuus tuntuu vähän riipaistulta. Mutta ei huono, eikä ainakaan mikään puuduttavan tylsä juttu. Ihan mielenkiintoinen luettava kylläkin, mutta lisäähän tämä kyllä kaipaisi.
Pikku-Aku tarinan idea on selkeästi omaperäisin ja paras koko lehdessä. Jos kaksi ensimmäistä sarjaa olivat perus "Roope vs. Kroisos" ja perus "Mikki etsii syyllistä", niin tässä
Ekku ja kivi -tarinassa (Macchetto & Perissinotto) on oikeasti jotain uutta saatu aikaan. Mutta vain huonolla toteutuksella. Ajatus puiden tarinoista on mainio ja vaikka tässä nyt perjaatteessa mikään puu ei oikeasti tarinaa kertonutkaan, oli se silti ihan veikeä idea. Pitempänä ja ehkä jonain muuna kuin Pikku-Aku -sarjana tästä olisi voinut kehitellä helposti jonkun unohtumattoman tarinan, jossa oikeasti lukija pääsee ymmärtämään puun historiaa. Jonkun muun käsissä tästä ideasta voisi saada ihan dramaattisenkin tarinan. Mutta nyt tämä on tämmöinen lasten juttu, löysä juttu joka ei oikein kiinnosta. Tarina on hyväntuulinen, mutta jo heti aluksi oli liian varmaa kenen talon Ekku rakensi. Että eipä siitäkään saatu yllättävää käännettä aikaiseksi. Idea on tässä tarinassa mainio, mutta muu soopa on selkeästi huonompaa kuin pari aikaisempaa sarjaa.
Viimeiseksi on jätetty lehden kehnoin sarja, jossa serkukset Aku, Touho ja Hannu sähläävät kameroiden kanssa - Roopen kustannuksella.
Yhteispeliä on Marconin ja Motturan tuotos. Puhdas täytesarja, joka ei ole erityisen kehnokaan, mutta ei sisällä yhtään mitään, mikä erottaisi tämän mistään tarinasta. Todella mielikuvitukseton. Yleensä Touho -jutuissa huumori on ihan hyvää, mutta tässä ei sitäkään tuntunut oikein olevan. Ja miten Roope mahtui ilmanvaihtokanavasta? Varsinkin, kun piirretty kanavan ulostuloaukko on todella pieni. Noh, ei tainnut olla tarinan pääpointti.. Mikä lienee se pääpointti sitten ollutkaan...
Kokonaisuutena hyvin perus aloitus vuodelle. Kaksi vanhempaa (ja pidempää) sarjaa ja kaksi lyhyttä uudempaa. Kyllähän nuo pidemmät sarjat veivät voiton, mutta pakko se on myöntää, ettei kumpikaan niistä mitään erityisiä riemunkiljahduksia myöskään aiheuttaneet. Jokin vähän enemmän talvi-teemainen tarina olisi ollut kiva nähdä, nyt kun tuntuu että tänne Suomeenkin on sitä lunta vihdoin saatu.
