Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 412346 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re: Luettua
« Vastaus #150 : 22.02.2005 klo 12:25:12 »
Tertsi on oikeassa. Tinteissä on pitkästä aikaa tuntunut siltä, että on sitä sisältöäkin. Sunnuntaina oli vielä hyvä vertailla, kun ensin luin Mega-Marvelin Onslaught-numeron, missä oli oikein viimesen päälle supersankarimeininkiä ja sitten perään luin Tintin Salaperäistä tähteä. Ero oli kyllä suunnaton. Vaikka eihän niitä suoraan tolla lailla voi vertailla, kun on niin totaalisen erilaisia.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

KH

  • Vieras
Re: Luettua
« Vastaus #151 : 22.02.2005 klo 13:02:08 »
Oikein ihmettelin kun luin Asterixia isompana että miten pidin niistä jo 60-luvun lopulla. Onhan tuo aika aikuisten huumoria. Kai se toiminta ja väkivalta sitten vetosi.
Juu, jo pienenä esim jotkut Tintit tuntuivat Asterixin rikkauteen verrattuna "vain" hienoilta ja hauskoilta seikkailusarjoilta - mutta mää olinkin klassista sivistystä ahmiva latinisti..

Lainaus
Goscinny oli nero. Isävainajanikin oli ihan innoissaan.
Hahhaa, meidänkin taloudessa muuttui suhtautuminen pojan huolestuttavan lapselliseen sarjisharrastukseen kertaheitolla, kun perheen pää sattui lukaisemaan sohvalla lojuneen Obelix & kumpp. -albumin -- ja teollisuuspamppuna vaahtosi sen erinomaisuudesta viikon putkeen.

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 815
  • /* You are not expected to understand this. */
Re: Luettua
« Vastaus #152 : 22.02.2005 klo 16:26:45 »
Tällainen vanhemman polven lukija kaipaa nimenomaan tuollaisia tuhteja lukukokemuksia, siis suht paljon tekstiä (=Asterix, Valerian, Niilo Pielinen, Tintti). Nykysarjisalbumin lukee useasti   viidessätoista minuutissa (Jälkiä rinteessä, Monsieur Jean) . Ei hyvä.

Jos tapahtumat ja teksti ovat vaikuttava ja hieno kokonaisuus, homma toimii. Tekstin määrällä ei ole oikeastaan väliä, pääasia on että kokonaisuus toimii. Muistuupa itse asiassa Valerianeista pari elokuvamaista kamera-ajoa, joissa ei ole lainkaan tekstiä... Ja toisaalta, minulla jäi eräs sarjakuva-albumi lukeminen kesken, koska tekstiä oli aivan liikaa. Kuvitus oli ok, silloin kuin sitä puhekupla- ja selityslaatikoiden välistä löysi...

Mutta taidanpa napata pari Tintti albumia lukuohjelmaan, edellisestä lukukerrasta on jo vuosikymmeniä...
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

Maso

  • Jäsen
  • Viestejä: 162
  • Kvaak!
Re: Luettua
« Vastaus #153 : 24.02.2005 klo 15:47:43 »
Tällainkin aihe oli vielä...
Alkuvuosi kulunut pääasiassa  Morrisonin ja Bendisin tuotannon parissa. Eli tammikuussa sain luettua Invisibles'in (7 albumia), sitten Sebastian O:n ja The Filthin. Filth ja Invisibles olivat kumpikin oikein suositeltavia, Sebastian O ihan mukiinmenevä. Sitten oli vuorossa vähän kevyempää eli Bendisin Daredevil: Widow  (vol 10) ja Pulse: Thin air (vol 1) sekä Powers: vol 6 ja 7. Daredevilistä olen pitänyt aina ja niin tästäkin. Ihmetyttää vain se materiaali, jota DD:ltä viimeksi suomennettiin (Parts of a Wholen jälkeen) kun olisi voitu julkaista Bendisin (tai Mackin) DD:tä. Myös Powers vol 7 oli mainio. Hämähäkkimiestä en ole lukenut pitkään aikaan, joten ihmetytti tuossa Pulsessa Vihreä Menninkäinen paljastus = Norman Osborn. Eikö tämä Pulse sijoitu aivan normaaliin Marvel-universumiin? Eikö Norman ole kuollut? Mikäs se Harryn pojan nimi olikaan?

Sitten välillä luinkin jotain aivan muuta, eli Gaimanin ja Vessin Creatures of the Night. Sitten taas Morrisonin Seaguy ja Bendidin vanhempaa tuotantoa: Fire. Seaguy oli oikein miellyttävä kokemus ja Firekin luettava vaikka Bendis ei kuvittajana huippu olekaan. Seuraavaksi ehkä viimein Hellblazeria tai Maxx vol 4 tai jatketaan vanhemmalla Bendisillä. Ai niin voiko niitä Morrisonin X-Menejä lukea, jos ei ole lukenut Ryhmä-X:ää Tuhon ajan jälkeen (itse asiassa taisin jättää senkin aikoinaan kesken)?

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Re: Luettua
« Vastaus #154 : 24.02.2005 klo 15:59:25 »
Eikö tämä Pulse sijoitu aivan normaaliin Marvel-universumiin? Eikö Norman ole kuollut?

Hän parani. Menninkäisseerumi tekee kaikenlaisia ihmeitä. Norman vietti aikaa Euroopassa ja palasi julkisuuteen muistaakseni vuoden 1998 Hämiksissä.

Mikäs se Harryn pojan nimi olikaan?

Norman hänenkin nimensä oli, mutta ei hän ole kasvanut supernopeasti aikuiseksi tai mitään sellaista puppua.

Ai niin voiko niitä Morrisonin X-Menejä lukea, jos ei ole lukenut Ryhmä-X:ää Tuhon ajan jälkeen (itse asiassa taisin jättää senkin aikoinaan kesken)?

Ihan hyvin voi. Joitain viittauksia on edeltäviin tarinoihin, kuten Kykloopin kohdalla, mutta niiden tarinoiden lukeminen ei juurikaan edesauta niiden ymmärtämistä...
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

tertsi

  • Vieras
Re: Luettua
« Vastaus #155 : 08.03.2005 klo 21:59:48 »
Sarjari:
En tiedä. olenko kohderyhmää elikkä en, mutta selailtuani lehteä Helsingin Akateemisessa, ei tullut mieleenikään ostaa sitä. Ensimmäisellä sivulla oleva sarjakuva, sivunmittainen, oli ainoa joka olisi houkuttanut tekemään ostopäätöksen. Mutta turhan kova hinta yhdelle sivulle. Muut luokittelin suttuiseksi piirrusteluksi = täysin henkilökohtainen mielipide, totta kai.
EDIT: En siis ole lukenut Sarjaria, sillä lehden selailu ei tuottanut ostopäätöstä. Näkemättä jäi, jos stoorit olivat ties kuinka upeita.

Ruudinsavua:
Tätäkin selailin Akateemisessa. Vaikutti oikein mukavalle julkaisulle. Jopa tilauspäätös vilahti mielessä. Aika näyttää...
Onnea ja menestystä!!! ;D
« Viimeksi muokattu: 08.03.2005 klo 22:05:37 kirjoittanut tertsi »

V3§a V1tikain3n

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 009
  • kersanttinapalm.com/
Re: Luettua
« Vastaus #156 : 01.04.2005 klo 21:19:08 »
Sarjari:
 En siis ole lukenut Sarjaria, sillä lehden selailu ei tuottanut ostopäätöstä.

Tällä pääsisi arvostelemaan "lukemattomia sarjakuvia" Sirkkeliin.

Mutta asiaan: Luin vähän aikaa sitten aimo nipun Lepakkomiestä! Lepis vs Deathblow ja Bruce Wayne murhaaja! Meinasin kehua niitä tässä, mutta taidankin mennä saunaan.


V3§a V1tikain3n

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 009
  • kersanttinapalm.com/
Re: Luettua
« Vastaus #157 : 02.04.2005 klo 10:46:43 »
No niin, kävin saunassa.

Jos vielä joku muistaa klassisen Kummeli sketsin jossa todettiin että Bratt Pitt on Batman, kannattaa lukea Batman/Deathblw, koska tarinan pahiksena hiippailee fotorealistisesti maalattu Bratti itse. Muutenkin varsin mukiinmenevä tarina, parasta oli se että Batman ja Deathblow eivät missään vaiheessa tapaa toisiaan! Huomattavasti antoisampi Deathblow-tarina kuin esim suomeksikin julkaistu Wolverine/Deathblow, josta ei saanut siis kertakaikkiaan minkäänlaista, edes yksiulotteista kuvaa koko hahmosta. Nyt sentään selvisi että tyyppi on palkkasoturi joka tappaa tyyppejä pääasiassa ulkomailla. Todella syvällinen Image-tyyppinen hahmo siis. No, tarina oli ihan mukiinmenevä Batmanstoori.


Bruce Wayne: Murderer ja Batman:Fugitive 1-3 tuli myös luettua, melkeinpä yhteen putkeen. Albumeissa oli koottu varsin pitkä tarina sopivasti kai editoituna kasaan. Stoori ilmeisesti levisi kaikkiin mahdollisiin Batman-lehtiin, ja mukana oli joka halvatun sivuhahmo, Birds of Prayt ja joku minulle tuntematon Spoiler (?)

No, meno oli joka tapauksessa hyvää, voisiko luonnehtia Batman kohtaa CSI:n tyyppistä. Batman äityi välillä synkistelemään niin tylysti! Ja oli pitkästä aikaa mukava lukea tarinaa jossa yleensä niin erehtymätön henkilö tekee niin vääriä ratkaisuja henkilösuhteissa että teki mieli sanoa että hyvä mies, ÄLÄ!

Loppua kohti tarina hiukan hyytyi, kun juttu suorastaan selvisi kesken kaiken, ja lopussa vain selviteltiin jälkipyykkiä. Ei ehkä ikinä nähdä suomeksi pituutensa vuoksi.

Hege

  • väsähtänyt
  • Jäsen
  • Viestejä: 944
Re: Luettua
« Vastaus #158 : 02.04.2005 klo 21:29:19 »
Tulipa urakoitua Gilbert Hernandezin Palomar-järkäle läpi.
Meininki vain parani jutun edetessä, kunnes päästiin Farewell-osioon, oli ihan mukavaa lukea vielä Jesuksen paluusta (ei sen Jesuksen), mutta jotenkin kun oli vanhoja hahmoja ja niiden lapsia ja vaikka ketä niin alkoi tuntua sekavalta (no kaiketi samalta kuin Jesuksesta). Pipo ja Luba Conquers the world eivät sitten enää kummemmin sytyttäneet. Kuitenkin kun huomioidaan kirjan koko niin sitä  "heikompaa" tavaraa on alle viidennes kokonaisuudesta. Eli ostaminen ei kaduta.
Jos vielä mentiin melko kevysti rallatellen Human diastrophism -tarinaan (tämä taidettiin julkaista suomeksikin Palomarin veri -nimellä) asti, niin mitä ihmettä tekijälle on oikein tapahtunut, helskutan ahdistavia kohtia, apinanaivoja ja lopuksi vielä sataa tuhkaa, ja seuraava tarina (Farewell) on syntynyt vasta 5:n vuoden kuluttua.
Mielestäni parhaimmillaan meno on sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan Love Bites ja Duck Feet osioissa, sisältäen suosikkini The way things are going ja For the love of Carmen. Nämä lyhärit muistaakseni löytyvät Alphoista.
Niin ja tietysti: Voi Luoja mitä Naisia.

Bendis-Maleev parivaljakon Daredevilejä on myöskin tullut plarattua. Alkuun olin hieman epäileväinen, mutta jöshes, miksei kukaan muu ole keksinyt tehdä tällaisia tarinoita. Meno on ajoittain kuin parhaimmissa mafialeffoissa, ei ninjoja tms. vaan ollaan hieman maanläheisimmällä tarinalla liikkeellä, kuvitus on niin hyvää että ei viitsisi silmiään räpytellä. Varsinkin tussin ja lyijykynän (näin minä sitä tulkitsen) yhdistäminen näyttää niin mielenkiintoiselta, että täytyy itsekin kokeilla. Parempaa kuin valtaosa Millerin DD:stä.
But pride -  where there is a real superiority of mind, pride will be always under good regulation.

FreakyMike

  • Taideseppä
  • Jäsen
  • Viestejä: 478
  • weird bastard
Re: Luettua
« Vastaus #159 : 02.04.2005 klo 23:47:53 »
Luin tänään Joe Saccon Palestiina sarjakuvan ja oli kieltämättä aika hieno julkaisu. Aiheesta selvisi paljon semmoista mitä en ollut aikaisemmin tiennytkään ja pidin aika paljon myös siitä piirtotyylistäkin. (Toi paikoitellen mieleen Crumbin yksityiskohtaisen piirustustyylin.)
Sarjakuvat: [ www.saunalahti.fi/~wfan/comixfreak ] - Kuvataide/esineet: [ http://astalo.deviantart.com ]

OlliH

  • Luopio
  • Jäsen
  • Viestejä: 414
Re: Luettua
« Vastaus #160 : 04.04.2005 klo 01:42:55 »
No niin, kävin saunassa.

Jos saunassa on vain tuollaiset 12 tuntia niin voi korkeintaan sanoa "käväisin saunassa".

Surullisena totesin muutama päivä sitten että eipä enää Sandman potki niin kuin ennen (jolloin se potkikin ehkä lujimmin). Olihan siinä Endless Nightsissa yksi tosi hyvä pätkä, mutta loput olivat keskinkertaisia tai huonoja. Onko syy minun vai Gaimanin vanhentumisessa jäi vielä vähän epäselväksi.

Persepolis II:lta odotin paljon ja sain mitä halusinkin. Jos tehtäisiin uudestaan se 50 keskeistä sarjakuvaa -lista (johon en siis osallistunut kun olen sen verran uusi), niin harkitsisin äänen antamista tälle kaksikolle. En kyllä sitten lopulta varmaan antaisi, mutta hienoa kamaa silti.

Ville Rannan Sade oli positiivinen yllätys. Ei se ruma piirrosjälki vaan se hyvä tarinankerronta. Alinka taas vastaavasti oli visuaalisesti onnistuneempi, mutta muuten vain "ihan jees". Tarinallisuudelle pisteet tällä kertaa. Sitten on tullut luettua kaikenlaista ikivanhaa randomia mitä kirjastosta löytyy, kuten Oktobrianan seikkailuja kahdesta eri teoksesta.

Tuuk42

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 221
  • "En pidä minään"
Re: Luettua
« Vastaus #161 : 04.04.2005 klo 14:34:16 »
Löytyi lähikirjastosta todellinen yllätys, eli Jalavan julkaisema J. O´Barrin Crow.
Vaikka opus on fyysisiltä mitoiltaan varsin tuhti, sen luki yhdessä hujauksessa.
Graafisen loiston taso vaihtelee keskinkertaisesta erittäin näyttävään. Kuvasto on juuri niin karua kuin tälläisessä kostotarinassa kuuluukin olla. Mustaa ja valkoista on käytetty tyylillä ja etenkin harmaasävyiset lyijykynäsivut ovat karkkia silmille.


Mietteitä teoksesta, mahdollisia spoilereita:    Lähtökohdista Crown hahmo kehittyy täysin erisuuntaan kuin esim. Mark Dacascoksen tähdittämässä tv-versiossa. Sarjakuvan Crow on synkkä kostaja haudan takaa, joka aseet laulaen lasauttaa väärintekijöidensä aivot pihalle. Crow on tuhoutumaton teurastaja jonka ainoa tarkoitus olemassaoloon  on mahdollisimman verinen kosto.  TV-versiossakin kosto suoritetaan, mutta paljain käsin, Dacascos-korppi pyrkii kytkemään kaiken pahan pois, kun sarjakuvan Korpin päässä pyörii vain verikosto.
Sarjakuvassa koston polulle risteävätkään eivät aina pääse paikalta ilman lyijymyrkytystä. "Viattomatkin" saavat osansa luotisateesta.

Sarjakuvana Crow oli mukiinmenevä yltiöbrutaali teurastuskekkeri, mutta jotain hahmo menettää viehätyksestään, kun kosto tapahtuu (lähes) aina tuliaseiden välityksellä. Tai sama Loboa lainaten: "Aseet vievät kaiken ilon tappamisesta".
Eipä tappamisen kuulukaan olla hauskaa, ja sen osoittamisessa Crow onnistuu sarjakuvana hyvin. Kosto suoritetaan ja paha saa palkkansa mutta lopulta jää vaivaamaan oliko tämä nyt sittenkään tarpeellista.
Tragedian tajua J. O´Barrilta löytyy, ehkä enemmän kuin tietääkään. Crowssa paha saa palkkansa ja oman käden kosto suoritetaan, mutta koston suorittamisen jälkeen jäljellä on pelkkä tyhjiö, kosto ei anna rauhaa Korpin levottomalle sielulle, saati tuo yhtään lähemmäs menetettyä rakastaan.


Suosittelen, joskin pienellä varauksella.
"Art Kills Creativity." - Douglas Adams Paint it Black!

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Re: Luettua
« Vastaus #162 : 05.04.2005 klo 18:00:57 »
Tulipa urakoitua Gilbert Hernandezin Palomar-järkäle läpi.
Meininki vain parani jutun edetessä, kunnes päästiin Farewell-osioon, oli ihan mukavaa lukea vielä Jesuksen paluusta (ei sen Jesuksen), mutta jotenkin kun oli vanhoja hahmoja ja niiden lapsia ja vaikka ketä niin alkoi tuntua sekavalta (no kaiketi samalta kuin Jesuksesta). Pipo ja Luba Conquers the world eivät sitten enää kummemmin sytyttäneet. Kuitenkin kun huomioidaan kirjan koko niin sitä  "heikompaa" tavaraa on alle viidennes kokonaisuudesta. Eli ostaminen ei kaduta.
Jos vielä mentiin melko kevysti rallatellen Human diastrophism -tarinaan (tämä taidettiin julkaista suomeksikin Palomarin veri -nimellä) asti, niin mitä ihmettä tekijälle on oikein tapahtunut, helskutan ahdistavia kohtia, apinanaivoja ja lopuksi vielä sataa tuhkaa, ja seuraava tarina (Farewell) on syntynyt vasta 5:n vuoden kuluttua.
Mielestäni parhaimmillaan meno on sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan Love Bites ja Duck Feet osioissa, sisältäen suosikkini The way things are going ja For the love of Carmen. Nämä lyhärit muistaakseni löytyvät Alphoista.
Niin ja tietysti: Voi Luoja mitä Naisia.
 näyttää niin mielenkiintoiselta, että täytyy itsekin kokeilla. Parempaa kuin valtaosa Millerin DD:stä.

Minäkin luin tämän ja myös Jaimen Locas-kokoelman. Oli hienoa lukea jutut kronologisessa (ei siis julkaisu-) järjestyksessä, moni asia selkeni.

Locas oli kuin olisi löytänyt uudelleen vanhan ystävän. Näin eläviä ihmisiä ei sarjakuvassa ole muita... alun mekaanikkotarinat ei miellyttäneet aikoinaan eikä miellyttäneet nytkään, mutta ne antaa anteeksi osana kokonaisuutta. On niin mielenkiintoista seurata tarinoiden ja tyylin kehittymistä... piirtäähän Jaime on aina osannut.

Muistin myös, miksi hippejä pitikään vihata: JUST SIKS!!!! Tämä tuntuu nuoremmille punkkaripolville olevan hieman epäselvää... ;)
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

q-mies

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 807
  • The cut runs deep
Re: Luettua
« Vastaus #163 : 07.04.2005 klo 11:58:40 »
Tilasin/luin tuossa viimeimmäksi Wolverinen "The End"-TPB:n, joka oli ihan hauska (Logan on niin vanha että huohottaa yhden hyökkäyksen jälkeen  :D) muttei pärjää Origin-tarinalle (joka sekin piti tilata alkuperäiskielisenä).

Viimeisin oikeasti vaikuttava Marveli oli Avengers Disassembled TPB joka kokoaa yhteen Avengers 500-504 lehdet. Kaunista ja kauheaa katseltavaa kun äijät saa päihinsä ja lujaa, vaikken koskaan ole Kostajista juurikaan pitänyt. Toivottavasti ne kaatuneet kanssa pysyvät kuolleina (tuskin kun Marvelista on kyse..).

Mitäs muuta on tullu luettua.. Dazzler #21 oli aika mielenkiintoinen, Alison Blare lienee ainoa "supersankari" jonka äiti lähti huumehörhöilemään vieraan matkaan kun ko. sankari oli vielä lapsi..?

t.Q
t.Q

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re: Luettua
« Vastaus #164 : 07.04.2005 klo 13:50:33 »
Viimeisin oikeasti vaikuttava Marveli oli Avengers Disassembled TPB joka kokoaa yhteen Avengers 500-504 lehdet.
Ainoa hyvä puoli tässä Disassembled-tarinassa, jonka tähän mennessä olen keksinyt on, että sen seurauksena Byrnen West Coast Avengersin Vision Quest julkaistaan kokoomana. Tosin en minä sitä osta, kun omistan alkuperäiset numerot, mutta niille, jotka ei ole tutustuneet, niin siinä on oikeaa Kostajat-meininkiä.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva