(BTW- freaky, huh: nyttemmin Wilpuri on näköjään piirtänyt avatarikseen.. Rojun!? 
)
Häh? En tiedä miltä Rojola näyttää, mutta tuo yrittää esittää ihan omaa nassuani. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin tunnustaa, että en oikeasti ole noin komea.
Ja pyydän nyt sitten
ANTEEKSI tuota tuhertelu kommenttiani. Kerran vain havaitsin, että suuri osa niistä alppareista, joita kirjakaupoissa olin hypistellyt ja joiden piirrokset eivät minuun iskenet olivat naistaiteilijalta... en minä voi väkivalloinkaan pakottaa itseäni pitämään piirtotyylistä, josta en pidä. Sanottakoon vielä se, että usein tytöistä löytyy huomattavasti lahjakkaampia piirtäjiä ja maalaajia, kuin pojista (puhun tytöistä ja pojista, en miehistä ja naisista siksi, että kerron havainnoistani esim. kuvistunneltia). Tytöt eivät vain useinkaan lähde tekemään sarjakuvia, vaan tekevät yksittäisiä taideteoksia.
Miksi minun pitäisi haluta lukea naisten elämänkertoja sarjakuvan muodossa, mun en pahemmin halua lukea miestenkään elämänkertoja. Åsan uusimman ostan, koska se on niin kehuttu ja vaikuttaa TUHERRUKSISTA (
) huolimatta hyvältä teokselta.
Olen ollut useamman kerran Mannisen sarjakuvakurssilla ja muistaakseni VAIN KERRAN on mukana ollut myös tyttöjä. Silloinkin taisi olla vain kaksi. Toinen oli sen verran nuori, että säikähti Mannista ja lähti kirmaamaan pakoon.
Onneksi järkytyksen jälkeen hän rauhoittui ja ilmeisesti lakkasi pelkäämästä. (<-Off topic soopaa)
Kurssilla huomasin sen, että tytöt ja pojat ovat eri planeetoilta. Tytöt (ne pari, jotka olivart sinne eksyneet) tekivät "kilttejä" sarjakuva, joissa oli kaksi herttaista hämähäkkiä tai joku mukava tyttö niityllä tai karvaisia ja söpöjä elukoita. Pojat tekivät sairaita massamurhatarinoita (noh... olihan siellä ihan terveitä ja hauskojakin), joissa revittiin suolia irti, ammuttiin, puukotettiin ja sahattiin ihmisä kappaleiksi. Tämä ero on niin valtava, että perinteiseen actionmachobullshit-sarjakuvaan tottuneen on vaikea niellä "tyttösarjakuvaa".....Aivan kuin jenkkileiffoihin tottuneen on todella vaikea joskus niellä esim. japanilaisten vähäeleistä ja hidastempoista kerrontaa tai Hong Kong -actionin genrestä toiseen loikkimista ja teatraalista näyttelyä.
