Hiroshiman pojan kaltainen mestariteos tosiaan vaatisi uusintapainosta. Luin sen pari vuotta sitten löydettyäni sen sattumalta kirjastosta. Todella koskettava lukukokemus, harmi ettei jatkoa ilmeisesti ole luvassa suomeksi. Mikäli Jalava manga-buumin turvin aikoisi julkaista opuksesta toisen painoksen, minulla olisi tasan neljä toivetta sen suhteen:
1) Puhekuplat oikeaan järjestykseen, toisin sanoen alkuperäinen "takakannesta etukanteen"-lukemissuunta käyttöön, johon suomennetun mangan lukijat on jo totutettu. Säästäisi julkaisijalta peilaamisen ja ääniefektien muokkaamisen vaivan.
2) Alkuperäinen Keiji Nakazawan kansikuva, kiitos. Murtosaaren taiteilema kansi on toki näyttävä, mutta mukavinta olisi, jos kantena voitaisiin käyttää sarjan piirtäjän taidetta. En toki vetäisi hernettä nenääni vaikka mahdollisessa uusintapainoksessakin käytettäisiin vanhaa kansikuvaa, muut kohdat ovat selvästi tätä tärkeämpiä. Vanhan kansikuvan voisi kenties sijoittaa pienennettynä takakanteen?
3) Pientä viilailua käännökseen. Se on parinkymmenen vuoden takaa ja varsinkin päähenkilön repliikit tuntuivat lukiessa omituisen kankeilta pikkupojan suuhun. En tarkoita henkilöiden tokaisujen muuttamista murteelle, vaan käännöksen muuttamista hieman ilmavammaksi ja luontevammaksi.
4) Kaikki mitä puhekuplista löytyy tulisi kääntää suomeksi, huudahdukset ja äännähdykset mukaan lukien, jotka Jalava on jättänyt kääntämättä. Puhekuplien ulkopuolella olevien äänitehosteiden viereen tai lähettyville voisi sitten latoa pienellä tekstillä käännökset. Tällainen kompromissi luultavasti miellyttäisi sekä ns. hardcore-faneja että satunnaista lukijaa. Äänitehosteiden ympärillä olevaa taidetta ei tarvitsisi lähteä raiskaamaan, mutta silti tehosteiden tärkein merkitys - äänien ja erilaisten tapahtumien ilmaiseminen - tulisi täytettyä.