Tyttöjen juttuja

[roju]

Mä tiedän että mun ei pitäis, mutta...

on kyllä aika järkyttävää lukea usean alueen viestejä täällä. Varmasti verkkoyhteisön yksi tehtävä on luoda osallistujilleen yhteisyyden tunnetta, mut hei, eikö täällä pitänyt keskustella SARJAKUVASTA?... tulee nimittäin välillä olo että ois suunnilleen jossain uusnatsien naiskäsitystä koskevilla sivuilla. Ja yleinen suvaitsevaisuus on samaa luokkaa.

Täällä ei varmaan paljon oo naislukijoita, mutta...

Pakko sanoa että paljon on vettä virrannut Vantaassa sen jälkeen kun itse aloitin sarjakuvaskenessä pyörimisen 80-luvun lopulla. Paatuneena lukiolaistelaketjufeministinä (ah! teini-ikään kuuluvat ylilyönnit!) ennakko-oletukseni oli että miesvaltaisessa sarjakuvaskenessä vastaanotto olisi nuiva tai parhaimmillaan välinpitämätön. Vaan toisin kävi! Naisia ei silloin paljoa alalla näkynyt, mutta vastaanotto oli aina kiinnostunut ja kannustava. Niihin oikeisiin ennakkoluuloihin törmäsin vasta mennessäni alaa opiskelemaan Ranskaan viisi vuotta myöhemmin: "sun portfolio on ihan kiva, mutta mikä sun ongelma on? EIHÄN NAISET TEE SARJAKUVIA...", "sun pitäis tehdä kuvakirjoja lapsille (niinkuin suurin osa ranskalaisista piirtäjänaisista tekeekin)" jne. Kustantajia kiinnosti hameen pituus enemmän kuin portfolio jne. VAAN nythän on tilanne Ranskassakin muuttunut ja yksi menestysalbumeita on ollut esim. Marjane Satrapin KÖMPELÖSTI PIIRRETTY Persepolis, jonka Pantheon on kääntänyt englanniksikin. Ja onhan tietty Bretecher (joka muuten Suomessa käytyään oli kuulemma vannonut ettei enää koskaan astu jalallaan tähä maahan. Mitähän sille tehtiin Kemissä, raukka?).  

Joten näiden sivujen nais- ja naissarjakuvavihamieliset kommentit on tulleet kuin se kuuluisa nyrkki sinne hellan paikkeille.
 
Ilmeisesti mitään ei saisi koskaan tehdä toisin, naisen tekemä sarjakuva on hyvä silloin kuin se on samanlainen kuin miehen tekemä. Pitäisi siis päteä miesten luomilla mittareilla eikä luoda omia; pitäisi olla siis jätkä. Mutta jos te kerran tykkäätte naisista, eikö silloin pitäisi pikkusen kiinnostaa mitäköhän OMAA sanottavaa naisilla voisi olla? Ja joo-o, kyllä ne naissarjakuvat näyttää erilaiselta. Ei oo joo varmaan pullistelevat lihakset yhtä hyvin piirretty ku jollain Bollandilla.

Pointtini on tämä: koska naiset ei oo kasvaneet isoiksi sarjakuvilla marinoituna (itse en esim koskaan lukenut Tinttiä lapsena koska se oli musta tylsä.), ne myös tekee erilaisia, vähemmän perinteisiä sarjakuvia.
Johan sitä jo kymmenen vuotta sitten sanottiin että rokkenrollinkin tulevaisuus on naisissa ja homoissa, kaikki muu on jo sanottu miljoonaan kertaan ja pelkkää kliseiden kierrätystä. Kieltämättä toi valkosen länsimaisen miehen näkökulma alkaa olla sen verran tuttu kaikesta kulttuurista että... siihen ei enää edes kiinnitä huomiota! Klups! Edes se toinen 95% puoli maapallon väestöstä!

Yksi klisee, vaan ei aina niinkuin ent. Naarassarjojen päätoimittajana voin kertoa, on että naisille merkkaa enemmän ne tarinat. Ja aika usein kerronta on helppoa aloittaa siitä minkä tuntee, eli omasta elämästään. (Kaikki luova toiminta eli taidehan on omaelämäkerrallista, mutta se olisi toisen threadin aihe. Voin argumentoida väittämän puolesta.) Omaelämäkerrallisuus taisi tehdä läpimurtonsa Crumbin, Pekarin, Spiegelmanin jutuilla, eikö? Miehiä siis, niinkuin sarjakuvan tekijät yleensäkin

Sarjakuvassa ei mielestäni jokaikisen kuvan tarvitse olla täydellinen, kokonaisuus ratkaisee. Mieluummin luen Kaltsun Bossea tai Mortti Tenuponia kuin Moebiusta. Supersankareita en oo ikinä jaksanut (tiedän että toi sattui, sori.).

Ja nykyäänhän meillä on asiat niin hyvin, että meillä on niin paljon naistekijöitä että meitä ei edes voi enää niputtaa...   Pystynen, Tukiainen, Rapia, Jansson, Björklund, Paakkanen, Ekebom, Rope, Eräsaari, Kovacs jne.

Tiesittekö muuten että tutkimusten mukaan naislukijat lukevat 50/50 miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja, miehet lähes pelkästään miesten? Se siitä uteliaisuudesta...

Odotan kommenttejanne mielenkiinnolla. Jos en heti vastaa, se johtuu siitä että en pääse lukemaan meilejäni joka päivä. Kirjamessuilla tavataan!

t. roju



 

[Sanjo]

 :oHmm... Tuota, natseiksi kutsuminen on aika voimakasta liioittelua jos kohteet eivät ole ajamassa valkoisen rodun ylivaltaa tai puhumassa synnytysmitalien käyttöönotosta ja rotuopeista...

"valkosen länsimaisen miehen näkökulma "

Ehkä pikemminkin; Valkoisen Anglo-Saxin Protestantin näkökulma.
Tuo Yhdysvaltainen WASP-käsite on ehkä se mitä haet, koska heikäläisten näkemyksethän maailmalla leviävät ja dominoivat.  
Onhan täälläkin asioita vinossa mutta ei tuota "pahan valkoisen miehen" käsitettä voi sellaisenaan sovittaa tänne, Suomen historiallisen taustankaan valossa ei voi samoja argumentteja käyttää, ei sinänsä etteivätkö jotkin asiat olisi yhä persiistä.

Suomalainen kulttuuri ei juuri ole maailmalla vaikutustaan millään muulla kuin omilla avuillaan levittänyt, esimerkkinä kirjailijoista vaikkapa edesmennyt Tove Jansson Muumeineen  ja sarjakuvapiirtäjistä  edesmennyt Touko Laaksonen muskelimiehineen. Ensimmäinen on suomenruotsalainen nainen ja toinen homoseksuaali mies, mutta käsittääkseni aika tunnettuja Suomalaisia maailmalla.

Niin, se mainitsemasi tutkimus siitä että miehet lukevat vain miesten kirjoittamia kirjoja, mistä se nyt oikein peräisin, Jenkeistä? Oliko se kirjoista ylipäätään vai sarjakuvista? Ihmiset tuntuisivat vain lukevan sitä mitä ovat tottuneet lukemaan vuodesta toiseen, ainakin myyntitilastojen perusteella tottumuksen voima ja juhlapyhien alekampanjat lähinnä ajavat kirjahankintoja;
Laila Hietamies, Kalle päätalo jne...

[[kivi]]

Täällä ei varmaan paljon oo naislukijoita, mutta...

Itse asiassa musta tuntuu, että on. Mutta 13-vuotias poika on kovaäänisempi kuin 13-vuotias tyttö, noin keskimäärin. ja sama jatkuu aikuisiälläkin. Jotenkin arvelen, että tytöt odottaa että heillä on jotain kysyttävää, eivätkä vain ala leuhottaa viimeisimmästä sarjakuvaelämyksestään. Sitten kun keskustelu on käynnissä, on osanotto varmaan suunnilleen yhtä vilkasta.

No joo, mä en puutu tähän keskusteluun enempää. En oo koskaan lukenut yhtään Päätalon kirjaakaan.
:-)

Enkä osaa sanoa, onko mua miellyttävät sarjakuvat piirtänyt mies vai nainen. Parhaat sarjakuvat ovat aina sillai sukupuolisitoutumattomia. Arvelisin kuitenkin että uusissa hyvissä sarjakuvapiirtäjissä on suunnilleen yhtä paljon molempia (tai sitten enemmistö ei kumpiakaan). Aihevalintoihin saattaa tekijän sukupuoli vaikuttaa, tai sitten ei niihinkään.

[kaltsu]

Vierastan mies/naisjakoa missään taiteen alalla. Mutta koen supersankarit itselleni läheisemmäksi kuin tekotaiteellisuuden kaapuun puetun amatöörimäisyyden. Enkä halua loukata amatöörejä. Mestaritkin ovat olleet joskus amatöörejä.

Jos olit Jukka kolmen promillen humalassa tuota kirjoittaessasi, ymmärrän täysin. Muussa tapauksessa en voi olla päätymättä siihen johtopäätökseen että tietämyksesi tai näkemyksesi sarjakuvan tyylilajeista on surkuhupaisan suppea.

[tertsi]

Itse luen niitä sarjakuvia, joista pidän. En erottele , onko sarjat tehnyt mies vai nainen. Bretecherin joistain jutuista pidän, joistain en( semmoisista en pidä joissa ei ole MIELESTÄNI mitään juonta). Kovacin varhaistuotanto ja varsinkin Taikin valintakoeoppan kuvitus vuodelta yks ja kaks on todella hienoa. Voi, kunpa hän käyttäisi nykyäänkin mustaa rajummin.Johanna Sinisalon Peikkokirja on Ok. Muumeista en pidä, en edes Toven veljen tekemistä jne...

Rojun vuodatusta en ymmärrä ollenkaan. Enkä Kaltsun.


Ja minua ei haittaa, vaikkei Roju pidä Moebiuksesta, riittää että itse pidän.

[Juha Kouvalainen]

Roju, hyvä

Itselleni jäi nyt epäselväksi, missä täällä sorretaan naisia ja missä meidän miesten fasistiset herrasukupuoli-käsitykset tulevat yksioikoisesti ja ehdottoman dominoivina ilmi?

Viittaatko kenties keskustelualueen ja kommenttien miesvaltaisuuteen, johon emme valitettavasti sukupuolikiintiöitä kykene säätämään, koska palveluun rekisteröinti ja sen käyttäminen on täysin vapaaehtoista? Vai kenties sisällöntuotannon asenteeseen jättää naispiirtäjien tuotteet lokeroimatta omiin erityisin kriteerein arvosteltaviin kategorioihinsa, jolle linjalle pyrkimämme arvostelujen edes jonkintasoisen objektiivisuuden säilyttämisen vuoksi emme ole lähteneet ainakaan vielä?

Vai siis mistä nyt on kysymys? Olenko kenties sovinistisuudessani sokaistunut mielivaltaiseen tiedostamattomaan sukupuolirasismiin muiden kolleegoideni kera? Siis valaise minua, oi feminiiniyden mielipiteen ilmituoja ja ilmaise eksakti ongelma linkein, viitetiedoin tahi esimerkein. Lupaan puuttua asiaan armottoman rankalla kädellä, mikäli vääryyttä huutavia epäkohtia on olemassa.

(Siis heti kunhan muilta kiireiltäni ehdin  )

Juha

[kaltsu]

Arvasin että joku ottaa itseensä. En tästä aiheesta jatka enempää.

Enpä varsinaisesti itseeni ottanut. Hämmennyin vain kovasti kummallisesta vastakkainasettelusta joka siis hiukan provosoivasti olikin kirjoitettu. Itse oikeastaan luen mieluummin "tekotaiteellisuuden kaapuun puettua amatöörimäisyyttä"  kuin huonoa supersankarisarjakuvaa.  Ja keskinkertaistakin ihmissuhdearkirealismisarjaa mieluummin kuin hyvää supersankarisarjakuvaa.

Mut hittojakos näistä. Kukin taaplaa tavallaan.

[Wilpuri]

En tajunnut Rojun vuodatusta. Onko se siis miesten vika, että naiset eivät ole aktiivisia sarjakuvapiireissä (<- Kamala termi), vai siis kuka mitä hä? Minulle ei piirtäjän sukupuolella ole sinänsä väliä. Täytyy kuitenkin sanoa, että pidän erittäin harvasta naistaiteilijan tekemästä sarjakuvasta. Tämä EI johdu tekijän sukupuolesta, vaan siitä, että naiset usein tekevät sarjakuvaa omista (eli naisten) ongelmistaan.

Minun on miehenä hivenen helpompi tarttua sarjakuvaan, jossa ammutaan, potkitaan, räjäytellään tai heitetään hyvää "läppää" (<- Läppä on typerä sana), kuin sellaiseen sarjakuvaan, jossa pohditaan keski-iän kriisiä, tahraa hameessa tai jotain mutkikasta ihmisuhdehelvettiä.

Sama pätee elokuviin (ja taas sönkötän elokuvista sarjis foorumissa). Pidän vain harvoista naisohjaajien elokuvista. Monet heistä on varmasti taitavia työssään, mutta aiheet ovat kovin kaukana minusta. Poikkeuksiakin on, esim. Bigelow.

Mainittakoon vielä sellainen seikka, että Japanissa on älyttömän paljon hyviä naissarjakuva-artisteja. He tekevät rempseitä seikkailuja, hyvää huumorisarjakuvaa ja jopa järisyttävää kauhua. Sellaisia sarjakuvia, mitä me yksinkertaiset miehetkin ymmärrämme.

En minä pysty oikein sulattamaan edes suositun Kovacsin sarjakuvia, koska minua vain sattuu häiritsemään se, että yletöntä pervoilua ja törkyä tuntuu löytyvän jokatoisesta ruudusta ja tekosyynä käytetään taidetta. Kovacsilla on varmasti monenlaisia sarjakuvia, mutta ne joihin itse olen tutustunut ovat olleet ainakin omasta mielestäni olleet aika mauttomia. Ne ovat toki laadukkaita jos aihepiiristä pitää, mutta minuun ei kolise.

Åsan uusin teos kiinnostaa kuitenkin sen verran, että jos saan jostain rahaa, niin ostan sen. Myös Nemi on minua miellyttävää naisen piirtämää sarjakuvaa, eikä se johsu siitä, että taiteilija on viehättävä neito, vaan siitä, että huumori puree ja kuvitus on ilmeikästä ja huolellista.

Jos olen teksissäni loukannut jotakuta niin, anteeksi. Olenhan vain sovinistinen natsisika ja naisvihaaja... minkä minä sille voin.

[mia2]

Tässä taitaa tulla ensimmäinen naiskommentti...

Itse olen anti-feministi muun muassa tuollaisen miesten syyllistämisen ja yksioikoisen hyvä nainen / paha mies -jaottelun takia (no okei, ei Roju sitä noin ilmaissut mutta mielestäni se oli aistittavissa rivien välistä...)

Itse luen sarjakuvia miettimättä kumman sukupuolen tekijän teoksen ostan. Rojun prosenttiluvut tuskin ovat minkään tieteellisen tutkimuksen tulosta - tuskin kukaan suomalainen miespuolinen sarjisharrastaja ajattelee että "hyi olkoon! Toi albumihan on naisen piirtämä! En varmaan osta!" Olkoonkin, että on varmasti totta että supersankarisarjiksia harrastavat miehet ostaa enemmän miesten piirtämiä sarjiksia sen takia että melkein kaikki supersankarisarjikset yksinkertasesti on miesten piirtämiä. Tässä tuskin on mitään naisvihaa taustalla...

Mun mielestä on kyllä naurettavaa kinata siitä onko nais- vai miespiirtäjät parempia... Ihmisen kuvallisella lahjakkuudella ei ole mun mielestä mitään tekemistä sen kanssa onko kasvanut sarjisten parissa (tosin ehkä taipumuksella alkaa piirtää sarjiksia on) - sitä paitsi on tyttöjä jotka on kasvanut sarjisten parissa - itse olen tästä esimerkki, vaikka omassa elämässäni on taidemuodot kilpaillut aika lailla... ja kilpailee vieläkin (tämä sarjisinnostus on itse asiassa vaan sivuhairahdus).

Ja yhtä lapsellista on niputtaa kaikki naispiirtäjät edustamaan "tekotaiteellisuuden kaapuun puettua amatöörimäisyyttä" kuten Jukka (muistaakseni) asian ilmaisi. Jos viittaat "amatöörimäisyydellä" naivistisisen pirrostyylin käyttöön tehokeinona, on se sitä paitsi usein harkittua. Itse aion ensialbumissani käyttää myös naivistista tyyliä (muiden tyylien ohella), vaikka osaisin piirtää realistisempiakin hahmoja. Naivistisuus on eri asia kuin amatööriys - jos tällä viitattiin Åsa Grenvallin albumiin niin minustakin se ON amatöörimäinen - tarkoitan sitä että tarina oli todella hyvin kerrottu (minkä takia itsekin sen ostin) mutta mun mielestä Åsa ei vaan ole kauhean lahjakas piirtäjä... En ole tosin tutustunut Grenvallin muuhun tuotantoon.

[qoute]
Mutta 13-vuotias poika on kovaäänisempi kuin 13-vuotias tyttö, noin keskimäärin. ja sama jatkuu aikuisiälläkin.

Äääh mitä bull shittiä... Mun mielestä naiset saa kyllä ihan hyvin mielipiteensä ilmaistuksi. Jostain syystä miespuoliset ihmiset vaan harrastaa tätä saittia enemmän... so what, who cares?

[mia2]

Siis tämän...

Mutta 13-vuotias poika on kovaäänisempi kuin 13-vuotias tyttö, noin keskimäärin. ja sama jatkuu aikuisiälläkin.

...oli tarkoitus olla lainaus. Pitäis olla huolellisempi viestien lähetyksessä....

[Reima Mäkinen]

Kai sen Kvaakin sukupuolijakauman (m/n/eos) saisi rekisteröityneiden keskustelijoiden osalta laskettua, jos viitsisi. Turha sitä on spekuloida.
Mitä mielipiteiden ilmaisemiseen ja keskustelemiseen tulee, tämä väline antaa siihen nähdäkseni harvinaisen demokraattiset ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet. Sukupuoli- ja kulttuurieroista aiemmin käytyjä keskusteluja listasin Kulttuurierot -nimiseen threadiin:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=303;start=30
Mielestäni Kvaak on Suomessa ainoa sarjakuvamedia, joka ei leimallisesti ole sen paremmin taiteelliselitistinen kuin kaupallishapatteinenkaan. (Ja toivottavasti se pysyykin sellaisena) Erilaisille lähestymistavoille ja diggareille on tilaa. Iloitkaamme siitä!

Naiset eivät ole tasa-arvoisia työelämässä ja palkkauksessa, mutta sarjakuvan kenttään Suomessa, tätä yleistystä on minusta turha yrittää tunkea. Se, että naiset ja miehet ovat erilaisia, on minusta hyvä. Jotkut sanovat, että aivokopan sisällä ei eroja olisi, toiset taas väittävät että on. Tytöille ja pojille murrosiässä tapahtuville mullistuksille ei oikein mitään voi. En näe myöskään eroa, ainakaan miesten hyväksi, siinä kumpaa sukupuolta vaikka kotona kannustettaisiin enemmän taiteilijan uralle.

Ensimmäisellä sarjakuvakurssilla jota olin vetämässä, noin 20 vuotta sitten, oli tyttöjen osuus alle 20%. Yhdeksänkymmentäluvulle tultaessa kursseille osallistuvien naispuolisten henkiloiden osuus oli hitaasti kasvanut noin puoleen. Tätä havaintoa tukevat käsittääkseni myös muut opetustyötä tehneet. Lahdessa ammatillisiin opintoihin osallistui viimeksi naisia vähemmän kuin miehiä. Aloitettaessa suhdeluku oli 4/10, mutta tilanne tasoittui matkalla 4/8:aan. Sisään pyrkijöistä miehiä raakattiin rankemmalla kädellä. Limingassa julkaistun lehden perusteella kurssilaisista naisia on noin puolet.

Sarjakuvaseurojen lehdissä naisten sarjakuvia on julkaistu heti kun niitä saatiin. Kannus ja Sarjari julkaisivat naisten sarjakuvia jo vuonna -83. Tuon ajan tekijöitä olivat mm. Riitta Uusitalo, Anne Streng ja Annukka Leppänen. Vähän myöhemmin ilmestyi Kannuksen pelkästään naisille pyhitetty numero. Mainstreamissa ja Kemissä vaikuttivat tuolloin ainakin Ursula Niemistö ja Johanna Sinisalo (joka myös piirsi).

Viime vuonna Kemissä palkitut, olivat voittajaa lukuun ottamatta naisia. Turun Animeconissa kaikki mangapiirtäjäpanelistit (5) olivat naisia!

Vuoden 2002 sarjakuvafestareiden yleisöstä noin puolet oli kävijäkyselyn perusteella naisia. Sama linja näytti toistuvan tänä vuonna.
Mutuna sanoisin myös, että naiset ostavat suomenkielistä sarjakuvaa (esim. Juba, Karvinen, Tenavat, Kamut) sekä englanninkielistä mangaa, ainakin yhtä paljon kuin miehet. Miehet saattavat lukea ja diggailla, mutta kukkaron nyörit ovat usein tiukemmalla.

[Rami Rautkorpi]

Minun on miehenä hivenen helpompi tarttua sarjakuvaan, jossa ammutaan, potkitaan, räjäytellään tai heitetään hyvää "läppää" (<- Läppä on typerä sana), kuin sellaiseen sarjakuvaan, jossa pohditaan keski-iän kriisiä, tahraa hameessa [...]

Toivottavasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä tässä threadissa on kysymys.

Mutta en myöskään siedä sitä, että muutaman mallikappaleen takia koko keskustelualue leimataan uusnatsien temmellyskentäksi. Ymmärrän tunnereaktion rajuuden, mutta pelkästään sen pohjalta ei pitäisi ruveta esittämään julkilausumia. Muistakaa aina laskea kymmeneen, ennen kuin ryhdytte kirjoittamaan viestiä. Ei, tuhanteen laskeminen viestin kirjoittamisen aikana ei kelpaa korvikkeeksi.

Asiaan. Mikä on ongelman ydin? Sekö, että mies lähtökohtaisesti katsoo naisen tekemän sarjakuvan olevan vähemmän kiinnostava kuin miehen tekemä sarjakuva (selkeä vähemmistömielipide tällä keskustelualueella)? Vai se, että mies lähtökohtaisesti on kiinnostuneempi sellaisista sarjakuvan tyylilajeista, joita nainen on epätodennäköisemmin valmis tai halukas tekemään (hieman yleisempää, allekirjoittanut käy esimerkistä)? Jos miestä ei kiinnosta omaelämäkerralliset sarjakuvat, onko sovinistista, että häntä eivät kiinnosta naisten tekemät omaelämäkerralliset sarjakuvat?

Tällainen kysymyksenasettelu on omiaan hämmentämään miestä, joka on ymmärtänyt sukupuolten välisen tasa-arvon siten, että miehille ja naisille tulisi soveltaa samaa mittapuuta. Kun mies ja nainen tekevät saman työn, naiseudesta ei anneta miinuspisteitä. Arvioidessani uusinta Star Wars -läpyskää en tuntenut lainkaan mitään pistoa miehisyydessäni, kun toteutin tätä periaatetta ja totesin, että Jan Duursema on lehden paras piirtäjä. Teenkö väärin, kun arvostan naista, joka pärjää mainstream-sarjakuvassa?

[Antti Vainio]

Tiesittekö muuten että tutkimusten mukaan naislukijat lukevat 50/50 miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja, miehet lähes pelkästään miesten? Se siitä uteliaisuudesta...



 

allekirjoitan suurinpiirtein tuon Rojun kirjoituksen (paitsi Moebius miellyttää), supersankarit haukotuttavat minuakin. tuo viimeinen heitto on kuitenkin vain idioottimainen. vai että on joku joskus jossain tehnyt moisen tutkimuksen?
kaikkien miesten olisi siis syytä perehtyä  Jackie
Collinsin tuotantoon, kirjailijahan on ilmiselvästi nainen?
olenko loukannut Patricia Cornwellin naiseutta kun mielenkiintoni ei ole riittänyt ensimmäisenkään hänen ruumiinavausdekkarinsa lukemiseen?
minulle ainakin tekijän sukupuoli niin kirjojen kuin sarjakuvien kohdalla on täysin yhdentekevä kriteeri kun valitsen lukemiseni ja kuvittelen etten ole yksin. siinä tapauksessa että tekijä julistautuu feministiksi tunnen luonnollisesti teosta kohtaan jo ennalta mitä syvintä epäluuloa

[Wilpuri]

Minun on miehenä hivenen helpompi tarttua sarjakuvaan, jossa ammutaan, potkitaan, räjäytellään tai heitetään hyvää "läppää" (<- Läppä on typerä sana), kuin sellaiseen sarjakuvaan, jossa pohditaan keski-iän kriisiä, tahraa hameessa [...]

Toivottavasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä tässä threadissa on kysymys.

En tiedä mitä haet kommentillasi tekstistäni, mutta toivottavasti ymmärsit, että kyseinen kohta, jonka olet lainannut on huumorilla höuystetty kärjistys...

Oli piirtäjä sukupuoli mikä tahansa, niin sarjakuva, joka kertoo piirtäjän henkilökohtaisesta ongelmasta tai jostain ihmisuhdekaaoksesta ei iske minuun läheskään niin paljon, kuin reipas seikkailusarjakuva. Se on toisin taas minun ongelmani, ei piirtäjän/kirjoittajan. Minusta on kuitenkin tylyä teilata henkilö natsina ja sovinistina, jos joku aihe ei iske. En ole vielä nähnyt esim. suomalaisilta naispiirtäjiltä sarjakuvaa, joka kolisii minuu samalla tavoin, kuin esim. P.A Mannisen teokset.

Kuten totesin jo aikaisemmin, japanilaiset naispiirtäjät ovat minusta aivan tasavertaisia japanilaisten miespiirtäjien kanssa. Molemmista löytyy hyviä ja huonoja. Suosikki mangani on tosin miehen piirtämä, mutta sekään ei johdu tekijän sukupuolesta.

minä lukisin erittäin mielelläni enemmän naistentekemiä sarjakuvia. Ne mitä olen kirjakauoista löytänyt ovat vain useasti naisilta naisille sarjakuvia. Minusta ei ole mitään järkeä syrjiä naisia. Naiset ovat ihania. Tykkään naisista. Heidän suosimat sarjakuvan tyylilajit vain eivät ole useinkaan aivan minun makuuni.

[Rami Rautkorpi]

En tiedä mitä haet kommentillasi tekstistäni, mutta toivottavasti ymmärsit, että kyseinen kohta, jonka olet lainannut on huumorilla höuystetty kärjistys...

Haen syytä rojun tunteenpurkaukselle. Täällä käydyt kekustelut naissarjakuvista ovat olleet täysin asiallisia ja kohteliaita, tuollaista "huumoria" lukuunottamatta. Luulen, että rojun mielestä naisten tekemillä sarjakuvilla olisi paljon kerrottavaa miehille siitä, millaista on olla nainen tässä miesten maailmassa, ja kun hän käy lukemassa näitä keskusteluja, hän näkee "huumorilla höystettyjä kärjistyksiä", joiden mukaan nuo sarjakuvat kertovatkin "tahrasta hameessa". Mieti sitä hetki.