En ole suomennokseen vielä tutustunut - enkä koe ainakaan lähiaikoina olevan tarvettakaan (sisko omistaa kaikki englanninkielisinä, niin että).
Se mikä Death Noten suhteen vieläkin jaksaa hämmästyttää meikäläistä on sen jättimäinen fanikanta kun ottaa huomioon miten tekstiraskas ja älyllisesti haastava sarja on (vai johtuuko se vain kauniin näköisistä päähenkilöistä... tsiisus). Tarina ja juoni on viimeisen päälle suunniteltu niinkuin Lightin maailmanvalloitusaikeet, ei aukon aukkoa - paitsi tietenkin kun päästään seiskaosaan jolloin jännite katoaa, mutta tämä korjautuu myöhemmissä osissa.
Juuri tämä kellontarkka pirullinen suunnitelmallisuus jossa vastapuolet pelaavat toistensa ansoihin, mielentilasta riippuen joko hengästyttää tai haukotuttaa. Vähän vaikea uskoa millainen sosiopaattinen nerokkaasti manipuloiva ihmiskone fiksusta opiskelijanuorukaisesta kuoriutuikaan (se tosin lienee kuolemanvihkon vaikutusta...?). L on ihastuttavan eksentrinen joskin sangen luotaantyöntävä tyyppi. Sitä on jokseenkin hykerryttävää katsella kun tämä neuroottinen sokerihiiri kertoo oman tilannearvionsa ja selostaa toimenpiteet samalla kun syö makeisia tai räplää alahuultaan. Aivan erityisiksi suosikkihahmoikseni nousevat kuolemanjumalat, etenkin Ryuk, niin hersyvän hauska hahmo että - se on kieltämättä hieman ironista että shinigamit ovat eloisampia kuin sarjan ihmishahmot...
Siitä pitää nostaa hattua että piirtäjä (avustajineen) onnistuu välttämään puhuvat päät... Ja henkilöhahmojen välinen jännite välittyy hyvin kuvien kautta (sanoo yhtä mutta tarkoittaa toista, valhetta valheen perään) joskin kun kerran pelataan julmaa peliä ihmismielen kanssa, jos ei tunne hahmoja on vaikea sanoa mikä on rehellinen tunteenilmaus ja mikä tekaistu (L:n ilmeistä ei oikein voi sanoa mitään, liki ilmeetön puunaama kun on).
