Hyvä albumihan tuo oli, mutta ei oikein Lucky Lukea. Olisikohan Morriskaan hyväksynyt, kun jutussa sentään tapettiin useampikin henkilö.
Olisi. "Kevyt-väkivalta" saapui vasta Goscinnyn myötä
muistetaan mm. Phil Defer ja Mad Jim


kyseessä oli enemmän se että Lucky Luke oli ranskan lain toisen maailmansodan jälkeisen sensuurikoneiston alla joka kielsi nuorisoa turmelevan, rikollisuutta ja väkivaltaa "ihannoivan" materiaalin joka on suunnattu lapsille.
Tarkoitus oli pysäyttää ennen muuta ulkomainen (lue USA) tuotanto ja belgialaisessa Spiroussa ilmestynyt Lucky Luke oli siis hyvä kohde proktetionismille.
Joskus sensuurin kierto aikaan saa vieläkin parempaa sarjakuvaa, itselle tarina ei ollut liian verenhimoinen, päinvastoin.
Lännensarjoissa tietty konservatiivisyys on kunniassaan ja tämä on samantapainen irtiotto kuin Voittamattoman Lucky Luken jutut: murtaa kaavan ja hyödyntää koko potentiaalisen repertoaarin.