Jees, kyllähän tämä vuoden paras numero tähän mennessä oli, syynä huonojen "pitkien" tarinoiden puute. Ei toki lähelläkään viime vuosien huippunumeroita, mutta askel parempaan joka tapauksessa. Etenkin kun ottaa huomioon, etten musiikista sarjakuvien teemana yleensä kauheasti pidä, tämä oli siinä mielessä jopa positiivinen yllätys (mainittakoon OT:na, että Castyn ja M. de Vitan Plagiaattiplattojen arvoitus (Rokkikukot 2) on ehkäpä paras lukemani musiikkitarina). Tosin eipä näistä tämän lehden tarinoista osa liittynyt musiikkiin kuin löyhästi.
Heitetäänpäs nyt ajankuluksi ihan tarinakohtaiset arviot:
Hollantilainen yksirivinen sisällysluettelon alla oli ihan hauska, joskin hiukan kulunut vitsi. Lisäksi siinä oli Polle mukana, mistä nyt vain saa aina plussaa minulta.
Kurppakylän laulujuhlat
Todella hauska tarina, toistaiseksi Ropsu-vuoden paras. Rosvotkin sopivan lapasia tähän riemukastunnelmaiseen tarinaan. Mustan Pekan esitys pudottaa totaalisesti sohvalta. Suomentajakin pannut todella parastaan. Polle tässäkin mukana.
Kuukauden dekkaripähkinä oli tavallisen onneton. Aika harvoin näissä mitään kekseliästä onkaan, liian pienille suunnattuja.
In the Crow's Nest
Ei naurattanut, eli vitsisarjaksi epäonnistunut.
Vastustamaton rytmi
Niin surkea idea, että se aiheuttaa lievää tahatonta komiikkaa.
Musiikkia, maestro
Aivan järkyttävän surkea yksisivuinen. Kuvottavan huono.
Totuuden torvi
Tämänkertaisista yksisivuisista hauskin. Perinan piirrostyyli sopii hyvin vitsisarjoihin, kuten myös Pluton piirtämiseen.
Mariachi-kaksikko
Ei todellakaan sellainen Mikki-tarina, jota toivoin, mutta kohtuullisen hyvä kuitenkin. Sujuva, hauska ja hyvätunnelmainen tarina; lopun tunnelma on erityisen mukava. Pidän myös Ferrarisin piirrostyylistä. Ainoa häiritsevä seikka on Mikin outo tyhmyys.
Lemmenlauluja
Järkyttävää roskaa, josta ei varmasti ole mitään iloa kenellekään.
Konnavaihto
Ihan hauska ja toimiva tarina. Varsin hyvä idea.
Musiikki alkaa hiljaisuudesta
Nojaa...Ihan siedettävä.
Juonellisesti ei mitään mullistavaa, mutta kolme pitkää tarinaa olivat kaikki hauskoja. Pisin huono tarina on kuusisivuinen, joten kökköpitoisuus on vähäisempi kuin vuoden aiemmissa numeroissa. Ei tämä nyt kovin erinomainen kuitenkaan ollut. Ero viime vuosiin on edelleen suuri, mutta ehkä vielä on toivoa...
EDIT: Ai niin, L.Pastrovicchion keräilykuva on todella komea!