Kokoelmat World without a Superman ja the Return of Superman.
Kyseessä on siis jatko-osat Teräsmiehen kuolema-tarinalle, jossa sankarimme lähtee autuaammille metsästysmaille Doomsday-nimisen ryökäleen saattelemana.
Kun ajattelee ideaa Teräsmiehen tappamisesta, niin sehän on ilmiselvä rahastus- ja markkinointikikka. En usko, että yksikään Teräsmiehen lukija (tai muukaan) uskoi, että Teräsmies kuoli lopullisesti. Sehän olisi sama kuin päästäisi päiviltä Aku Ankan tai Mikki Hiiren. Teräsmies on ikoni. Kuolematon. Koko tarinan loppu ei siis hetkeäkään ollut tätä lukiessani epäselvä (eikä asiaan vaikuta se, että näiden jälkeen on kymmenen vuoden aikana ehtinyt tulla melkoinen kasa uusia Teräsmiestarinoita). Pääosaksi tuleekin siis toteutus. Miten kerrotaan niinkin suuri tarina kuin Teräsmiehen kuolema ja miten hänet tuodaan takaisin elävien pariin ilman liian naurettavia selityksiä. Tähän kaikkeen DC:n miehet ja naiset käyttivätkin kunnioitettavat 37 lehteä ja lähes 900 sivua.
Ensimmäinen kokoelma, osa kaksi siis, käsittää Teräsmiehen hautaamisen. Katsellaan, millainen paikka maailmasta alkaa muodostua, kun teräksinen mies onkin poissa. Toimintaa ei ole paljoa ja paljon keskitytään surevien tunteisiin. Tämä kaikki toteutetaan ihan viihdyttävästi (jos se on tässä kohdassa oikea sana). Erityisesti Jonathan Kentin suru koskettaa ja hänen astraalimatkaansa tuonpuoleiseen Clarkia hakemaan seuraa mielenkiinnolla.
Albumi loppuu raamatullisiin tunnelmiin, kun Teräsmiehen hautakammiosta löydetään tyhjä ruumisarkku. Ensimmäiseksi epäillään ruumiin ryöstöä, sillä se oli ryöstetty aikaisemminkin. Pian kuitenkin julkistetaan silminnäkijälausuntoja Teräsmiehestä. Neljästä Teräsmiehestä.
Toinen kokoelma, kolmas osa, joka onkin lähes 500-sivuinen järkäle, on sitten toimintapitoisempi. Alussa seurataan neljän uuden Teräsmiehen elämää ja pohditaan kuka heistä on se oikea, vai onko kukaan. Vielä menetystään sureva Lois Lane (joka siis tässä vaiheessa jo tiesi, että Clark Kent on Teräsmies ja oli menossa tämän kanssa naimisiin) tenttaa jokaista Teräsmies-ehdokasta, mutta kukaan ei läpäise testiä täysin.
Albumin pahikseksi osoittautuu yksi neljästä Teräsmiehestä: Cyborgi-Teräsmies, joka avaruusystäviensä kanssa tuhoaa kokonaisen kaupungin ja pystyttää tilalle oman teknokylänsä, joka onkin jättimäinen rakettimoottori. Pahiksen tarkoitus on seuraavaksi tasoittaa Metropolis toisen teknokylän tieltä ja näiden kahden raketin avulla lähteä lennättämään maapalloa pitkin avaruutta.
Kolme liittoutunutta Teräsmiestä vahvistettuna Terästytöllä (joka on se Byrnen kehittelemä Matrix-hahmo tuhotusta rinnakkaisulottuvuudesta) syöksyvät uljaina pelastamaan maailmaa pahan kynsistä. Mukaan ryntää myös aito Teräsmies, joka voimansa menettäneenä rymistelee paikalle kryptonilaisella taisteluhaarniskalla. Lois todistaa tämän Teräsmiehen aitouden puolesta.
Lopputaistelu on huima ja osansa siitä saa myös Hal Jordan, Vihreä Lyhty. Lopulta kuitenkin hyvikset voittavat ja Teräsmieskin saa voimansa takaisin.
Vielä pitää sitten keksiä, miten selitetään Clark Kentin katoaminen ja paluu samaan aikaan kuin Teräsmies. Ja hyvä ratkaisu siihen kehitelläänkin. Maailma on siis jälleen pelastettu ja kaikki on hyvin. Jee.
Pidin siis suunnattomasti näistä kokoelmista. Näissä oli juuri sitä, mitä supersankaritarinoilta haen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa melko pitkään aikaan todella jännitin sarjakuvaa lukiessani! Vielä kun kuvitus oli pääosin tasokasta ja miellyttävää (jopa Jon Bogdanoven tyyliin tottui yllättävän nopeasti), niin lukunautinto oli melkoisen täydellinen. Siis kaikin puolin hyvä aloitus uudelle vuodelle.
Mutta jotain vikaakin löytyi. Toimituksellinen moka. Kaikesta päätellen Teräsmies kuoli vähän ennen joulua. Return of Superman -kokooman puolivälissä ilmestyy Daily Planet, joka on päivätty 28. toukokuuta. Kuitenkin lopussa sanotaankin, että Teriksen kuolemasta siihen asti on kulunut vain vähän yli kuukausi. Ei tää varsinaiseti lukunautintoa estä, mutta vähän harmitti.
Niin, ja selvisi, miksi Teräsmiehellä oli yhdessä vaiheessa se typerä pitkä tukka.