Lucky Luke

[VesaK]

Sitten on tämäkin albukka, sisältötietoja en löytänyt kuin ruotsalaisesta versiosta, mutta kai se suurinpiirtein sama oli kuin suomeksi tullut "Villiä kurjempi länsi" (Semic 1990).

http://www.comics.org/issue/105094/

[X-men]

Koska sarjassa mainitaan Mae West,
eletään ilmeisesti jo 1930-lukua.

Eivät kyllä näyttäneet ~70-vuotiailta.


Virallisten parodia-alppareiden lisäksi on sitten epävirallisia joissa Luke menee sitten todella kauas normista.

[Janne]

Sitten on tämäkin albukka, sisältötietoja en löytänyt kuin ruotsalaisesta versiosta, mutta kai se suurinpiirtein sama oli kuin suomeksi tullut "Villiä kurjempi länsi" (Semic 1990).

http://www.comics.org/issue/105094/

Tuota en ole lukenut, mutta vähältä kerran piti. Nimittäin tuli kirpparilta hienokuntoisena ja halvalla vastaan. Kassarouva kuitenkin repi hintalapun mukana palan kannen pintaa pois. Kehtasi vielä mulkoilla perään, kun sanoin, etten ostakaan. Vieläkin ketuttaa.

[X-men]

Tuli luettua Rocky Luke ja oli ihan mukavaa luettavaa. Jotkut tarinat olivat päättömiä mutta se ei haitannut yhtään.

[VesaK]

Goscinny oli niitä taitureita, jotka osasivat kertoa saman tarinan aina uudelleen koskaan toistamatta itseään. Paitsi silloin kun toisti.
Pahemmin homma mättää näillä ison G:n ja Morrisin jälkeisillä tekijöillä, joiden mielestä lukijat kaipaavat aina vain uudelleen samoja sivuhahmoja, kuten Daltonin Muoria.
No, nyt on ainakin Ranskassa ilmestynyt vähän toisenlainen Lucky-tribuuttialbumi, Bonhommen "Mies joka ampui Lucky Luken". :
"The author told us that Lucky Luke cradled his childhood, it is even in the albums of his favorite hero he learned to read. For many years, Matthieu Bonhomme dreamed to draw a Lucky Luke album in its way, reinterpreting narratively and graphically the mythical character, while paying tribute to the master of drawing that was Morris."  (Google translate)

[Sigma]

Goscinny kirjoitti Lucky Lukea näin:

1. Otetaan joku lännen legenda (tapahtuma, ilmiö tai henkilö)
2. Laaditaan tarina liioitellen uudestaan.
3. Vitsejä ja muita hauskoja kohtauksia joka sivulle.

Kuulostaa helpolta. Mutta koettakaapa saada näin vastaavan tasoista matskua kasaan,

1. Helppo juttu.
2. No joo, onnistuu pikku vaivalla.
3. Ei ole lainkaan helppoa! Esim. miten saada tarina kulkemaan ilman, että siinä on väkinäisen väännön tuntua? Vitseistäkään ei saa tulla itsetarkoitus (tarinasta tulee gägistä toiseen etenevää pintaliitoa).

[J Lehto]

Olen miettinyt sitäkin mahtoiko Goscinny lukea P.G.Wodehousen
Jeevesiä.

Niissähän on 3 tai 4 vitsiä, joita toistetaan uudestaan
ja uudestaan vain kontekstia vaihtaen. Ja homma toimii jumalaisen hyvin.

[Lurker]

Olen miettinyt sitäkin mahtoiko Goscinny lukea P.G.Wodehousen
Jeevesiä.

Niissähän on 3 tai 4 vitsiä, joita toistetaan uudestaan
ja uudestaan vain kontekstia vaihtaen. Ja homma toimii jumalaisen hyvin.

Hyvä huomio! Arkajalka nyt varsinkin on suoraan kuin Jeeves ja Wooster.

[J Lehto]

Myös Knalli ja Sateenvarjo muistuttaa ajoittain hyvin
paljon Goscinnyn tyyliä.

[Kahkonen]

Avaisitko? En itse näe samankaltaisuutta (nukahdan usein Knalleihin).

[J Lehto]

Avaisitko? En itse näe samankaltaisuutta (nukahdan usein Knalleihin).

Toki on aikaa kun olen näitä helmiä itse hekotellut,
ja saattaa olla kyse vain omasta vaikutelmastani.

Knalleissa on varsin usein tiukkoja tilanteita, joissa
on absurdeja piirteitä, ja niissä henkilöiden supliikki
tuo mieleeni Goscinnyn sanailun.

Sitten on tietenkin kierrätettyjä vakiovitsejä kuten
sankareiden alituinen pelko päätyä hommiin
Ulko-Hebrideille, mutta sehän saattaa olla Wodehousen
perintöä myöskin.

[Hannu]

Äkkiseltään olen samaa mieltä J Lehdon kanssa, pitäisi tietysti pähkäillä tarkemmin, mutta kyllä itse asiassa näissä on tiettyä Coscinnymaista otetta. esim. kun Lam ja Hamilton-Jones haukkuvat Sir Henryä, ja tämä sattuu juuri tullessaan sisään kuulevan ainakin osan jutuista:
Sir Henry: Minustako te puhutte?
Lam/Haminlton-Jones: Kas sir Henry! Ei me puhuimme kyllä eräästä aivan toisesta elostelijasta/tms.

Siis ihan samanlainen tilanne kuin esim Asterixissa, jossa arkkitehdin kerrotaan suunnitelleen monia taloja, joista useat eivät ole sortuneet.


Hyvin oletettavaa on, että Knallin ja Sateenvarjon kirjoittajille (sekä kääntäjälle) Coscinnyn jutut ovat olleet tuttuja. Tai toisinpäin.

[Sigma]

Äkkiseltään olen samaa mieltä J Lehdon kanssa, pitäisi tietysti pähkäillä tarkemmin, mutta kyllä itse asiassa näissä on tiettyä Coscinnymaista otetta. - -
Hyvin oletettavaa on, että Knallin ja Sateenvarjon kirjoittajille (sekä kääntäjälle) Coscinnyn jutut ovat olleet tuttuja. Tai toisinpäin.

Onko tuosta olemassa jotain tekijöiden haastatteluja tms? En ihan suoralta käsin tunnista yhteyttä, absurdi huumori on absurdia kaikkialla.

[VesaK]

 Goscinnylla oli ns. klassinen koulusivistys ja lähes loputon kyky vääntää mikä tahansa historiallinen tosiseikka huumoriksi.
Morris taas tunsi "villin lännen" historian perin pohjin, hän oli viettänyt kuusi vuotta Amerikassa, ja siitä ajasta suuren osan lännenlegendojen, -romaanien ja -elokuvien ym. tapahtumapaikkoja koluten.
Kysymys: Herra Morris, mikä on lännenelokuva-suosikkinne?
Morris: En osaa sanoa... mutta olen nähnyt ne kaikki.

Sikäli kun olen antanut itseni ymmärtää, Morriksen ja Goscinnyn ideapalaverit menivät näin:

Morris: Oli tämä William H. Bonney eli rosvonimeltään Billy the Kid, joka ei koskaan halunnut kasvaa aikuiseksi. Hän piti karamelleista...
Goscinny: Mainiota! Millaisista karamelleista?
Morris: Punaisista.
Goscinny: Hienoa! Kerro lisää! 

[VesaK]

Miltäköhän ne punaiset karamellit maistuivat...

Sokerisilta, veikkaan. Joku niissä oli mikä viehätti. Jos Billy olisi myöhempien aikojen rokkitähti, hän vaatisi raideriinsa vain punaisia M&M-karkkeja. Mistä lie Morris tuonkin tiedon kalastanut, mutta näin väitetään historiassa lukevan. Kaikki vastaava nippeli kiinnosti Morrisia, joka oli lievästi sanoen muutenkin pikkutarkka...