No niin. Takasin ollaan.
Jotain kommenttia:
ensinnäkin, threadin suosio yllätti mut ällikällä. Ja samaan hengenvetoon on pakko todeta että laaduttomuus ei. Mutta se mikä yllätti, oli tolkullistenkin vastausten määrä. Aionkin jättää selkeät limboilut täysin huomiotta. Tai sitten usutan Raisa Cacciatoren sabotoimaan sensuurihysteriallaan jonneki tonne superhessuthreadille
KH oli kaivanut juuri kaipaamani esimerkit keskusteluista, minun ei tarvinnut. Kiitos siitä. Nais- ja tyttölukijoiden kommentteja ei tullut montaakaan. Ehkä niitä lukijoita ei täällä ole tai sitten asia ei heitä koskettanut. Toivon jälkimmäistä.
Minusta kaikenlainen keskustelu on hyvästä, provosoitu, salanimillä, anonyyminä, ihan miten vaan. Tää on vaan netti. Sen verran täytyy olla ulkopuolista elämää ettei verisuoni katkea päästä sen takia että joku ajattelee bittiavaruudessa eri tavalla. Ne on ajatuksia, ei tekoja. Vastustan siis pakollista kirjautumista.
Pahoittelen seuraavassa tekstissä viliseviä protuleiritasoisia itsestäänselvyyksien selittelyitä. Niiden tarkoitus on saada keskustelun taso edes jotenkin tolkulliseksi, ettei jäädä loputtomiin jankkaamaan ihan perus-perusasioista.
Naisasiasta jäi aika paljon sanomatta ja loputon suohan se onkin. Tuskin se kvaakissa selviää että missä määrin miesten ja naisten erot on opittuja, missä määrin biologisia jne. kun ei tiedemaailmakaan noita vielä tiedä. Varmoja faktoja voimme tarkastella, niinkuin tuota suomalaisten kirjastojen lukijatutkimusta 90-luvulta. Tarkkaa lähdettä en muista mutta sen olikin tarkoitus olla vain keskustelunavaus tyyliin "mitä tästä TEIDÄN mielestänne pitäisi ajatella" eikä osa tieteellistä tutkimustyötä lähdeviitteineen. Eikä sen myöskään ollut tarkoitus olla vittuilua, jolla tavalla jotkut siihen kyllä reagoi.
Hannu Raittilan kolumnikokoelmassa Rahat vai kolmipyörä on loistava kirjoitus aiheesta miksi mies lyö. Näinhän se aihe aina otsikoidaan. Ja kuulemma kolmeakymmentä prosenttia suomalaisista naisista on kotona mies lyönyt. Naiset joutuvat elämään jatkuvassa miehen väkivallan pelossa. Mutta, jatkaa Raittila, otetaanko tässä huomioon että niin joutuu suurin osa miehistäkin, koulun pihalta armeijaan ja nakkikioskille. Toki Raittila esittää asiansa hienosyisemmin ja fiksummin, lukekaa itse. Ja ihan selvästi on ajatellut asiansa monelta kantilta.
Miehet hoitakoot itse oman puolustuksena, niinkuin vaikka Raittila loistavasti tekee. Kun oon naiseksi syntynyt, tunnen paremmin omakohtaisesti tän puolen asiasta. Mua kyllä ärsyttää se että naisasiasta ei saisi silti puhua. Eihän sitä tarvitse (miesten) ottaa henkilökohtaisesti ja loukkaantua. (paitsi oisko joskus syytä...
) Tästä syystä varmaan monet naiset SUOMESSA kiirehtivät heti ensi töikseen vakuuttelemaan etteivät ole feministejä. Se nyt osoittaa taas ajattelun laiskuutta. On NIIN paljon helpompaa vaan ottaa joku asenne kuin ottaa asioista selvää. (Protuleiritasoisesti esitettynä: olisiko parempi että naisilla ei edelleenkään olisi oikeutta äänestää, käydä töissä, oikeutta omistaa mitään? Kirkkoisät vois taas keskustella, onko naisella sielua. Ja miksi on niin vähän naispuolisia neroja? No siksi, kun ne ei ennen saaneet edes opiskella! Tavoite oli päästä (suvun talouden ja aseman kannalta) hyviin naimisiin ja pyöräyttää isänmaalle pari potraa poikaa tykinruuaksi! Tässä vaiheessa aika moni huomaa olevansa feministi. Ja että KAIKENLAINEN tasa-arvoon pyrkiminen koituu yhteiseksi hyväksi.)
Minusta on jännittävää että on erilaisia sukupuolia. Pidän neitimäisistä miehistä ja ronskeista naisista, enkä vaan oletusarvo-seksikkäistä ja machoista esimerkiksi. Typeryys ja kusipäisyys muun muassa ei sen sijaan ole sukupuolisidonnaisia asioita. Myöskään taiteessa. Olennaista on siis suvaitsevaisuus. Se ei tarkota sitä että kaikesta tarvitsisi pitää, että kaikki pitäisi hyväksyä. Mutta ei se myöskään tarkoita välinpitämättömyyttä. Keskustella täytyy. Turpaan ei saa lyödä. Hiljaa voi olla jos ei ole mitään järkevää lisättävää. Kaikesta ei tartte olla mielipidettä eikä varsinkaan aina tuoda sitä julki vaan rakkaudesta omaan ääneensä. Joskus tekee fiksumman vaikutuksen pitämällä päänsä kiinni.
Mutta siis: alunperin marisin siitä että naisista heitettiin niin jumalattoman tyhmiä yleistyksiä, jotka KH siis ansiokkaasti luetteloi. Vastaava läppä eri rotuisista, vammaisista tai homoista tuskin olisi mennyt läpi. Jatkoin purnaustani ihmettelemällä eikö nuoria, sarjakuvaa diggaavia heteromiehiä (tilasto-oletus) kiinnosta naisten ajatukset, sarjakuvan muodossa? Tämä ei tarkoita että hyllyssä tarvitsisi olla fifty-fifty naisten tekemää sarjakuvaa (en usko kiintiöihin), ei sarjakuvaa jossa päähenkilö on miehen kirjoittama/piirtämä =KUVITTELEMA "ihanne"nainen, eikä tämä tarkoita myöskään naisen tekemää mainstream-sarjakuvaa silloin kun sen sisältö on sitä samaa vanhaa. Eihän Thatcherkaan varsinaisesti edustanut mitään pehmeitä ja naisellisina pidettyjä arvoja vaikka nainen olikin. Ja kas tässäpä yksi sukupuolikeskustelun peruskysymyksistä: mitataanko naisen menestystä yhteiskunnassa /sarjakuvassa tekemällä sitä samaa ts. muuttumalla mieheksi, vai raivataanko tilaa ja arvostusta sille toiselle näkökulmalle? Ja jatkokysymys tähän on, mikä se toinen näkökulma on. (Ja tähän väliin tietoisku feministisen keskustelun nykytilasta: KUKAAN ei enää sitten 70-luvun höpö-höpö-sisaruuspuheiden jälkeen ole vakavalla naamalla väittänyt että naiset olis jotenkin parempia tai lempeämpiä ihmisiä kuin miehet. Mutta FAKTAA on, ettei naisten ääni kuulu esim. maailman historiankirjoituksessa. Niinkuin ei mustienkaan. Tai lasten. Ja näitä näkökulmia on nyt alettu etsiä. Naisten ja mustien ihmisoikeusliikkeet on paljolti olleet tämän keskustelun alkuunpanijoita.)
Minusta muuten Blutchin Petit Christian on (maailman?) ensimmäinen postfeministinen miessarjakuva. Pikku Christian-parka paljastaa koulun pihalla leikissä mikä sankari se haluaisi olla: ei Han Solo vaan Charlien enkeli. Ja joutuu kamalan pilkan kohteeksi: Farrah Fawcetthan on TYTTÖ... Tulee mieleen kanssa se kunnianarvoisa dramaturgiaopettaja (nainen) joka usein mainostaa kuinka lapsena leikki naapurin pojan kanssa Tarzania, pakottaen POJAN olemaan Jane... Tällaisista palasista se sukupuoleen kasvaminen koostuu. Musta se on hellyttävää ja epäreilua. Nämä esimerkit hätkähdyttää ja paljastaa niitä luutumia itse kenekin päässä. Ei miehet vieläkään saa pukeutua mekkoon. Eikä sitä tee monet naisetkaan, etteivät menettäisi uskottavuuttaan. Se saadun huomion laatu kun voi olla vähemmän miellyttävää. Mutta kuten sanottu, ääliömäisyys ei ole sukupuolisidonnaista.
Mutta jotta edes yhtään keskusteltaisiin siitä naissarjakuvasta, Pystysen Tiina ja Riitta Uusitalo esimerkiksi tekee minun mielestäni sarjakuvia joissa kuvataan naisen elämää vallan mainiosti. Elämäkertahan pitää kirjoittaa myös, seikka mikä monilta (ruotsalaisilta ;P ) on päässyt unohtumaan. Jotain valitaan kerrottavaksi, jotain jätetään pois. Ja ennen kaikkea, JOKU kertoo. Omaelämäkerta ei ole sama kuin totuus vaan siinäkin on aina näkökulma.
Mitähän mä nyt sit oikein hain takaa? Että musta on mukavaa kun on kaikkia erilaisia ja ne ajattelee kyl ihan kummallisilla, erilaisilla tavoilla. Herättää uteliaisuuden.
Keskustelulla on minusta itseisarvo: se on tapa ajatella ja ainoa keino päästä kurkistamaan muiden pään sisään. Täytyy säilyttää uteliaisuus: omiakin mielipiteitään saatta joutua tarkistamaan. Ja yksi seikka mihin saattaa törmätä tällaisella (näennäisesti) samanmielisten leikkipaikalla on se, että tosiaan itsekullakin on näkökulma, esimerkiksi juuri se sukkahousulehtiä lukevan nuoren miehen, tai maalla asuvan tyttölapsen, rullatuolipotilaan tms. Sen näkökulman kautta näkee sitten maailman jonkinlaisena. Mutta ei maailma ole sellainen oikeasti, vaan jonkun toisen mielestä ihan toisenlainen. Ja sit keskustellaan että tiedettäis mitä pitää tehdä että saataisiin aikaan sellainen kompromissi että kaikilla ois edes jonkinverran hyvä. Ja joo, naiset, homot, neekerit ja me muut heikot kannatetaan tosiaan keskustelua eikä voimankäyttöä asioiden ratkaisemiseksi. Voimankäytöksi lasketaan myös alatyylinen karjuminen jo(n)ka (tarkoitus on) tukahduttaa muut äänet. Otan tämän itsestäänselvyyden nyt täällä esiin kun se ei ihan kaikille tuntunut vielä olevan käytännön tasolla selvä.
Mä avasin osittain suuni siksi että halusin nähdä onko täällä muita samankaltaisesti ajattelevia olentoja. Kyllä minusta tästä syntyi hyvääkin keskustelua. Mutta uutta threadia en ehkä aloita ennenkuin mulla on netti kotona että voin osallistua ahkerammin.
t. roju
ps. ja sori että kertasin jo sanottua
