Huh huh! Lukaisin molemmat tässä nyt kun sain uudemmankin käsiini. Eipä muistu mieleen mistään kauhusarjakuvastakaan yhtä rankkoja kuvauksia. Ei Hiroshiman poikaa oikein viihteeksi voi sanoa, mutta toisaalta kirjat olisi todellakin syytä pakkoluetuttaa kaikille vaikka koulussa. Pasifistista matskua ei koskaa ole liikaa.
Yllättävällä tavalla tämä kakkososa leikkaa myös suomalaista historiaa. Meillä karjalan evakot kokivat ihan vastaavaa kohtelua kuin Genin perhe siirtyessään pois tuhotusta kaupungista tuttavaperheen hoteisiin. Tai no ei ehkä viranomaisten taholta mutta muuten.
Käsittämätöntä on se miten paljon sotasarjakuvia on tehty, onnistuen välttäämään siviilipuolella koetut tiukat tilanteet. Tästä tekee mielenkiintoisen juuri se että, Nakazawa näyttää sodan niin tyystin eri valossa kuin esimerkiksi sodan voittajien puolelta kotoisin oleva kliseinen korkkarimatsku.
Tuotannossa pidän Karjalaisen tekstausta toimivampana kuin Huuskon kuplat täydemmäksi ahtavaa versiota. Oudolla tavalla viivat ovat kakkosessa paksumpia ja jälki mustempaa kuin ykkösessä. Tutkimatta sen paremmin mikä olisi alkuperäinen, ykkösosan tummuusaste miellyttää silmääni enemmän. Kakkosen viivasta jää jotenkin tasapaksu, vähemmän lennokas olo.
Sekin vähän ihmetyttää että sarjiksesta on niin monen laisia/mittaisia versioita. Toisaalta rajaaminen saattaa olla hyvinkin loogista sillä Nakazawa taitaa kuvata koko elämänsä kuin Päätalo. Missä määrin linkitykset sodanaikaisten tapahtumien ja sodanjälkeisen arjen kuvauksessa ovat aiheen mukaisia (sotakuvaus/selviytyjän tarina tms.) jää nähtäväksi.
Seuraava osakin saisi kernaasti ilmestyä.
