Yoko Tsuno

[Janne]

Olipas kehno tämä Ylämaan kotka. Ongelma pitkälti sama kuin muissakin viimeaikaisissa osissa: Leloup marssittaa ruutuihin kaikki mahdolliset uudet sivuhenkilöt ja vilaukselta myös vanhat. Kun näitä uutukaisia on ollut aikaa ja halua lukea vain kertaalleen, niin millään en muista, mikä kuikin on tässä valtaisaksi paisuneessa henkilögalleriassa ja ennen kaikkia, mitkä ovat heidän motiivinsa ja roolinsa sarjassa. Kuvituskaan ei suinkaan ollut parantunut. Tarinankuljetus ei myöskään ollut enää oikein sujuvaa. Dramaattiset käänteet nojaavat lähinnä vuolaaseen dialogiin, ja välillä tulee tunne, että tapahtuikohan tuossa nyt jotain jännää ja oleellista, kun tekstistä päätellen tunnelma vähän kiristyy. Mutta kuvista eikä tekstistäkään oikein selviä, että mitä, miksi ja koska. Pohjaa varmaan aika paljon siihen, kun näitä kaikkia henkilöitä ei vaan tunne, niin helposti menee ohi, jos joku on sanovinaan jollekin jotenkin pahasti. Jotain synteesiä tästä kaikesta Leloup tuntuu kehittelevän, mutta ennen kuin se jokin selviää, niin todennäköisesti sekä tekijältä että lukijalta loppuu aika, ja jälkimmäiseltä sitä ennen ehkä myös kärsivällisyys. Notta huono mikä huono. Sääli.

[TOSA]

Sain juuri luettua ylämaan kotkan ja täytyy sanoa että on kyllä todella hämmentynyt olo. Jannen kanssa hyvin samoilla linjoilla albumin tasosta.

Uusimmat yokot luettuna vain kerran niin mukana oli todella paljon hahmoja joista minulla ei ole mitään mielikuvaa. Tuttujakaan hahmoja ei meinannut kuvituksesta tunnistaa mutta onneksi nimet mainittiin niin sitä kautta sai varmistuksen että on arvellut oikein kuka on kuvassa. Varsinkin osa sivuprofiileista on kyllä melko omituisen näköisiä.

Itse tarinan seitinohut juoni tuntui katoavan hahmojen paljouteen ja  jatkuvasti oli tunne jäikö nyt sivu tai sivuja välistä lukematta kun oli välillä epäselvää mitä oikeastaan tehdään ja miksi. Jotenkin jäi tunne että tarinasta viis kunhan saadaan kaikille hahmoille ruutu tai pari. Jos jättää hahmojen tapaamiset pois niin itse tarinan olisi voinut tiivistää muutamaan sivuun.

Surullista mutta Leloupin olisi kyllä jo aika lopettaa Yokon taru tähän tai antaa sekä tarinassa että kuvituksessa tilaa uusille tekijöille. Selvästi tarinalle on joku jatko suunnitelmissa mutta saako siinäkään heikko tarina lopulta yhtään enempää lihaa luiden ympärille vai onko seurauksena vain kahden albumin sekamelska. Kauas on tultu alkuaikojen tasosta.

[Spip-orava]

Luin tuon Sähköisiä Seikkailuja albumin läpi. En muistanut kaikkia näistä lyhyistä tarinoista. Niin paljon oli kulunut aikaa Non Stoppien lukemisesta. Mainio viihdyttävä albumi. Lyhyitä tarinoita olisi voinut olla enemmänkin Leloup - Tillieux parivaljakon tekemänä. Maurice Tillieux näyttää olleen haudassa jo pitkään. Enpä tiennyt.

[jarkkopatiala]

Itse asiassa pelkästään Non Stoppien sisältöä ajatellen voisi kai "Sähköisistä seikkailuista" tunnistaa vain tarinan "Hunajainen juttu" v:lta 1971 - se tuli alunperin suomeksi ihan ensimmäisen Non Stopin sivuilla. Muut sähköseikkailujen tarinat ovat päässeet suomennetusti julkistetuiksi Ruudussa.
     Mutta hei, tosi kiva eiks`vaan että tämäkin alppari saatiin viimeinkin suomennettua! Esimerkiksi englanniksi tätä ei taida löytyä vieläkään, ja jopa niinkin Yokon seikkailuihin ihastuneessa maassa kuin Tanskassa tämän kääntämiseen meni tosi törkeästi alaspäin pyöristäen reilut kaksi vuosikymmentä - "Taivaallinen dzonkki" v:lta 1998 kulkee juutinmaalla numerolla 21, v:n 2001 "Sumujen pagodi" on nro 23, ja sähköisesti seikkaillaan siinä välissä eli numerolla 22. Originaalistihan - jos bedethequen tiedot ovat oikein - "Sähköiset seikkailut" ilmestyi vuonna 1974 tammikuussa.
     
 

[jarkkopatiala]

...ja jatko-osaa pukkaa - nimittäin tuolle aiemmalle sepustukselleni tuossa yllä. Ilmoitan pahoitellen ilmoittaneeni väärin niiden Yoko Tsuno-albumien lukumäärän, joita pidän 5/5 ja 10/10 mestariteoksina.
     Olen väittänyt niitä löytyvän 8, kun oikea kappalemäärä on 9. Ilahtuen tulin tähän lopputulokseen, kun ensin luin ja sitten vielä oikein perusteellisesti maiskutellen luin albumin "Sähköisiä seikkailuja", jonka siis nyt julistan mestarilliseksi.
     Totean, että en paljon valehtele, kun nyt väitän, että minulta on jäänyt ymmärtämättä 80 prosenttia sähköseikkailujen ranskankielisen laitoksen teksteistä - tämä sellainen varovainen arvio.
     "Sähköisten seikkailujen" juonikuviot ovat fantastisen kekseliäitä ja oivaltavia - olipa kirjoittaja sitten Leloup tai Tillieux. Kun tämä nyt viimeinkin minulle avautui, on helppo kiittää sukat-jaloissa-pyörimään-laittavasta sarjakuvanautinnosta niin kahta viimeksi mainittua kansalaista, kuin myöskin taitavaa kääntäjää: Mirka Ulanto, kiitos!

[Lurker]

Yokon suomentaja Mirka Ulanto kertoo blogissaan, että... "Yoko-matka jatkuu vielä ensi vuonnakin. Luvassa on nimittäin erään vanhan alpparin uudelleenkäännös."

[hdc]

Olisiko se sitten Elämän rajoilla?

[Lurker]

Olisiko se sitten Elämän rajoilla?

Eiköhän se ole, hyvin suurella todennäköisyydellä. Yoko näyttää myyvän hyvin, joten voisi arvata että myös uusintapainoksia saadaan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jep, sen täytyy olla Elämän rajoilla, koska se on nyt ainoana julkaisematta Semicin taikka Egmontin albumina.

Luultavasti Yokot myyvät BD-sarjassa hyvin ainakin nykymittapuun mukaan. Kysyntää on myös Yokon vanhemmista julkaisuista. Kovakantisista albumeista olisi saanut ottaa isommat painokset, jotta ne eivät olisi heti ampaisseet keräilyhintoihin. Esimerkiksi Coppolalla näkyy tällä hetkellä seuraavat hinnat suomalaisista kovakantisista albumeista numerot 18–24. Kaikki ne ovat myytyjä ja ovat olleet hyväkuntoisia:

Nro 18 Paholaisen palvelijatar 50 €
Nro 19 Ametistin kirous 60 €
Nro 20 Khanyn salaisuus 70 €
Nro 21 Kuolemattomien temppeli 70 €
Nro 22 Odinin tuli 75 €
Nro 23 Haukkoja ja enkeleitä 70 €
Nro 24 Saturnuksen kaksoset 50 €

Pehmeäkantisissa Taivaallinen dzonkki 60 € on Coppolalla kallein. Muilla antikvariaateilla hinnat ovat samaa luokkaa. Tosin esim. Makedonia möi äskettäin Saturnuksen kaksoset vain 30 eurolla. Hyvä kun näiden uusintoja tulee BD-sarjassa.

Kohta voi myös uusimman albumin Ylämaan kotkan hinta nousta radikaalisti, jos ja kun painos loppuu. Vielä se pyörii 20 eurossa.

No, itse en ole ostamassa uusimpia albumeita. Vilkaisujen perusteella niiden juonet ovat asiallisia, mutta dialogi on tosi sekavaa, ja usein Yoko puhuu enemmän kuin toimii. Valitettavasti taide etenkin ihmisissä on haparoivaa ja välillä jopa epäonnistunutta. Myös Yokon kasvojen tuttu ja mukava pyöreys on kadonnut.

[TOSA]

Tosin esim. Makedonia möi äskettäin Saturnuksen kaksoset vain 30 eurolla.

Se oli pitkään tuon 30€. Meinasin kesällä tuon ostaa kun kävin mutta ostin sitten lopulta muuta. Aikomus oli 24-25.10 tampereen käynnillä se taas ostaa mutta Makedonia olikin suljettu kirjamessujen takia. Sen jälkeen hinnaksi nousikin 40€ ja sitten se loppui varastosta. Koska nuo oli uusia ei todennäköisesti niiden hintoja oltu seurattu ja päivitetty. Siksi oli pitkään halvemmalla kuin muualla myynnissä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ahaa, en huomannut hinnan nousua neljään kymppiin. 30 euroa näkyi siellä pitkään.

...ja jatko-osaa pukkaa - nimittäin tuolle aiemmalle sepustukselleni tuossa yllä. Ilmoitan pahoitellen ilmoittaneeni väärin niiden Yoko Tsuno-albumien lukumäärän, joita pidän 5/5 ja 10/10 mestariteoksina.
     Olen väittänyt niitä löytyvän 8, kun oikea kappalemäärä on 9. Ilahtuen tulin tähän lopputulokseen, kun ensin luin ja sitten vielä oikein perusteellisesti maiskutellen luin albumin "Sähköisiä seikkailuja", jonka siis nyt julistan mestarilliseksi.

Pitipä ihan kerrata, mitkä nuo kahdeksan mestariteosta mielestäsi olivat. Kerroit ne täällä. Listaan yhdeksikön tähän alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessään:

Matka maan uumeniin
Vulcanuksen ahjo
Sähköisiä seikkailuja
Viesti ikuisuuteen
Vinean kolme aurinkoa
Elämän rajoilla
Odinin tuli
Hong Kongin lohikäärme
Kifan pakolaiset

Listasi on hyödyllinen, jos haluaa perehtyä sarjan kohokohtiin. Taidan olla samaa mieltä, mutta kuitenkin pidän myös monista albumeista ”Elämän” ja ”Odinin” välissä; joistakin ehkä yhtä paljon kuin mainituista. En ole lukenut noista kahta. Tilasin Hong Kongin lohikäärmeen vasta äsken netistä. Olen hankkinut Odinin tulen tanskaksi, koska se on pehmeäkantinen ja oli edullinen, mutta se on vielä lukematta. Sen taide näyttää todella hienolta.

Sähköisiä seikkailuja on kyllä hyvä. Vaikka tarinat ovat lyhyitä, ne esittelevät Yokon teknologian tuntemusta ja niissä tapahtuu riittävästi. Albumia on paljon mukavampaa selata kuin Ruutuja ja Nonareita. Tarinoiden vanhat nimet on kivasti säilytetty.

[jarkkopatiala]

Rehti tunnustus: tuon mestarillisuuslistani teoksista 3 kpl - "Matka maan uumeniin", "Odinin tuli" ja "Hong Kongin lohikäärme" - löytyvät kirjahyllykköni uumenista vain englanniksi Cinebookin versioina enkä ole niitä suomeksi lukenut, mutta olen silti niiden tapauksessa jo kuitenkin melko vakuuttunut siitä, että olen ymmärtänyt sisällön.
     Tanskaksi kun luen, niin joka kerta on jotakin pikku yksityiskohtaa mennyt ohi. Ranskaksi jos edes yritän, niin kyllähän meinaan rupeaa melkeinpä minkään ymmärtäminen koville ottamaan...
     Ja jeeeeeeee! tähän vielä siinä toivossa, että se ensi vuoden Yoko todella olisi se, mitä täällä on tuossa edellä  ounasteltu.
     Sekä vielä siltä varalta pröööööööööt!, että se olisi esimerkiksi "7. koodi"...
     

[Sampsa Kuukasjärvi]

Nuo kolme mainitsemaasi albumia taitavat olla kalleimmasta päästä, jos niitä nyt ostaa suomeksi. Tietysti ainakin myös Supertykki on hintava. Etsin kauan, että löytäisin Hong Kongin lohikäärmeen jostakin hyväkuntoisena halvemmalla kuin millä sen ostin, mutta päädyin ostamaan sen, koska sen(kin) saatavuus heikkenee koko ajan samalla kun hinnat nousevat. Odinin tulta ei näy missään, ja jos näkyisi, siitä saisi maksaa paljon, mutta en edes halua sitä suomeksi, koska se on kovakantinen.

Minulla on kohta kaikki pehmeäkantiset Yoko Tsunot. Sain Taivaallisen dzonkin yllättävän helposti ja ihan kohtuulliseen hintaan noin vuosi sitten kun rupesin kunnolla keräämään sarjaa. Sen jälkeen kerääminen on muuttunut yhä vaikeammaksi.

Torissa muuten on parhaillaan ilmoitus, jossa halutaan ostaa ”neljä harvinaisinta Yoko Tsuno -albumia”. Sellaisiksi nimetään Taivaallinen dzonkki, Paholaisen palvelijatar, Kuolemattomien temppeli ja Haukkoja ja enkeleitä. Ehkä tuo on totta.

Ei huolta. Seitsemäs koodi ei ole niin vanha, että se suomennettaisiin uudestaan, eli ei ole nyt tulossa. Seuraava albumi siis on kääntäjän blogin mukaan ”erään vanhan alpparin uudelleenkäännös”.

Yokon nykyinen kääntäjä Mirka kirjoitti myös, että ei tiedetä, onko Yokon suomennostöitä enää tarjolla tuon tulevan suomennoksen jälkeen. Tämähän viittaa siihen, että sarjan jatkuminen on hyvin epävarmaa Leloupin korkean iän takia. Viimeisin Belgiassa ilmestynyt albumi on jo suomennettu.

Uusia painoksia vanhoista suomennoksista kyllä varmaan tulee BD-sarjassa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Muuten, tietääkö joku, mikä logiikka on Yoko-albumien kansikuvien pienissä Yoko-hahmoissa? Katsoin äsken Matti Mattilan Yoko Tsuno -sivulta kansia alkuperäisessä järjestyksessään.

Tuolla fanisivulla sanotaan, että Yoko-tarinat voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: nykyaika, menneisyys ja avaruus. Siellä myös kerrotaan jokaisen albumin kohdalla mihin ryhmään se kuuluu. Rupesin tarkastelemaan pikkukuvia tältä pohjalta.

Avaruuskypärä on selvä: se viittaa avaruusseikkailuihin. Alkuperäiset albumit 1, 3, 6, 8, 10, 13, 18 ja 21 ovat avaruusseikkailuja, ja niiden kaikkien kannessa Yokolla näkyy tällainen kypärä. Tähän asti selkeää.

Ei-avaruusaiheisten albumien pikkukuvissa Yokolla on erilaisia paitoja. Albumeissa 2, 4 ja 5, jotka kaikki ovat nykyaikajuttuja, hänellä on raidallinen neulepaita. Sen jälkeen paita muuttuu jäykäksi kauluspaidaksi. Kauluspaita kulkee kansissa albumiin numero 22 saakka eli albumeissa 7, 9, 11, 12, 14, 16, 17, 20 ja 22. Näissä julkaisuissa on sekä menneisyys- että nykyaikatarinoita.

Poikkeuksina kauluspaitaa ei kuitenkaan ole albumien 15 ja 19 kansissa. Albumissa 15 tulevat hahmon yhtäkkiä päähän kuulokkeet. Yokolla myös on röyhelökaulus albumeissa 19 (nykyaika) ja 23 (menneisyys), vaikka kauluspaita oli niiden välissä numeroissa 20 ja 22.

Sitten asusteet menevät sekalaisiksi: hattu albumissa 24 ja uudenlainen paita hyvin pienellä kauluksella albumissa 25.

Vaikuttaa siltä, että välillä Yokolla on albumin seikkailussa pikkukuvan kaltainen siviiliasu, mutta ei aina. Nämä asut selvästikään eivät paljasta sitä, onko tarina nykyaika- vai menneisyysjuttu. Erikoisinta on, että myös albumi 21:n jälkeisissä albumeissa 25, 27 ja 30 on aiheena avaruus, mutta pikkukuvassa ei enää olekaan avaruuskypärää.

Näköjään albumista 26 lähtien jokaisessa pikkukuvassa Yokolla on kuulokkeet päässään riippumatta tarinan aihepiiristä. Niiden lisäksi kuulokkeet esiintyvät vain albumin 15, jonka aiheena on nykyaika, kannessa. Mitä kuulokkeet voivat tarkoittaa?

En siis hahmota kuvien logiikkaa uudemmissa teoksissa. Kummastuttavasti edes avaruuskypärää ei ole säilytetty. Onko entinen perfektionisti Leloup päästänyt homman lipsumaan tässäkin asiassa, vai onko pikkukuvilla merkityksiä, joita en oivalla?

(E: Selvennetty lauseita.)

[Janne]

Sähköiset seikkailut: olipa kiva lukea sarjakuvaa, joka oli hyvin piirretty ja josta ymmärtää, mitä siinä tapahtuu. Huomio kiinnittyi siihenkin, että Yokosta näköjään aluksi ajateltiin tehdä mahdollisimman seksikäs hahmo. Luonnekin oli vähän ilkeä ja hahmo aavistuksen epäsosiaalinen. Sitten, olisko kolmen ekan lyhärin jälkeen, kinkybootsit ja minihame saivat väistyä ja luonnekin tasaantui. Tarinatkin olivat kuvitustyylistä päätellen jo selvästi uudempia. Olikohan noiden lyhärien välissä ehditty tehdä jo albumeita?

Edit. Matka maan uumeniin on näköjään tullut näiden lyhärien välissä. Pitääkin silmäillä sitä tarkemmin ja kiinnittää huomiota Yokon pukeutumiseen sekä muutenkin kuvituksen kehittymiseen.