Keiji Nakazawa/ Hiroshiman poika

[Timo Ronkainen]

Suomennettuja kirjojakin saa vielä hyvin ja halvalla.

Minä puhuin Adolfista (ei suom), koska vastasin tähän:

Adolf manga on nyt myös lukuvuorossa ja olenkin koittanut googlen avulla etsiä mistäköhän sitä saisi ostettua muttei näytä juuri mistään enää saavan :S

Ilmeisesti jotkut toiset Hiroshimasta... 

Timo

[Jarkko Sikiö]

Tartuin vasta nyt uusintapainokseen ja jatkoin siitä toiseen osaan.

Täytyy myöntää, että minun oli pakko keskeyttää lukeminen ja jatkaa siitä sitten myöhemmin. Toki jo vuosia sitten tuo ensimmäisen osan ensimmäinen painos oli aika väkevää luettavaa, mutta siitäkin huolimatta tämän lukemiseen on aina jollain tavoin valmistautumaton.

Samoin minulla on ollut Tulikärpästen hauta DVD-versiona, mutten sitäkään ole kyennyt vielä katsomaan, kun muistan sen ennestään.

Vaikka viihdeteollisuus suoltaa vastenmielisiä väkivaltaoopperoitaan ja sarjakuvaväkivallankin kuvittelisi turruttaneen mielen jo aikaa sitten, Hiroshiman poika ja Tulikärpästen hauta kykenevät yhä edelleen kääntämään lukijan vatsan pois sioiltaan.

Kaikessa kauheudessaankin nämä ovat kuitenkin sellaista materiaalia, joka pitäisi jossain vaiheessa ihmiseloa jokaisen tuntea.

[Emppu]

Meneekö toi englannin kielen laitos ja suomenkielen laitos jotenkin hassusti ristiin? Muistan lukeneeni neljä osaa sitä, joista kaksi jälkimmäistä luonnollisesti englanniksi ja jotenkin muistelisin, että lopusta ne menisi jotenkin hassusti päällekäin. Vai tekeekö nyt muistini tepposia?

Siis ei jeesus, kyllä sitä aika kiitettävästi järkytty kakkososaa lukiessa, vaikka tuo tyyli ei olekaan sieltä realistisimmasta päästä. Toisaaltaan epäilisin ihan yhtä pelottavan kokemuksen olevan, jos joku tekisi Tshernobylistä sarjiksen...ydinvoimahässäkkäsysteemit o vaan niin pelottavia. :|

Olenko täysin tunnevammainen, kun Tulikärpästen hauta tuntui vain surulliselta, ei niinkään järkyttävältä, vaikka se sota sitä aina onkin.

[Timo Ronkainen]

Keiji Nakazawalla on keuhkosyöpä, josta lie kuitenkin toipumassa. Ehkä syöpä johtuu pommista, ehkä ei.

Timo

[haplo]

Löysin sattumalta varsin hienon verkkoesityksen War Through the Eyes of Children, jossa esitellään japanilaislasten elämää sodan aikana ja aikoina heti sen jälkeen. Apuna käytetään valokuvia ja Nakazawan sarjakuvaa. Juuri sopivan pituinen jotta jaksaa käydä läpikin.

http://www.pcf.city.hiroshima.jp/virtual/VirtualMuseum_e/exhibit_e/exh1102_e/exh110200_e.html

[Pässi]

Hiroshiman pojasta tehtiin anime vuonna 1983. Tubesta löytyy järkyttävä kohtaus, kun pommi putoaa.
Olen nähnyt tämän pätkän 80-luvulla jossain animaatioita käsittelevässä dokumenttisarjassa. Se oli aika kauhea jo silloin.

[haplo]

Tuo on melkoista katseltavaa, tulin joku aika sitten katsoneeksi. Sarjakuvassa vastaava kohtaus, tai mikään takauma jossa räjähdyksen tuhotöitä esitellään, ei yllä samanlaisia tunteita herättämään. Sarjakuva on animaatiota lempeämpi sikälikin että lukija itse määrää selvemmin etenemistahdin.

Onko joku nähnyt näytellyn version? Kuinkahan siinä on räjähdys toteutettu, vai onkohan se skipattu kokonaan ja näytetään vain pommin tuhoja?

[Doctor Phantomizer]

Minä en ole nähnyt kumpaakaan. Mutta se joka tietää laillisen ja kohtuuhintaisen keinon katsoa nuo niin kertokoon ihmeessä.

[Pässi]

Onko joku nähnyt näytellyn version? Kuinkahan siinä on räjähdys toteutettu, vai onkohan se skipattu kokonaan ja näytetään vain pommin tuhoja?

Pätkä löytyy
Näyttää huonolta

[haplo]

Kiitos! Olisi pitänyt tajuta että löytyisi Youtubesta...

Eipä tosiaan kummoiselta näytä.

[haplo]

Keiji Nakazawa on kuollut.

Keuhkosyöpä vei lopulta voiton Nakazawasta hiroshimalaisessa sairaalassa. Hän oli kuollessaan 19. joulukuuta 73-vuotias.

Atomipommiaiheisten sarjojensa lisäksi Nakazawa teki muutakin sarjakuvaa, esimerkiksi Okinawan ja sen asukkaiden tuntemuksista Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon varjossa. Kevyempiäkin aiheita sarjakuvaksi kääntyi, mutta tarve esittää atomipommin uhrien asiaa ajoi taukojen jälkeen aina uudestaan synkempiin teemoihin. Silti esimerkiksi Nakazawan päätyöstä, kymmenosaisesta Barefoot Genistä eli Hiroshiman pojasta, löytyy myös vahva usko ja toivo paremmasta huomisesta.

Nakazawa ei ollut ensimmäinen atomipommia sarjakuvassa käsitellyt japanilainen, mutta hänen lisäkseen ei ole montaa - jos ainuttakaan - pommin aiheuttamat kauhut ja tuskat omakohtaisesti kokenutta sarjakuvataiteilijaa.

Suomessa Hiroshiman pojalla oli kunnia olla ensimmäinen suomennettu japanilainen sarjakuva kun sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1986. Sarjan toinen osa ilmestyi suomeksi vuonna 2006. Loput sarjasta on kääntämättä. Englanniksi sarjaa on viimeksi julkaissut Last Gasp-kustantamo jonka panoksen vuoksi sarja on saatavilla englanniksi kokonaisuudessaan.

[Pässi]

Päivän Hesarissa on Römpötin kirjoittama nekro, jossa sanotaan näin: "Hän oli syntynyt 14. maaliskuuta 1929 Hiroshimassa Japanissa. Hän oli 6-vuotias, kun Yhdysvallat pudotti kaupunkiin atomipommin."

Aijai. Nyt Harrille tuli virhe joko historiassa tai matematiikassa. No sellaista sattuu joskus kiireessä. Nakazawan kuolemasta on kuitenkin niin vähän aikaa ja muuta.

[VesaK]

1939 syntynyt eikä 29 joo. Sattuuhan näitä kun suuria tapahtuu. Hannu Pyykkösen sarjakuvassa ilmaistiin: "Joku pommi putoili kyläämme."

[haplo]

Nettiä kolutessa tuli vastaan Asahi Shimbunin englanninkielinen juttu Hiroshiman pojan kiinankielisen version ongelmista löytää kustantaja. Käännös jo olisi, mutta kukaan ei suostu julkaisemaan. Syitä ei paljon esitellä, mutta jutussa sanotaan, ettei Kiinan hallitus hyväksy Hiroshiman tuhoja kuvaavaa materiaalia ja että syynä olisi Japanin ja Kiinan suhteiden suojelu.

Enpä olekaan asiaa ennen tältä kantilta ajatellut. Kiina kun yleensä älähtää mukavasti jos Japanissa tehdään jotain, mikä katsotaan kiinalaisten silmissä sopimattomaksi. Onhan näitä viime aikojen lakimuutosaikeista kaikenlaisiin poliitikkojen Yasukunivierailuihin. Mutta että tällaista Japanin sota-ajan johtoa kritisoivaa sarjakuvaa ei julkaista, koska suhteet kärsisivät? Ei ole helppoa ulkopolitiikka ja diplomatia, saatika julkaisutoiminta näiden takia.

[Reima Mäkinen]

Taitaa ne Kiinassa ilmestyneet mangat olla ollu takavuosina etupäässä piraatteja. Ja sittemmin sitten jotain harmitonta ja kaupallista. Onhan se selvä että tuollaisen, noinkin taiteellisen jutun... joka ei ole suunnattu nuorille, julkaiseminen on hankalaa. Pelkästään 1900-luvun alkupuolen muisteluun liittyy Kiinassa varmasti paljon kipeitä kohtia. Eihän sitäkään tiedä miten siellä vaikkapa sota-ajan virallinen historia on kirjoitettu?