Reilu puoli vuotta on jo vierähtänyt siitä, kun viimeksi tälle palstalle kirjoittelin, joten kai se on jo aikakin tehdä pieni katsaus Taskareidenkin vaiheisiin tämän kuluneen kuuden kuukauden aikana.
Lokakuun Taskarin parasta antia edustivat Tuplanolla sekä Carpin piirtämä Ciminon klassikko. Myös Federico Mancuson piirtämä Pankkiirin parantola on mukavan vinksahtanut Cimino-pläjäys. Kaiken kaikkiaan Taskari oli varsin kelpo luettavaa. Marraskuun ykköseksi nousi Indiana Hopo, ja lisää Tuplanollaakin oli tarjolla. Ja olihan siellä Ciminon ja Scarpan klassikkokin. Kokonaisuutena tämäkin oli mainio paketti.
Joku taisi täällä joulukuun Taskaria haukkua, enkä nyt kauheasti ala vastaan väittämäänkään. Eihän se mikään kaikkien aikojen klassikko todellakaan ollut. Kahdesta ensimmäisestä tarinasta pidin kuitenkin kovasti, ja oli siellä hyviä hetkiä myöhemminkin. Se pitää kyllä sanoa, että jos haluaa saada mahdollisimman huonon tarinan aikaan, niin Terry LaBan yhdistettynä Luciano Marcatoon tuottaa toivotun lopputuloksen.
Tammikuun Taskari ei ollut myöskään kovin tasalaatuinen, mutta mainio Mikki-juttu ja erinomainen Indy-tarina pelastivat paljon. Helmikuussa alkoi Roope sedän miljoonat -tarinakokonaisuus, joka tulee tuottamaan vielä paljon iloa. Etsivä Kaasi -tarina Mastantuonolta ja Cavazzanolta oli täyttä rautaa. Scarpa vuodelta 1962 ei voi toki jäädä mainitsematta, vaikka Barosson käsikirjoitus ei ihan terävintä kärkeä ollutkaan.
Maaliskuussa saatiinkin sitten todellista herkkua, kun vanha Mikki-klassikko Scarpalta näki päivänvalon. Mutta suomentajille jälleen pieni muistutus: BRUNO EI OLE KURU! MIKÄ SIINÄ VOI OLLA NIIN VAIKEAA? Asia, josta on Ropsun tietotoimisto-osuudessakin kirjoitettu, mutta turha kai se on odottaa, että suomentajat lukisivat itse sarjakuvia tai olisivat HAHMOJEN NIMISTÄ selvillä. Moneskohan kerta? Joka tapauksessa tarina oli erinomainen, ja löytyi kirjasta muitakin verrattomia juttuja: huikean Paolo Motturan piirtämä Roope-sedän miljoonat -sarjan toinen osa, jostain syystä erittäin hyvälle tuulelle saanut 50-luvulle sijoittuva tarina Muzzolinilta ja Cavazzanolta sekä hieman yllättäen "ne 40 lisäsivua" eli parhaita tanskalaistarinoita aikoihin, Mystery in Twin Beaks. Oikein hyvä Taskari.
Toinen asia, josta toimituksia (lähinnä Taskarin) on jälleen syytä huomauttaa, on virhealttius käsikirjoittajien ja piirtäjien nimissä. Ihan silkkoja kirjoitusvirheitä tulee liian usein, esim. Frederico Mancuso (oik. Federico) tai Marco Palazzo (oik. Palazzi). Eiväthän nämä suuria virheitä sinällään ole ja kokeneet harrastajat kyllä tietävät tekijöiden oikeat nimet. On kuitenkin kokemattomampia, aloittelevia tai satunnaisempia lukijoita, jotka eivät välttämättä nimiä tiedä ja menevät vipuun. Inducksistahan toki oikeat nimet näkee, mutta siellä käyvät lähinnä varmasti juuri ne, jotka nimet tietävät muutenkin. Joku pitää minua varmasti turhanvalittajana, mutta kyllä mielestäni toimittajilta pitää voida vaatia sen verran huolellisuutta, että nimet kirjoitetaan oikein. Yksi virhe joskus voidaan hyväksyä, mutta näitä sattuu aika usein.
Mikä pahinta, nuo ovat tässä nimiasiassa vielä pikkumokia. Nyt on jo muutamassa tarinassa viime ja tämän vuoden aikana ollut täysin vääriä tekijätietoja. Viime huhtikuun Taskarissa on erinomainen tarina Rodolfo Ciminolta ja Francesco Guerrinilta, ainoa Suomessa julkaistu tämän kaksikon yhteistyö. Sen tekijätiedot ovat oikein. No, elokuussa olivat Blasco Pisapian Taikaviitta-tarinaan lipsahtaneet samat nimet. Jo silloin ajattelin, että ei kyllä aivan vakuuta toimituksen huolellisuus. Tuli lokakuu, tuli jouluaiheinen Teemataskari. Tuli talvinen klassikko Martinalta ja Carpilta. Mutta kappas vain, Ciminon ja Guerrinin nimethän ne siinäkin lukivat alla. Siinä vaiheessa ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Onko jollain enemmän toimituksen työskentelytavoista tietävällä ajatusta, miten tällainen sekoilu ylipäätään on mahdollista? Taskarin parhaat -sarjan ensimmäisestä osasta kirjoitan sille kuuluvaan ketjuun, mutta paha nimimoka siinäkin on, kun väittävät Bottaron Mikki-tarinaa Carpin piirtämäksi. Melkeinpä luulen, että juuri tuon mokan takia kirjasta ei yhtäkään oikeasti Carpin taiteilemaa tarinaa löydy.
Jouluinen teemataskari sisälsi muuten jälleen mainioita tunnelmapaloja, vaikka jäinkin pitkää Mikki-tarinaa kaipaamaan. Erikseen on mainittava Giorgio Salatin ja Roberto Vianin hieno Hessu-tarina. Tämän vuoden ensimmäisestä Teemanumerosta, tv-aiheisesta Sohvaperunasta, on pakko mainita paikoin aivan hillittömän hupaisa House-parodia Mouse M.D., tekijöinä Fausto Vitaliano ja Alessandro Perina. Suosittelen.
