Death Note

[Reima Mäkinen]

Ei se ole mikään edellytys mihinkään suuntaan jos vaikka kässääjä käyttää kuvia. Käsikirjoituksia voi tietty olla erilaisia, mutta minusta sarjakuvakässärin ominaispiirre on nimen omaan se että teksti "tietää" mitä kuvassa on. Muuten tulee kökköä sarjakuvakerrontaa.

Joskus toimii sekin että vastuu kuvien sisällöstä on piirtäjällä, mutta silloin ei välttämättä enää välitykään se mitä käsikirjoittaja on ajatellut. Varsinnii jos on kiire, piirtäjä ei välttämättä hoksaa kaikkia kuvan tehtäviä (kerronnassa), vaan keskittyy kuvan "koristeellisuuteen".

Enpä DN:ää siinä sen enempää analysoinut. Luin vaa. Ainoa mikä paikoitellen häiritsi oli juuri kuvasisällön köyhyys ja staattisuus. Mietin kyllä myös että minkä verran apurit on tehny taustoja, kun hahmot oli usein niin selkeästi taustan päälle liimattuja.
Periaatteessa kuviin ei minusta ihmeempiä härpäkkeitä tarvitakaan jos teksti on hyvin rytmitetty ja jaksaa kantaa. Niinku mun mielestä nyt kävi.
Täällä joku jo muistaakseni totesikin: piirostyyli palvelee kuitenkin hyvin tarinaa ja sen henkeä. Niin että sikäli se on OK.

Kässärin toimivuuteen tässä tapauksessa lasketaan varmasti sekin että miten pitkään tätä kuivaa piirrosjälkeä jaksaa näillä kuvasisällöillä katsella. Se jää nähtäväksi, ja osin siis sekin käsikirjoittajan vastuulle. :-) Mutta suomennoskin vaikuttaa, ja toistaiseksi kerronta minusta toimii. Itse en jaksa enää välittää siitä mitä milloinkin jätetään englanniksi tai japaniksi ja mitä käännetään. Usein nämäkin ratkaisut ovat kuitenkin perusteltuja eikä mitään roiskaisuja. Siis perusteltuja jos ei muuten niin tuotantoteknisesti.

Blue Dragonia olen vilkuillut vain vähän jaappaniks, joten sitä en sano mitään 

[rama]

Ei se ole mikään edellytys mihinkään suuntaan jos vaikka kässääjä käyttää kuvia. Käsikirjoituksia voi tietty olla erilaisia, mutta minusta sarjakuvakässärin ominaispiirre on nimen omaan se että teksti "tietää" mitä kuvassa on. Muuten tulee kökköä sarjakuvakerrontaa.

Joskus toimii sekin että vastuu kuvien sisällöstä on piirtäjällä, mutta silloin ei välttämättä enää välitykään se mitä käsikirjoittaja on ajatellut.

Ylläolevasta täysin samaa mieltä. Paitsi että mielestäni juuri piirtäjä osaa (useimminten) ajatella kuvakerronnan huomattavasti toimivammin kuin kässärintekijä ja hänen tulkintansa tuo kertomukseen lisäarvoa.


Mutta Obata on kieltämättä parhaillaan juuri yksittäisissä kuvissa, herrajee että esm hänen kansikuvataiteensa rulettaa

[pappa-sami]

Minä kun luulin, että höperehtiminen on kiinalaisten ja jenkkien yksinoikeus.

Mutta Belgiassa meno vasta hurjaa onkin. Siellä ovat fanit ottaneet Death Noten enemmän kuin todesta. Linkki urbaaneja legendoja ketjuun:

Mangamurhaaja on Death Note fani

Aion tsekata ainakin sarjan ekan osan. Toivottavasti se löytyy helpommin kuin Yotsuba.

[PTJ Uusitalo]

Ylläolevasta täysin samaa mieltä. Paitsi että mielestäni juuri piirtäjä osaa (useimminten) ajatella kuvakerronnan huomattavasti toimivammin kuin kässärintekijä ja hänen tulkintansa tuo kertomukseen lisäarvoa.

Usein. Mutta kannattaa muistaa, että Ohba on tehnyt mangaa ennenkin, ja silloin ihan yksinään. (Mikäli hän siis tosiaan on oikeasti Hiroshi Gamoo, kuten huhutaan.)

[Jarmo]

Höpöjä. Kuvitus toimii aivan erinomaisesti yhteen kerronnan kanssa.
Vähäeleistä, selkeää, viimeisteltyä jälkeä ilman ylimääräistä vouhkaamista.
Pienetkin ilmeet ja yksityiskohdat korostuvat tuosta noin vaan.

Vähän ennen loppusuoraa alkoi hiljalleen maistua venytykseltä,
mutta kiritti sitten loistokkaasti maaliin.

Kaikin puolin yksi parhaista sarjakuvakokemuksista viime vuosina.
Suomiversioon tai elokuvaan en ole vielä tutustunut.

[tmielone]

Nyt on ensimmäinen osa luettu. Hyvä oli, vaikka odotukset olivatkin suht korkealla täällä annetun suitsutuksen ansiosta. Kiilasi heti parhaiden suomennettujen mangojen kärkisijoille.

Viimeinkin Suomeen on alkanut rantautumaan ihan oikeasti hyvää sarjakuvaa Aasian suunnalta.

[Jarkko Sikiö]

Kirjoitin arvostelun kahdesta ensimmäisestä suomennetusta Death Note -pokkarista. Molemmat niistä löytyvät edelleen lehtihyllyiltä, koska ensimmäisen palautusviikko on vasta 34.

Paperin laadusta naputtaminen kuuluu asiaan, mutta sen takia ei suomennettuja pokkareita tule jättää hyllyyn. Toisen pokkarin sivut ovat ensimmäistä hieman ohuempia. Arvostelussa kirjoitan hieman suttuisesta yleisvaikutelmasta, mutta tarkalleen ottaen syy on nimenomaan paperissa. Kuvien skannausvaihe vahvisti epäilyn, koska toisesta pokkarista ei kaikilta sivuilta saanut edes kelvollisia kuvia.

Sivuhuomiona ikäsuositusta ei Death Note -pokkareissa ole, mutta en siitä tällä kertaa arvostelussa maininnut.

Julkinen kiitos Irenen ja Lurkerin ensimmäisen arvosteluversion terävästä analyysistä ja parannusehdotuksista!

Kaikki kommentit ja kritiikki on tervetullutta. Arvostelua voi ruotia myös ilman sisällön kommentointia syvemmin täällä.

[rama]

Kirjoitin arvostelun kahdesta ensimmäisestä suomennetusta Death Note -pokkarista.

Luettuani arvostelusi en voi olla toistamatta itseäni (ks ketjun edellinen sivu); et voi syyttää Obataa staattisesta sivusommittelusta koska siitä vastaa kässärinkirjoittaja. Asialla tuskin on merkitystä keskivertolukijalle, mutta voisit kyllä mielestäni selventää tätä kohtaa...

Muutoin olet selviytynyt tehtävästäsi hyvin. Tottahan toki olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin pohdiskelua, varsinkin siitä kuka Death Notea käyttäisi (ja siinä tapauksessa miten), kuka ei, mutta spoilerien vaara lienee melkoinen kaikessa pintaa syvemmälle luotaavassa.

[Ossi Hiekkala]

et voi syyttää Obataa staattisesta sivusommittelusta koska siitä vastaa kässärinkirjoittaja.

Ei se sivusommittelu nyt pelkän käsikirjoittajan varassa seiso. Kyllä siinä on piirtäjälläkin sanansa sanottavana, jos yhteistyö nyt on mistään kotoisin.

[rama]

Ei se sivusommittelu nyt pelkän käsikirjoittajan varassa seiso. Kyllä siinä on piirtäjälläkin sanansa sanottavana, jos yhteistyö nyt on mistään kotoisin.

No ainakin haastattelujen perusteella asia on juuri näin että Ohbalta tulee sivutaitto, ja joissakin kohtaa Obata on ehdottanut (ja saanut läpi) parannuksia.
Ei mikään allekirjoittanutta tyydyttävä yhteistyömuoto...

[Ossi Hiekkala]

No ainakin haastattelujen perusteella asia on juuri näin että Ohbalta tulee sivutaitto, ja joissakin kohtaa Obata on ehdottanut (ja saanut läpi) parannuksia.
Ei mikään allekirjoittanutta tyydyttävä yhteistyömuoto...

No siinä tapauksessa. Ei todellakaan mitenkään toimiva tapa tehdä yhteistä projektia.

[Jarkko Sikiö]

Luettuani arvostelusi en voi olla toistamatta itseäni (ks ketjun edellinen sivu); et voi syyttää Obataa staattisesta sivusommittelusta koska siitä vastaa kässärinkirjoittaja. Asialla tuskin on merkitystä keskivertolukijalle, mutta voisit kyllä mielestäni selventää tätä kohtaa...

Erinomainen huomio! Työnjako ei minulle ollut tätä kirjoitettaessa täysin selvä, sillä alussa sivuilta henki voimakkaasti tunne siitä, että kuvien määrä ja tietyt kohtaukset on saneltu Obatalle. Kokenut kuvittaja ei tee samantyyppisiä ratkaisuja, etenkään Obatan kaltainen, muilta osin varmaotteinen mies. Tarinan edetessä lukijaan ei iske enää klaustrofobinen olo, mutta kun sivut näyttävät entistä enemmän kuvittajan suunnittelemilta, kerronnan tahti hidastuu sivusommittelun väljentyessä.

Haitariliikkeestä Ohba saikin pyyhkeitä arvostelussani, Obatan kohdalla totesin lakonisesti miehen tekevän hyvää jälkeä sivusommittelusta riippumattomin osin. Arvosteluun tuo olisi helppo muuttaa muotoon "Ohban muutoin", mutta lukijan saama vaikutelma on lopulta tärkein, joten syyllisyydellä ei ole niin väliä.

Kenties Obataa voisi syyttää siitä ettei pitänyt paremmin puoliaan. Työkulttuuri on kuitenkin hierarkisempi ja jäykempi, joskin käsitykseni ovat pitkälti stereotypisiä mielikuvia.

[Reima Mäkinen]

Jännää katsoa kuinka tässä mielenkiinto pidetään yllä loppuun asti. Sangen arvattavaa oli nytkin että agentin tyttöystävä tulee tapetuksi. Eli uusien sivuhenkilöiden tuomien teilattavaksi ei pidemmän päälle vetele 

Itseäni (arvostelussakin mainittu) Yagamin moraalin puute alkaa jo hieman tökkiä. Tai no joo, kai sen vielä uskoo että joku japanilainen ajattelee moraalista/tappamisesta vähän eri tavalla kuin suomalainen, mutta... Kaveri on olevinaan niin kovin skarppi ja looginen, mutta ei tunnista ollenkaan omaa korruptoituneisuuttaan (vaikka shingami häntä siitä ojentaa). Mutta jos päähenkilö oliski ollu joku hikikomori tai muu erakko (tai ryhtynyt sellaiseksi) toi olis vielä uskottavampaa. Saa nähdä alkavatko rappion merkit pian näkyä ulkoisesti?

Jotenkin realismin ja fantasian sekoittaminen on mulle muutenkin ongelma nykyään monissa tarinoissa. Siis tämmöisissä jutuissa missä realistinen puoli pyritään esittämään realistisena, on siinä realismissa kuitenkin usein aika pahaa rakoilua. Lienenkö ikävällä tavalla aikuistumassa?

[Jarkko Sikiö]

Siis tämmöisissä jutuissa missä realistinen puoli pyritään esittämään realistisena, on siinä realismissa kuitenkin usein aika pahaa rakoilua.

Vertaisin tätä Salapoliisi Conan -mangaan. Siinä lukija seuraa ilman uskottavuusongelmia, kuinka lapseksi nuorentunut teinipoika ratkoo verisiä murhia. Omassa fantasiamaailmassa, omaa logiikkaansa seuraten tarinassa ei ole kohtia, jotka tuntuisivat epäuskottavilta. Sitä paitsi on helppoa hyväksyä, että nuorukainen on terävämpi kuin vanhemmat henkilöt.

Ikä luo omaa jännitettään myös sen suhteen, ettei Conan tahdo tyttöystävänsä tietävän kohtalostaan. Lisäksi iän avulla saadaan mukaan huumoria, kun henkisesti fyysistä ikäänsä vanhempi Conan joutuu viettämään aikaansa samanikäisten naperoiden seurassa. Ikä siis tuntuu hyvin mietityltä, sarjaa rikastavalta tekijältä.

Death Noten tapauksessa päähenkilön ikä asettaa tarinalle hieman ongelmia. Kun arvostelussakin totean, etteivät kaikki valinnat toimisi varttuneemman henkilön kohdalla, eivät vastaavasti kaikki valinnat toimi teinipojan kohdalla. Uskottavuus on myöhemminkin pariin kohtaan koetuksella, kaikkea kun ei voi hyväksyä vain sillä verukkeella, että isukki on poliisivoimissa.

Ja ei, en tunne kuinka tarina päättyy. Seuraan todennäköisesti nyt suomennettua sarjaa siihen pisteeseen, johon tarinaa tunnen ja jatkan siitä sitten aina loppuun saakka.

[Ninni]

Ostinpa pitkästä aikaa mankkaa - eli Death Noten pari ekaa osaa Pitkän Miehen putiikista, ja ihan hyvältä viihteeltähän tuo vaikuttaa. En kadu, ainakaan vielä Leffaversiokin on kuulemma hyvä, ainakin Tähtivaeltajan mukaan. Pitänee tsekata.