Sarjakuvaa käsitteleväksi keskustelufoorumiksi, se keskustelu usein jää.
Tietysti itse olen niitä joille periaatteessa patriarkaatin pitäisi puoltaa minua, heteroa miestä. Itse kun Seksin historiasta löysin enemmän sivalluksia sovinismia ja patriarkaatin toimia kohtaan, sellaista " mutta miksi nyt ottaa huomioon puolet ihmiskunnasta?" heittoja.
Ranska ei ole koskaan ollut kehopositiivisuuden maa muutenkaan vaikka toki heidän kulttuurinsa moniäänistyy siinä missä oma korpimaamme pohjoisessa.
Eli tavallaan ymmärrän kriitiikin ja tavallaan en ollenkaan.
Minusta kun Seksin Historia oli lähempänä Jessi Jokelaisen Femokratia albumia. Siinä mennään kotoiseen politiikkaan ja sukupuolipolitiikkaan. Siihen miten yhä on kahdet rattaat.
Jokelainen toki on graafisesti huolitellumpaa jälkeä luonnosmaiseen BD/ ligne clairiin verrattuna ja sävynsä on anteeksipyytelemätön: nämä asiat ovat päin helvettiä ja siitä kuuluukin puhua, jollei huutaa.
Tämä tietenkin myös sulkee ison osan lukijoita pois kun ei nähdä sitä metsää puilta tai uskotaan mitä MTK asiasta on paasannut niin vasta"propagandaa" ei tartte lukea näillä lakeuksilla.
Molemmissa teoksissa ilahdutti juuri että on faktojen tarkistus tehtynä.
