Anime -lehti

[Aura]

Ja sitten sarjakuvien kimppuun: lehden sarjikset olisivat mielestäni parempia, jos niiden muoto olisi vaikkapa Azumanga Daioh -tyylinen strippi. Nyt niiden kerronta on sen verran löysää, etteivät ne oikein iske nauruhermoon eivätkä paljon muuallekaan.

Sarjakuvista on foorumeilla tullut itse asiassa huolestuttavan paljon palautetta miten ne ovat "turhia" tai "voisivat olla parempia". Osasyy on ihan puhtaasti siinä, että omalla kohdallani ei homma ole oikein lähtenyt käyntiin, kaksi sivua on tosi hankala formaatti. Essin sarjis on mielestäni lähtenyt paremmin käyntiin.

Ongelma onkin sitten siinä, etten ole ihan varma, miten sarjakuvan laatua voisi parantaa. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää (eikä onneksi pidäkään) mutta kaikki ideat ovat toki tervetulleita. Koska vasta kolme lehteä on ilmestynyt, on vielä aikaista sanoa juuta tai jaata siihen, miten homma tulee kehittymään, mutta jos sarjikset ovat liian löysiä olisi asialle syytä tehdä jotain. Rakentavaa kritiikkiä saa hyvin harvoin.

[laymon]

Osasyy on ihan puhtaasti siinä, että omalla kohdallani ei homma ole oikein lähtenyt käyntiin, kaksi sivua on tosi hankala formaatti.

Jos tarvitset ulkopuolista käsikirjoittajaa, niin voin kyllä ilmoittautua vapaaehtoiseksi, itselleni kun mangahenkisiä strippejä ei olisi mikään ongelma kirjoittaa.

Jees, mutta nyt katsomaan leffaa Signs... EDIT: ...joka oli muuten ihan sukka.

[Jarkko Sikiö]

Sarjakuvista on foorumeilla tullut itse asiassa huolestuttavan paljon palautetta miten ne ovat "turhia" tai "voisivat olla parempia". Osasyy on ihan puhtaasti siinä, että omalla kohdallani ei homma ole oikein lähtenyt käyntiin, kaksi sivua on tosi hankala formaatti.

Eivät ne missään nimessä huonoja tai edes turhia ole, mutta yhteensä 4 sivua sarjakuvia on jonkinlainen outo niiaus Animerica-tyyppisten lehtien suuntaan. Äkkiseltään tulee mieleen kaksi vertailukohtaa Suomesta: MikroBitti ja sen sivun mittainen sarjakuva, sekä Pelit-lehti ja sen kokeellisesti sinne tänne silputtu sarjis, joka nyt on saanut seurakseen strippisarjiksen. Sivumäärään suhteuttamattakin 4 sivua on siis hämmästyttävän paljon.

Voisin kuvitella, että tällaisessa kahden sivun sarjiksessa huumorin jaksotus on tärkeää (vrt. esim. Takahashin Maison Ikkoku, jossa jaksotus toimii mainiosti lyhyissä pätkissä). Jos nyt katsotaan näitä Anime-lehden sarjiksia ja mietitään niiden jaksotuksia (jätän aivan tarkoituksella kaivamatta edelliset numerot ja käsittelen vain kolmosnumeroa), Anipunimessa on ajoitettu vitsi kummankin sivun viimeiseen ruutuun. Narulla muistuttaa Lassia ja Leeviä, vaikka jälkimmäinen onkin strippisarjakuva. Lassissa ja Leevissä nimittäin aina toisinaan rakennettiin huumoria pitkin matkaa, jolloin perinteinen "vitsi viimeiseen ruutuun" ei pätenyt. Narulla-sarjassa yritetään mielestäni samaa. Ongelmana on vain se, että Wattersonin kohdalla huumori oli formaatin vuoksi tiivistettyä ja se heitettiin heti kasvoille, kun Narulla-sarjassa on kokonaiset kaksi sivua aikaa sen rakenteluun, eikä vaikutelma ei ole sama.

Mielestäni kahteen sivuun pitäisi saada kaksi tai kolme huipentumaa, joiden tarkoitus on naurattaa, olipa yritys sitten miten kömpelö tahansa. Mielestäni Narulla-sarjan ilmeikkäät kissat jo itsessään sopivat tuollaisiin nauratusyrityksiin.

[MarkZero]

Ja Mangatuotannosta taitaa puuttua Model Graphics -lehteen tehdyt piirrokset ja kertomukset. (Vai onko ne kasattu tuohon Tiger in the mire -kirjaan?)

Joo, noita Model Graphix-lehden  sarjiksia on koottu pariin kirjaan "Tiger in the mire" on joskus käännetty "Tigers in the mud" ja tuo toinen on ehkä sama kuin mulla oleva "Hayao Miyazaki's daydream note", joka sisältää mm. tuon Punainen sian sarjakuva version.

Tuo Tigers in the mud on aika mielenkiintoinen tapaus. Se perustuu II maailmansodan aikaisen saksalaisen tankkiässän muistelmiin ja on hyvinkin tarkka yksityiskohdissaan ja kiinnostava myös näkökulmansa vuoksi. Sarjakuvassa seurataan tankkiyksikön vaiheita ja tankkina tietty Tiger, siitä tuo nimi. Ja kaikki sotilaat on tietty kuvattu sioiksi. Harmi että kumpikin kirja on vain japaniksi, Tiikerikirjasta on tosin netissä fanikäännös.

Animelehdestä sen verran viel, että mainio lehti kaikenkaikkiaan. Miyazaki on kyllä jo tuttu, mutta silti yllätti tuon "Hols, auringon prinssi" leffan olemassaolo. Harmi jos sitä saa vain ranskaksi käännettynä, mut pianhan tuon varmaan opiskelee?


Marko

[Aura]

Jos tarvitset ulkopuolista käsikirjoittajaa, niin voin kyllä ilmoittautua vapaaehtoiseksi, itselleni kun mangahenkisiä strippejä ei olisi mikään ongelma kirjoittaa.

Kiitos tarjouksesta, mutta näiden hahmojen kanssa en oikein osaa ajatella ulkopuolista käsikirjoittajaa (tarina ja hahmot ovat Narullaa laajempia ja omassa päässäkin vielä kesken). Tuntuu siltä, että minun pitää ymmärtää ja korjata ongelma itse, saas nähdä onnistuuko. Jälleen, mielipiteet ovat enemmän kuin tervetulleita. Muuten en pidä lainkaan mahdottomana tehdä joskus sarjakuvaa jonkun muun käsiksestä.

Mielestäni kahteen sivuun pitäisi saada kaksi tai kolme huipentumaa, joiden tarkoitus on naurattaa, olipa yritys sitten miten kömpelö tahansa. Mielestäni Narulla-sarjan ilmeikkäät kissat jo itsessään sopivat tuollaisiin nauratusyrityksiin.

Kiitos, pidän tuon mielessä, kahteen sivuun mahtuu tosiaan enemmän kuin yksi vitsi.

[laymon]

Kiitos tarjouksesta, mutta näiden hahmojen kanssa en oikein osaa ajatella ulkopuolista käsikirjoittajaa (tarina ja hahmot ovat Narullaa laajempia ja omassa päässäkin vielä kesken). Tuntuu siltä, että minun pitää ymmärtää ja korjata ongelma itse, saas nähdä onnistuuko. Jälleen, mielipiteet ovat enemmän kuin tervetulleita. Muuten en pidä lainkaan mahdottomana tehdä joskus sarjakuvaa jonkun muun käsiksestä.

No joo, tarkoitinkin lähinnä, että jos olisit  halunnut pitää hetken miettimistaukoa hahmoistasi, olisin voinut kässäröidä jotain muuta tilalle. Mutta kunhan saat sarjasi kunnolla käyntiin, niin kyllä siitä varmasti hyvä tulee. Kenties ensi jaksossa voisi kuitenkin jo keskittyä vähemmän hahmoesittelyihin ja enemmän mainitsemasi tarinan käynnistämiseen. "Kun olette kirjoittaneet kirjan, repikää siitä ensimmäinen luku pois, jotta lukija pääsee suoraan asiaan" joku opettaja sanoi muinoin, ja se on muuten aika hyvä neuvo kaikille tarinankertojille, joskin sarjiksentekijän voi olla vähän hankala noudattaa sitä...

[Aura]

"Kun olette kirjoittaneet kirjan, repikää siitä ensimmäinen luku pois, jotta lukija pääsee suoraan asiaan" joku opettaja sanoi muinoin, ja se on muuten aika hyvä neuvo kaikille tarinankertojille, joskin sarjiksentekijän voi olla vähän hankala noudattaa sitä...

Totta. Ehkä silloin, jos tekee jotain alpparia ihan omaa tahtia.... Mutta lehteen tehdessä hieman vaikeaa... itse tekisin ensimmäisen Narullan (jonka nimi ei ollut edes Narulla) uudestaan, mutta tässä vaiheessa vähän myöhäistä siihen. Täytyy vain yrittää keskittyä juoneen enemmän, ehkä voin jo uskoa, että lukijat pysyvät kärryillä vaikkei hahmoja niin enää esittelisikään?

[bgt]

Hahmoihin tuonee vain syvyyttä, kun niillä on olemassa jokin taustatarina, jota ei ole julkaistu. Tarina on tällöin kuitenkin konkreettinen, eli siihen viitatessa se ei muutu ajan myötä.

[Shinanai]

Osasyy on ihan puhtaasti siinä, että omalla kohdallani ei homma ole oikein lähtenyt käyntiin, kaksi sivua on tosi hankala formaatti. Essin sarjis on mielestäni lähtenyt paremmin käyntiin.

Eipä minullakaan tuo sarjakuvanpiirtäminen ole ollut kovin helppoa. Tuo kahden sivun värillinen formaatti on yllättävän hankalaa, koska olen tottunut tekemään joko yhden sivun juttuja tai sitten pidempiä tarinoita ihan mustavalkoisena. Alussa oli jotenkin hankalaa asennoitua lyhyempiin, parin sivun kokonaisuuksiin jossa täytyy olla myös jonkinlaista huumoria mukana. Aloitin Anipunimen piirtämisen nimenomaan Anime-lehteä varten enkä ehtinyt suunnitella sitä kunnolla ennen kuin täytyi jo piirtää jotakin ensimmäistä lehteä varten. Vasta nyt kolmen numeron jälkeen alan jo saamaan hieman tuntumaa siitä mihin haluan tarinan menevän, ja minkälaisia hahmot loppujenlopuksi ovat.

Noh, tuntuu kuitenkin siltä että osa rakastaa sarjaa, ja osa vihaa. Suurin osa sarjan vitseistä liittyykin tiiviisti Suomen animeharrastukseen ja miten itse koen joidenkin asioiden olevan sillä puolella. Palautetta ei koskaan voi saada liikaa, ehkä sarjakin siitä paranee kunhan ihmiset vain ilmaisevat mielipiteensä tarpeeksi.

-Essi Nopanen

[keijoahlqvist]

Tuo kahden sivun värillinen formaatti on yllättävän hankalaa, koska olen tottunut tekemään joko yhden sivun juttuja tai sitten pidempiä tarinoita ihan mustavalkoisena.

Miten yhden sivun juttu on helpompi kuin kahden pienikokoisen sivun juttu?

Oli miten oli, sarjasi on jäänyt minulle täysin vieraaksi. En tiedä mitä siinä tapahtuu ja varsinkin kun en tiedä mitä siinä voisi tapahtua, on mahdotonta päästä kiinni. Eikö mangatuntijoillekin pitäisi esitellä hahmot ja ympäristö, ottaa heidät mukaan? On kun olisi bileissä joissa ei ole ketään tuttua.

[Jari Lehtinen]

Jos sisäpiirihuumori avautuisi muille, ei sitä kannattaisi ollenkaan tehdä, puhumattakaan otakuhuumorista.

Tuntenette muuten Deltafunktiotytön? 
http://deltafunktio.animeunioni.org/

[Canard]

Tuntenette muuten Deltafunktiotytön?
http://deltafunktio.animeunioni.org/

Onko Tenshi No Narumon todella noin kammottava? Ei kai se Di GI Charatille sentään pärjää?
 
Huomasinkin tuossa juuri googlettaessani, että myös Tenshi No Narumon, eli I'm Gonna Be An Angel! on MYÖS Broccolin tuote, kirottu olkoon Broccoli!

[isokana]

Onko Tenshi No Narumon todella noin kammottava? Ei kai se Di GI Charatille sentään pärjää?

Hmm? Jos verrataan perus Di Gi Charatiin, Tennimon on noin miljoona kertaa ällömpi (ihana sana  ). Jos verrataan Di Charat Panyo Panyoon, päästään jo kertoimeen kymmenen. Mutta tuo propagandasivulla mainittu 27.2.2004 oli varsin kauhia ilta. Tennimon-kuvia oli liikkunut Otakutin webbisivuilla, mutta ei niistä saanut mitään käsitystä asian oikeasta laidasta. Illan jälkeen en olisi edes halunnut tietää asioiden oikeata laitaa vaan tietämättömyys tuntui ihan hyvältä jutulta. Pari iskulausetta:

Tennimon - sulattaa aivot talossa ja puutarhassa. Ja naapurissa. Ihan missä vaan.
No one can explain what the Tennimon is; you have to see it by yourself.


edit: Vaihdoin paremman sanan kuvaamaan sarjaa.

[laymon]

Eipä oo parempaakaan tekemistä tällä hetkellä, niin arvioinpa hiukan tarkemmin näitä Anime-lehden sarjiksia. Koska olen onnistunut jo lehden ykkösnumeron hukkaamaan, arviot perustuvat numeroiden 2 ja 3 jaksoihin.


Narulla:

Päähenkilöt: Tulevaisuus ja hänen kissansa sekä siskonsa
Päähenkilöiden elämäntehtävä: Kissat leikkivät, Tulevaisuuden tehtävä on puolestaan "vastata tänne löytävien kysymyksiin."
Mitä päähenkilöt jaksojen aikana tekevät: Kissat leikkivät, Tulevaisuus lukee kirjoja ja juttelee, sisko Menneisyys valittaa siisteydestä.
Tapahtumapaikat: Tulevaisuuden huone?
Juoni:Vaikea sanoa.
Vihjaukset myöhemmin tapahtuvista mielenkiintoisista asioista, jotka saavat lukijan pysymään koukussa tarinaan: Ei vielä juuri mitään.
Vahvuudet: Kissat ovat hauskoja.
Heikkoudet: Rytmi on vähän liian verkkainen huumorisarjaksi, mutta juonen vähyyden takia sarjaa on vaikea minään muunakaan vielä pitää.

Anipunime

Päähenkilöt: Pari agenttia ja näiden Suomen yhteyshenkilö Meganeko.
Päähenkilöiden elämäntehtävä: Soluttautua Suomen animepiireihin, muistaakseni.
Mitä päähenkilöt jaksojen aikana tekevät: Kävelevät, istuvat, juttelevat ja uusimmassa jaksossa jo yrittävät soluttautuakin.
Tapahtumapaikat: Animeconit, hahmojen kämpät, ulkonakin taisivat ensimmäisessä jaksossa olla.
Juoni: Otakuihin soluttautumista.
Vihjaukset myöhemmin tapahtuvista mielenkiintoisista asioista, jotka saavat lukijan pysymään koukussa tarinaan: Päähenkilöt eivät selvästikään täysin hahmota otaku-kulttuuria, joten herkullisia tilanteita voi syntyä. 
Vahvuudet: Täsmähuumoria, sopii lehteen hyviin.
Heikkoudet: Jäykkyyttä hahmoissa ja rytmi hiukan hidas huumorisarjaksi.  Myös tämä sarja voisi toimia paremmin Azumanga Daioh -tyylisinä strippeinä, jolloin yhdelle sivulle mahtuisi enemmänkin kuin yksi vitsi.

Jees, se siitä.

Tennimon - sulattaa aivot talossa ja puutarhassa. Ja naapurissa. Ihan missä vaan.
No one can explain what the Tennimon is; you have to see it by yourself.

Tennimonhan on aivan loistava, pitäisköhän katsoa se vielä neljännenkin kerran?

[WalkingIdiot]

Sarjakuvista on foorumeilla tullut itse asiassa huolestuttavan paljon palautetta miten ne ovat "turhia" tai "voisivat olla parempia". Osasyy on ihan puhtaasti siinä, että omalla kohdallani ei homma ole oikein lähtenyt käyntiin, kaksi sivua on tosi hankala formaatti. Essin sarjis on mielestäni lähtenyt paremmin käyntiin.

Omasta mielestäni ongelma on siinä että on hyvin hankalaa tehdä toimivaa pitkää sarjakuvaa lehteen johon sarjakuvalle on tilaa aukeama per kuukausi.Juuri siitä syystä strippi-muoto toimisi paremmin.Vaikka tarina olisi kuinka hieno tahansa,moni ei välttämättä edes lue joka lehteä ja kokonaisuus jää tyhjäksi.