Pitkät sarjat tahkoavat rahaa, joten siksi niitä käännetäänkin. Mutta itse asiassa se on enemmänkin toisin päin: mangaka ei halua lopettaa suositun sarjan tekemistä, joten suosituista sarjoista tulee pitkiä. (ref: Naruto.) Usein liiankin pitkiä.
Suomen mangamarkkinoilla ollaan kuitenkin vielä tunnusteluasteella, minkä takia kustantajat haluavat ottaa ensin varmoja nakkeja. Conan, Ranma, Dragon Ball ja One Piece ovat kuitenkin kaikki kansainvälisiä rahasampoja, ja Inuyashaa on Ranman lukijakirjepalstalla toivottu säännöllisesti. Oh My Goddess on myös suhteellisen suosittu sarja, kunhan se nyt joskus saataisiin. Ja osoittihan Egmont sentään jonkin sortin uskallusta julkaisemalla ensimmäisen suomennetun shoujosarjan - riskiä tosin pienensi se, että Kyokossa on vain kolme osaa.
Hämähäkkimies, Mustanaamio ja kumppanit ovat eeppisiä sarjoja. Niiden tenho perustuu niiden akuankkamaisen ajattomaan maailmaan, jossa kaikki on loppujen lopuksi yhtä isoa status quota. Vaihtoehtoiset tarinankulut ja vaihtoehtohistoriatkin ovat vain teemojen laajennuksia. Mangasarjat sen sijaan ovat yleensä kokonaisia tarinoita, joissa on taiteen sääntöjen mukaiset alku ja loppu. Takahashi on ymmärtänyt hyvin Kazuo Koiken opit hahmovetoisesta tarinankerronnasta, mutta valitettavasti hänen tyyliinsä eivät kuulu ehjät, kokonaiset juonirakenteet, joiden takia monet länsimaiset mangaharrastajat juuri mangasta pitävät.