Seuraavassa taskukirjassa lienee jokin vampyyri -tarina, ainakin kannen perusteella. Kannethan muuten kuvaavat aina jotain Taskarin tarinaa, mutta 367:sta sitä yhteyttä en kyllä löytänyt.
Eivät nuo kannet aina viittaa mihinkään tarinaan, useimmiten kyllä tätä nykyä. Tämä Alessio Coppolan kansikuva on muuten erittäin tyylikäs.
Vieläpä pitää sanoa, että lopussa Kuukauden klassikosta jatkui yksisivuinen, aivan kuten viime heinäkuussa. Ja siinä luki, että tarina jatkuu ensi Taskarissa. Viime heinäkuussa se jäi vaivaamaan, kun mitään jatkoa ei tullut (ellen ole sokea), joten nyt paranisi sitten jatkuakin edes tämän!
Kyllähän tuo viime vuoden vastaava yksisivuinen käsittääkseni viittasi seuraavan Taskarin avanneeseen aarteenetsintätarinaan. Jatko ei ollut niin suora kuin olisi voinut kenties kuvitella, mutta siihen mainioon Ciminon ja Cavazzanon tarinaan tuo yksisivuinen joka tapauksessa oli jonkin sortin alustus, vaikka Inducks ei asiaa noteeraakaan. Eihän tuolla muuten olisi mitään virkaa ollut, sillä jokaisessa maassa, jossa tuo on julkaistu, seuraava "taskukirja" alkoi samalla tarinalla. Ikään kuin jonkinlainen mainos, tai tapa sitoa Taskarit löyhästi toisiinsa viimeisestä kunnon tarinasta jatkuvalla ja seuraavan kirjan ensimmäiseen viittaavalla sivulla.
Nämä ovat kyllä täysin idioottimaisia ja turhia sivuntäytteitä, joista ei kukaan kostu yhtään mitään. Oikeita tarinoita eli italialaisia vitsisarjoja noiden tilalle vaan.
Viimeinen sivu ei toki onnistunut mitään pilaamaan, sillä uusin Taskari on kokonaisuudessaan huikea.
Pöyristyttävän Ahne Muukalainen (Jensen, Gerstein, Andersen) - En ole koskaan pitänyt näistä PAM-tarinoista; niissä on useimmiten jotain toimivaa, mutta poikkeuksetta myös hyvin ärsyttäviä piirteitä. Tässäkään ei ole mitään oikeasti mielenkiintoista, mutta jokin viihdyttää välttävästi kuitenkin. THL:n katumus on hellyttävää. Andersenin tyyli on kyllä kokenut pahemman luokan mahalaskun, kuten olen ennenkin todennut. Ensimmäisiin PAM-tarinoihinkin verrattaessa piirrosjälki on todella onnetonta ja laiskaa.
Karavaanarikärhämät (Salvagnini, O.Panaro) - Kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin kaunis, kesäinen, viihdyttävä ja hupaisa tarina. Tunnelma tässä jyllää ja hienosti. Ottavio Panaron tyylistä olen myös aina pitänyt.
Mikki Hiiri ja suuri Hessunkka (Casty) - Taattua Casty-laatua eli loistava tarina joka osa-alueella. Andrea Castellanin persoonallisessa, mutta perinteisille Mikki-tarinoille kumartavassa käsikirjoitustyylissä on jotain todella vallitsevaa. Castyn maailma on kaunis. Hän on myös piirtäjänä ollut ensimmäisistä tarinoista lähtien hämmentävän valmis, ja tyyli tukee käsikirjoituksia erinomaisesti. Mahtava mies!
Syvyyksien saalistajat, osa 3 (Bosco, D'Ippolito) - Tuplanolla jatkaa oikein hyvällä tasolla, jaksaa kiehtoa edelleen. (Näistä Italiassa viime vuosina pyörineistä silloin tällöin jatkuvista saagoista pidän kuitenkin enemmän Ultraheroesista ja etenkin Wizards of Mickeystä, jolle ei ole valitettavasti vieläkään saatu suomeksi jatkoa, enkä oikein enää jaksa uskoa, että saadaankaan.) Tuplanollan agenttiparodia köyhtyy kyllä ajoittain silkaksi matkimiseksi, mutta riemukkaitakin hetkiä ja piirteitä riittää. Ei kyllästytä vielä, joskaan aivan alkuaikojen hohtoa ei enää ole.
Oppia ikä kaikki (Concina, Dalla Santa) - Dalla Santa on kelpo piirtäjä ja Concina ajoittain hyvä kirjoittaja. Nyt on kuitenkin menty metsään ja pahasti. Tylsä, mutta silti todella rasittava juoni. En ole koskaan ymmärtänyt näitä "ärsyttävä-tyyppi-tulee-jonkun-nurkkiin-ja-on-ärsyttävä-loppuun-asti" -tarinoita. Ärsyttäviä luonteita voi käsitellä sarjakuvissa hyvinkin, tämä on vain ja ainoastaan vastenmielinen tarina.
Identiteetti hukassa (Sisti, Ziche) - Hämärä idea, mutta tarina on silti varsin oiva. Ei klassikkoainesta, muttei myöskään suuria ongelmia. "Roopen" olemus sivun 154 ykkösruudussa on Silvia Zicheä parhaimmillaan.
Kuudes miljoonani (Vitaliano, Mazzarello) - Loistavaa jatkoa loistavalle tarinasarjalle. Tarinat on rakennettu äärimmäisen taitavasti ja juoni, miljöö ja tunnelma yhdistyvät kauniiksi, puoleensavetäväksi ja rauhoittavaksi kokonaisuudeksi.
Soluttautujasankari (Faraci, Cavazzano) - Aivan upeaa työtä Tito Faracilta jälleen kerran. Hän on kertojana ja tarinoiden rakentajana ylivertainen. Miljöiden mestari. Huumorin saralla erehtymätön. Faraci onnistuu naamioimaan tämänkin kauniin tarinan hassuttelun värikkääseen verhoon, ja toisaalta samaan aikaan ylidramatisoimaan onnistuneesti pohjimmiltaan sittenkin huvittavia asioita. Titon lyömätön tyylitaju yhdistettynä Giorgio Cavazzanon hiiritarinoissa kaikkein kauneimmillaan kukkivaan piirrosjälkeen...kerrassaan herkullinen kokonaisuus. Pääosassa vieläpä Faracin oma luomus, riemastuttava Reino Murske.
Lämpöaallon kourissa (Dalmasso, Carpi) - Erinomainen klassikkotarina! Hauska, mielenkiintoinen, looginenkin. Todella loistava, kesäinen tunnelma, ja juoni toimii alusta loppuun asti. Carpin upea taide kaiken kruununa. Prima!
Vaikea sanoa, onko tämä parempi kuin kesäkuun Taskari. Hyvin samalla tasolla mennään. Tässä ovat mukana tietysti Faraci ja Carpi, mutta toisaalta kesäkuussa näimme esimerkiksi Cambonia ja De Vitaa. Jos toinen näistä pitäisi nostaa paremmaksi, se olisi luultavasti tämä heinäkuun numero, mutta onneksi mitään tuollaista valintaa ei tarvitse tehdä. Fantastisia Taskukirjoja molemmat!
