Vladimir Propp todisti jo liki 100 vuotta sitten että kaikki tarinat perustuvat samankaltaiselle
kaavalle, samoin
Roland Barthes ja
Joseph Campbell. Kyse ei ole Hollywood-keksinnöstä vaan ihmisen luontaisesta kyvystä ja tarpeesta. Mutta ei siitä sen enempää.
Kaava tai kaavio, minä puhun kaavoista hyvin laajassa merkityksessä. Sellaista kaavaa, joka ohjaa tekijää/kokijaa suoraan, ei ole kuin
pelikirjoissa, ja siinä ei taas ole lainkaan kyse käsikirjoittamisesta. Osa kaavoista on pelkkiä valintataulukoita (kuten Linda Segerin Connecting Through the Stakes kirjassa Making a Good Script Great). Kaavoja voi löytää ja tehdä mistä vain, pääasia että niistä on tekijälleen apua.
Moore on ihan hyvin saattanut rakentaa synopsiksensa matemaattisen kaavan pohjalta, pelkästä mielenkiinnosta ja mielikuvitusta stimuloidakseen. Asia kiinnostaa minua siksi, että rakentelen itsekin samanlaisia ideamyllyjä. Ajatuksen sumeasta logiikasta sain
tästä kirjasta, ja siinä esitetystä pyramidikaaviosta. On myös mahdollista, ettei Moore ole käyttänyt matemaattista kaavaa tarinoidensa pohjana ennen Big Numbersia, ja sillä siisti.
On kuitenkin päivänselvää että Watchmenin kirjoittamiseen on käytetty mysteeri- ja seikkailukertomuksen kaavaa. Yksinkertaisesti siksi, että DC ei kustanna muunlaisia teoksia. Watchmen ei myöskään ole vapaamittainen teos, kuten vaikka Joycen romaanit, vaan tiukasti ja tarkoituksella 12 lukuu jaoteltu tarina, joista jokaisen luvun täytyy toimia jatkokertomuksena lehdessä. Watchmen on vain niin hyvin kirjoitettu, että lukuisat päällekäiset kaavat peittävät toisensa alleen, eivätkä näy lukijalle suoraan.
Miksi ”kaava” ohjaisi jo tiedonhakuprosessia fiktiota varten (ymmärsin, että Doc miettii asiaa näin)? Kun perusasiat on kaivettu virallisista lähteistä, minusta sen jälkeen edetään kiinnostuksen, assosiaatioiden ja resurssien mukaan.
Ei suinkaan, jos viittaat alkuperäiseen viestiini Mooren tiedonhakumetodista. Kysymys oli epäselvästi aseteltu. En tarkoita että siinä olisi kaava, vaan minua kiinnostaa hänen hakumenetelmänsä. Laajoja tutkimuksia varten on kehitetty tiedonhaku(karsinta)menetelmiä - esim. yliopisto-opiskelijoita varten - jotta tekijät eivät hukkuisi informaatiotulvaan. Osa Mooren tiedoista tottakai perustuu vain laajaan yleissivistykseen ja laajaan kirjastoon.
Ja ne kirjallisuustieteen termit ovat totta kai tulkinnan välineitä, eivät välttämättä kirjoittajan työkaluja.
Niin kuin sanoin, samalla tavalla kuin teos puretaan, se voidaan myös rakentaa.
Tästä on kyllä noussut mielenkiintoinen keskustelu sivujuonteineen kaikkineen, Mooren tuotannosta puhuisi mielellään vaikka joka päivä.
