Jahas, voisi vaihteeksi heittää jotain arviota Taskarista ihan tarina kerrallaan. Toukokuun Tuplasta siis kyse.
Robottikisa (Mark&Laura Shaw, Andersen) - Täytyy sanoa, että ei ole kyllä Tanskan ylpeys entisellään. Jonnekin Flemmingin viivasta on kadonnut se viimeinen letkeys ja samalla mielipuolinen vimma, joka vielä kymmenen vuotta sitten teki hänestä yhden parhaista huumoripiirtäjistä. Nykyään tyyli on kovin tylsä, ajoittain jopa ärsyttävä. Tarinasta sanottakoon, että jos loppuratkaisut ovat kammottavan selviä koko ajan ja tarinassa ei ole mitään muuta, niin eipä tälle oikein hurrata voi.
Jättiläislepakon yö (Gentina, Molinari) - Molinarin Mikki on harvinaista herkkua. Tarina istuu Laran revittelevään tyyliin mainiosti ja öinen kaupunki on mukava miljöö. Itse juttu on rentoa jahtaamista, ei mitään huikeaa, mutta kyllä tätä lukee.
Maagisia murtoja (Ambrosio, Perina) - Kelvollinen keskitason tarina. Kyllä nämä Topolinossa julkaistut Taikaviitta-tarinat ovat edelleenkin uusista parhaita.
Itämainen pihkaantuminen (Cimino, Scarpa) - Rodolfo Cimino osuu joskus nappiin, joskus tulee täysiä huteja. Sitten on näitä tarinoita, joihin on vaikea suhtautua millään tavalla. Tarinassa on muutama hauska kikka, mutta kokonaisuus jää aavistuksen ehkä vaisun puolelle. Scarpa vuosimallia -60 olisi pelastanut tarinan mainioksi, vuosimalli -65 jättää sen keskiverroksi. Kuvitus on toki erinomaista joka tapauksessa.
Roope-setä keräilykuurilla (Gentina, Gorlero) - Ja elämä on leppoisaa...Ankkalinnassa kaikki ennallaan.
Valoa, pankkiiri Ankka! (Figus&Sarda, Camboni) - Silvio Camboni on loistava piirtäjä. Todella outo, mutta aivan loistava. Tarinakin on oikein toimiva ATP-hömppä. Tämän Taskarin parhaimmistoa.
Yllättävät yhtiökumppanit (Concina, Comicup Studio) - Idea on aivan naurettava, piirrosjälki ala-arvoista ja loppuratkaisu saa jo melkein itkemään. Aaaargh.
Konnien kilpajuoksu (C.Panaro, Barozzi) - Hauska pieni tarina, ja Pellonkulma vaikuttaa viihtyisältä kylältä.
Jumboluokan juonittelua (Transgaard, Bancells) - En odottanut maailman huonoimman nykypiirtäjän (onkohan tullut toistettua riittävän monta kertaa?
) ja kehnon käsikirjoittajan Transgaardin yhteistyöltä mitään, mutta tarinahan olikin ihan kelvollinen. Ei erinomainen, ei ehkä hyväkään, mutta kelvollinen.
Karaten salat (Gervasio) - Keskitasoinen kuusisivuinen, parempaa kuin mitä monta kertaa on näinä Tuplataskareiden täytesivuina nähty.
Epäonnen ankka (Gilbert, Fecchi) - Itseääntoistavaa roskaa alusta loppuun, mikä ei käsikirjoittajan nimen huomioonottaen ole minkään tason yllätys. Onni, onni, epäonni, onni, epäonni, Hannu on onnekas, onni, onni, epäonni, epäonni, Aku ei ole onnekas, onni, epäonni, onni, onni, epäonni, epäonni, epäonni. Michael T. Gilbert tosiaan tietää, kuinka lukijaa ärsytetään.
Seikkailu aika-avaruudessa (Halas, Joaquin) - Sillä lailla. Omaperäisyys on oikein huipussaan taas Paul Halasilla. Ei tämä nyt aivan surkea ole, mutta samat jutut on luettu jo aika monta kertaa...
Syvyyksien saalistajat (Vitaliano, Mastantuono) - Corrado pelastaa, mutta jotain uutta pitäisi jo keksiä Tuplanollaan. Tämähän toistaa jo kohta enemmän itseään kuin James Bond. Tosin se kai on tarkoituskin. Kyllä tämä toki aivot narikkaan -viihteenä toimii kivasti edelleen.
Milla Magia ja Hilla-serkku (Gentina, Vetro) - Tylsä, muttei masentavuuteen asti.
Kopiokeikka (Valentini, Asteriti) - Mukava pikku tarina, ei klassikkoainesta. Asteritia kiva lukea uudessa Taskarissa pitkästä aikaa.
Neljäs miljoonani (Vitaliano, Soldati) - Ei paras näistä miljoonatarinoista todellakaan, mutta onhan tämä tarinasarja tämän taskarivuoden helmi ainakin toistaiseksi. Yksinkertaisesti hyvää sarjakuvaa.
Lanttitemppuja (Ambrosio, Mazzarello) - Taika-Ankka vol 2. tässä kirjassa. Edelleen sangen kelpo Viittailua.
Täydellinen malli (Seregni, Held) - Plääh, tylsä ja kehnohkosti piirretty tarina. Karhukopla-tarinoissa on aina se riski, että tulee mahdottoman yhdentekevää jälkeä.
Kohtuus kohtuudessakin (Gilbert, Bancells) - Ideassa jotain potentiaalia, mutta sitä ei ole hyödynnetty lainkaan. Ei hyvä lopetus Taskarille.
Kokonaisuutena Tupla oli ihan kohtuullinen. Hyviä tarinoita oli monta, mutta sekaan mahtui myös yhdentekevää tavaraa. Ei klassikkotaskari eikä missään tapauksessa Tuplataskareiden parhaimmistoa, muttei huonokaan.
