Yoko Tsuno

[Sampsa Kuukasjärvi]

Saan hommattua ainakin sarjan alkupään. Nappasin juuri Tuulen tyttären Coppolasta, jonne se oli ilmestynyt myyntiin. Tämä albumi muuten ilmestyi suomeksi vasta vuonna 2008 (ranskaksi jo 1979), mutta todella hienoa kun se mainitaan nimenomaan Tuulen tytär -nimisenä tarinana (sivulla 10) Reinin kulta -albumissa, joka tuli suomeksi jo 1993.

Tuskinpa ostan kaikkia alppareita. Etenkin kovakantisilla albumeilla, joiden suomalainen numerointi on 18–24, on ollut nopea arvonnousu, ja niiden hankkimiseen menisi nyt satoja euroja.

Mielestäni selvästi yleisimmät albumit ovat Kifan pakolaiset (”nro 4”), Reinin kulta (”nro 5”) ja Paholaisen kammio (”nro 6”). Ehkä niissä oli tavallista isommat painokset. Niitä edeltävät ja niiden jälkeiset Semicin ja Egmontin julkaisut tuntuvat yleisesti harvinaisemmilta ja hinnakkaammilta. Yksi poikkeus taitaa olla ”nro 13” Seitsemäs koodi, joka ei ole korkeassa hinnassa ehkä sen huonouden tähden. Sehän on teilattu tässä ketjussa, ja minullakin on se, ja minusta se ON omituinen, sekava ja epäviihdyttävä albumi.

[jarkkopatiala]

Siis minähän olen hyvin samaa mieltä tuosta 7. koodista - rohkenen jopa käyttää siitä nimitystä järkyttävän huono; en ymmärrä miksi Leloup on mennyt moisen ollenkaan tekemään. On ainoa Yoko-seikkailu, jonka olen lukenut vain kerran, ja siinäkin on kerta liikaa.
     Mitä tulee Yoko Tsunon kultakauteen, niin Viesti ikuisuuteen ja Elämän rajoilla ovat mielestäni sellaiset parhaista parhaat; vähän niin kuin "molempi parempi", mutta jos ihan pakko on, niin julistanpa jälkimmäisen parhaaksi Yoko-albumiksi mitä löytyy kun en muutakaan keksi.
     Jos nyt sitten se umpiuloste 7. koodi on mielestäni huonoin ja elonrajailu paras Yoko, niin loputhan loogisesti menisivät siihen välille luulen. Tittelin "mestariteos" tarjoaisin Leloupin 1970-luvun tuotannolle niiden jo mainitsemieni parhaista parhaiden kahden albumin lisäksi Matkalle maan uumeniin, Vulkanuksen ahjolle ja 3 vinealaiselle auringolle, 1980-luvun alppareille Odinin tuli ja Hong Kongin lohikäärme sekä vielä 1990-lukuiselle Kifan pakolaisille; siis itse asiassa kahdeksalle Leloupin teokselle löisin sen etupäätteen "mestari".
     Mitä tulee tuohon aikamatkailuun, jota Yoko ystävineen ryhtyi harjoittamaan muistaakseni albumissa järjestysnumeroltaan 11, niin väsyneeltä tuntuu - hätävara, kuten täälläkin mainittiin. Voisin ehkä harkita omaa määritelmääni Yoko Tsunon kultakaudesta sillä jaottelulla, että ennen aikakoneistamista kyllä yes, sen jälkeen ei enää niinkään. Kuitenkin painotan: jos se kooditarina jätetään huomioimatta, kaikki Yokot ovat mielestäni vähintäänkin ihan lukukelpoisia! 
     

[Sampsa Kuukasjärvi]

Seitsemännessä koodissa jopa käännös tuntuu kömpelöltä ja epäselvältä, mutta vika lienee jo alkutekstissä.

”Viestissä” ja ”Elämässä” on ehkä sarjan parasta taidetta. Suhteellisen myöhäisen Kifan pakolaisten nostaminen noin hyväksi on yllättävää. Minulla on se, mutta en ole kunnolla lukenut sitä, koska en ole ymmärtänyt tarinan viittauksia aiempiin tarinoihin ja sitä keitä jotkut henkilöt ovat. Nätiltä sen sivut kyllä näyttävät.

Joo, Yokon aikamatkat alkoivat Ajan pyörteessä, joka tuli ensimmäisessä BD-sarjan albumissa. Minusta kyllä se ja myös Saalis ja varjo, jota on moitittu tässä ketjussa, ovat mallikkaita juttuja.

Olisi muuten mukavaa tietää, mistä albumeista Egmont aikoo julkaista uusinnat BD-sarjassa. Kovakantiset varmaan ovat nyt arvokkaimpia. BD-sarjan ketjussa sinä, Jarkko, ja ira mainitsitte, että Paholaisen palvelijattaresta joutuu maksamaan jopa sata euroa. Kuitenkin Odinin tulta lukuun ottamatta (joka onkin alkujaan 80-luvun tarina toisin kuin muut) ne eivät ole läheskään parhaimpia ja tärkeimpiä seikkailuita.

[jarkkopatiala]

Rehti tunnustus tähän kohtaan: Minulle on tärkeää (tasokkaan tarinankerronnan lisäksi tietty) sellainen tietynlainen visuaalinen näyttävyys - en nyt tähän hätään parempaakaan ilmausta keksi.
     Leloupin tuotannosta kronologisessa järjestyksessä poimien: 3 vinealaisen auringon punainen torni - siis ihan se kokonaisuus miten se on piirretty ja mihin se on piirretty, taustat siis, on minulle puhdasta silmäkarkkia, nami. Samasta alpparista ne kullanväriset happitehtaat, uusi nami. Kifan pakolaisissa ihan se itse Kifa, jätevuori jossakin vinealaisten avaruusperäkylässä, vielä tähänkin nami - ihan todella juuri sellaista kuvien näyttävyyttä kautta linjan, jollaisesta oikeasti tykkään!
     Olen ennenkin ruikuttanut olevani toisinajattelija, ja kai se tässäkin taas oikein korostuu, mutta jos tuollaisesta Kifan jätekasasta tai sieltä Vinean rakennelmista jaettaisiin kämppiä, olisin äkkiä vuokrajonossa; kun sen visuaalisuuden lisäksi tarinakin vielä pelaa, niin edellä luettelemieni kahden teoksen arvostelu on minulle itse asiassa hyvin helppoa!
     Mitä tulee noihin myöhemmän pään Yoko-teosten hintoihin, niin eipä ne oman kokemukseni mukaan mitenkään järkyttävän edullisia tosiaankaan ole. Voisin melkein kuitenkin lohdullisesti kuvitella, että sen ametistialpparin hinta ehkä nyt vähän voisi laskeakin - jos painos ei ole jokin megaspeziaalinen ihme-editio, niin tuskinpa Egmontilla ilkeävät 65 euroa (toim. kust. ei sis.) siitä kysyä (pliis, Egmont, ettehän?).
     Ja loppukommentiksi: tosiaan minäkin toivon niitä sähköisiä seikkailuja ja itse asiassa vieläpä sitä viime vuoden Yokoakin suomeksi!
   

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mitä tulee tuohon aikamatkailuun, jota Yoko ystävineen ryhtyi harjoittamaan muistaakseni albumissa järjestysnumeroltaan 11, niin väsyneeltä tuntuu - hätävara, kuten täälläkin mainittiin. Voisin ehkä harkita omaa määritelmääni Yoko Tsunon kultakaudesta sillä jaottelulla, että ennen aikakoneistamista kyllä yes, sen jälkeen ei enää niinkään. Kuitenkin painotan: jos se kooditarina jätetään huomioimatta, kaikki Yokot ovat mielestäni vähintäänkin ihan lukukelpoisia!

Alkuperäisen järjestyksen yhdestoista albumi Ajan pyörre on minusta kiinnostava, koska siinä on toisen maailmansodan aikaisia japanilaisia sotilaita neutraalisti kuvattuina. Itse Monyan, tulevaisuudesta saapuneen tytön, aikakone on toki lapsellista höpöä.

Aikamatkoilla on ongelmansa. Aikakone laitteena on liian yksinkertainen: säädetään vain kojeet tiettyyn asentoon ja aineellistutaan sitten haluttuun aikaan! Sankareilla ei ole järkytystä, ihmettelyä eikä kommunikointivaikeuksia vieraassa ajassa, historian muuttamisen seurauksia ei oteta kunnolla huomioon ja tarinoiden sisäinen logiikka heittää lähes aina.

Sellainen aikamatkailu, joka tapahtuu ilman aikakonetta esim. madonreikään menemisen vuoksi, ulottuvuuksien sekoittumisen vuoksi tai mystisten syiden vuoksi (kuten Garthissa), on antoisampaa.

Nimimerkki hdc kritisoi Taivaallisen dzonkin aikamatkailua näin:

Jep, mietin tuossa että eräänlainen "jumping the shark"-hetki minulle oli Taivaallisen dzonkin kohdalla jonka perusidea oli jotenkin niin älytön, mennään kaukaiseen menneisyyteen pelastamaan joku tyttö joka kuolisi...ilmeisesti toisin kuin historian kaikki muut miljardit ihmiset? Siinä kohtaa tuli sellainen olo että en enää tunne tätä Yokoa.

Joo, tuossa mennään 1000-luvun Kiinaan pelastamaan kuusivuotias tyttö kuolemalta. Hän sattuu olemaan keisarin lapsivaimo, jota vastaan juonitellaan. Hänet tuodaan turvaan nykyaikaan ja hän saa meidän ajassamme kiinalaisen kasvatusäidin. Yoko Tsuno -sarjakuvan runsas naispuolinen katras on kyllä lievästi ilmaistuna erikoinen... Minusta tämän albumin juoni on heikko, mutta siinä on kauniita vuoristomaisemia sekä kaunistelematon kuvaus vanhasta Kiinan kulttuurista.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Vielä Taivaallisesta dzonkista. Suomalainen Yoko Tsuno -sivusto mainitsee, että tuossa albumissa menee ilmeisesti tapahtuma-aika sekaisin. Toden totta, alpparin sivulla 17 lukee, että tyttö kuoli länsimaisella ajanlaskulla ilmaistuna ”29. marraskuuta vuonna 1021”. Kuitenkin sivulla 23 aikakone aineellistuu aikaan ”28.3.1021”!

Olisi mukava tietää ranskalainen alkuteksti. Eli että onko päiväysten ristiriita jo siinä? En löydä netistä näytteitä ranskankielisistä sivuista. Voisin kuvitella, että myös suomalainen tekstaaja – joka muuten näköjään onkin kvaakkilainen Timo Ronkainen – on saattanut kirjoittaa vahingossa ”marraskuuta” kun olisi pitänyt olla ”maaliskuuta”. Eri luvut 28 ja 29 voivat olla vielä ymmärrettävämpi pikku moka.

[Timo Ronkainen]

Voihan pylly. Tosta on niin niin kauan, etten voi muistaa. Luulisi tommosen jääneen oikoluvussa haaviin. Noh... :/

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tuo voi olla myös suomentajan virhe; se ei välttämättä ole tekstaajan. Olettaisin, että maaliskuu on oikea kuukausi, koska aikakoneella kuljetaan ajassa taaksepäin vuoteen 1021: ensin heinäkuu, kesäkuu, toukokuu ja huhtikuu. Moka voi hyvin olla suomalainen, koska suomen kielessä ”maaliskuu” ja ”marraskuu” kirjoitettuina ja sanottuina muistuttavat toisiaan toisin kuin ranskan kielessä ”mars” ja novembre”. Mutta, mutta, tämä on vain arvailua, ja olisi kiva tietää, mitä noissa kohdissa lukee ranskaksi.

”Kaunistelemattomalla kuvauksella” tarkoitin sellaisen kulttuurin esittämistä, jossa vallanpitäjät katkovat ihmisten päitä herkästi. Ei ollut ennen ihmisillä arvoa.

[Darth Mika]

”Kaunistelemattomalla kuvauksella” tarkoitin sellaisen kulttuurin esittämistä, jossa vallanpitäjät katkovat ihmisten päitä herkästi. Ei ollut ennen ihmisillä arvoa.

Nykyään ei katkota päitä...nykyään kompastutaan ja pudotaan ikkunasta...10. kerroksesta! Ei sillä ihmisellä ole vieläkään arvoa näiden nyky-diktaattorien aikana!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ihmiskunta on kai kuitenkin siinä kehittynyt, että nykyään ihmisarvon loukkaajat joutuvat naamioimaan tai perustelemaan toimintansa. Ennen väkeä pahoinpideltiin ja teilattiin häikäilemättä ja välittämättä lainkaan kansan mielipiteestä.

[Darth Mika]

Ihmiskunta on kai kuitenkin siinä kehittynyt, että nykyään ihmisarvon loukkaajat joutuvat naamioimaan tai perustelemaan toimintansa. Ennen väkeä pahoinpideltiin ja teilattiin häikäilemättä ja välittämättä lainkaan kansan mielipiteestä.

No ainakin Kim Jong-un tekee tuota kai ihan avoimesti tänä päivänä!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Palauttaakseni keskustelun takaisin aiheeseen. Täällä on Jessica Bauwensin englanninkielinen essee Yoko Tsuno and Franco-Belgian Girl Readers of Bande Dessinée (julkaistu antologiakirjassa vuonna 2019).

Akateeminen teksti käy läpi mm. sitä miten Yoko Tsuno eroaa monista muista naispuolisista sarjakuvasankareista, miksi sarjaa ei ole julkaistu Japanissa, miten sarja on vaikuttanut Japani-kuvaan Belgiassa ja millaisia ovat Yokon naispuoliset ystävät, joita hänellä on paljon enemmän kuin miespuoleisia. Minusta tuo on aika antoisa teksti.