Yoko Tsuno

[Sampsa Kuukasjärvi]

Totta, että näissä lyhäreissä ja myös ensimmäisissä albumeissa Yoko on energinen ja jopa aggressiivinen. Ero myöhempään harkitsevaan ja ”hitaampaan” Yokoon on suuri. Joo, Sähköisten seikkailujen viimeisessä tarinassa Hämähäkki joka varasti on selvästi täyteläisempää, parempaa piirrosjälkeä.

Minusta Jessica Bauwens tiivistää tässä loppuviitteessä Yoko Tsunon piirtämistavan muutoksen hyvin (viite viittaa hänen artikkelinsa sivulle 187):

In her first appearances in Spirou magazine (1970) Yoko had a curvier figure, but her depiction changes gradually over the first two albums, Le trio de l’étrange and L’orgue du diable, and she acquires more streamlined, less voluptuous body that she’s drawn with until the present day in the third, La forge de Vulcain. Her originally curvier figure and different hair style (a bouffant instead of a bob), as well as the designs of other characters like Vic and Pol, resembled that of Franquin’s characters in his hit series Spirou et Fantasio and Gaston la Gaffe, the flagships of Spirou. As the series progressed, so did Leloup’s more individual style, and the comically large heads on relatively tiny bodies disappeared, making room for a more realistic depiction.

Eli kahdessa ensimmäisessä albumissa Matka maan uumeniin ja Paholaisen urut vähitellen Yokon kurvikkuus vähenee, pörrötukka muuttuu polkkatukaksi ja hahmojen päät pienenevät.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Sähköiset seikkailut: olipa kiva lukea sarjakuvaa, joka oli hyvin piirretty ja josta ymmärtää, mitä siinä tapahtuu. Huomio kiinnittyi siihenkin, että Yokosta näköjään aluksi ajateltiin tehdä mahdollisimman seksikäs hahmo. Luonnekin oli vähän ilkeä ja hahmo aavistuksen epäsosiaalinen. Sitten, olisko kolmen ekan lyhärin jälkeen, kinkybootsit ja minihame saivat väistyä ja luonnekin tasaantui. Tarinatkin olivat kuvitustyylistä päätellen jo selvästi uudempia. Olikohan noiden lyhärien välissä ehditty tehdä jo albumeita?

Edit. Matka maan uumeniin on näköjään tullut näiden lyhärien välissä. Pitääkin silmäillä sitä tarkemmin ja kiinnittää huomiota Yokon pukeutumiseen sekä muutenkin kuvituksen kehittymiseen.

Tässä kaksi näytettä Sähköisten seikkailujen erilaisista Yokoista. Valitsin tarkoituksella vartalokuvat. Ensimmäinen kuva on sarjan aivan ensimmäisestä tarinasta Stereoryöstö, jossa sankarittarella on kohotettu tukka, lyhyt mekko ja Jannen sanomat ”kinky bootsit”. Toinen kuva on albumin kuudennesta eli viimeisestä lyhäristä Hämähäkki joka varasti, jossa Yokolla on polkkatukka ja tavallisemmat vaatteet. Muutos on suuri vain parissa, kolmessa vuodessa. Jälkimmäinen näyte on hallittua ja kypsää viivaa ja siinä on jo Yokon klassinen look. Siinä on pyöreyttä josta tykkään. Vanhin piirrostyyli on jotenkin katkonaista.

E: Muuten, vanhimmissa tarinoissa – sekä lyhäreissä että albumin mittaisissa seikkailuissa – muut hahmot ihmettelevät paljon Yokon japanilaisuutta ja ihonväriä. Teknologiassa ihmetellään esimerkiksi stereoääntä kuten tuossa Stereoryöstö-tarinassa. Aika oli silloin toinen.

[hdc]

Ei ole uusi albumi käsillä mutta muistelen kanssa aikoinaan ihmetelleeni että Yoko oli niissä joissain lyhäreissä aika kummallinen, selvästi hahmossa tapahtui alkuvaiheessa kehitystä (ja muistelen että oliko Vicin ja Polin olla alunperin ennemmin ne keskushenkilöt ja Yoko enemmän sivussa?)