Luettua

[roju]

I beg to differ: miten voit väittää että Prattin naiset olivat muka saman näköisiä? Muistan ainakin sen yhden konkkanokan ja muutenkin kyllä niissä piirteitä oli. Prattin tapa piirtää oli aika eriskummallinen verrattuna vaikkapa nyt Manaraan ja yleensä "realistiseen" tyyliin. Ei ymmärrä. 

Prattin KAUNIIT naiset on kaikki samannäköisiä. Miehet ei.
Musta ne on ylipäätään vähän kliseisiä. Semmosta "sisko tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma" -meisinkiä. Ei kyllä kauttaaltaan. Onhan siellä myös pahoja naisia jotka saa tehdä asioita eikä vaan haikailla. Mut ne onkin pahoja. NeferNeferNefer-efekti: eipä Waltarikaan vissiin ikinä miettiny että jos ei Sinuhen Egyptissä halunnu olla kiltti nöyrä kotivaimo, ainoo vaihtoehto oli alkaa pahaksi syöjättäreksi. Ammattivalintakysymykset naisten osalta kirjallisuudessa perinteisesti... pffff.

Mutta kaipaisin semmoisia niinkuin vaikka Munoz&Sampayolla: keskenään ERI TAVOILLA kauniita naisia, joilla on myös oma elämä ja luonne. Silloinkin kun ne on sivuroolissa.

Kyllä musta silti CM on mestariteos. Ehkä mä haluisin et se Corto ois nainen. Tai ois joku yhtä siisti naishahmo ku Corto. On se niin romanttinen. Täytyy tyytyä Pauletteen ja Adaan. Rakastan niitä, mutta on ne vähän höpsöjä, aikansa lapsosia vissiin. Tank Girlkin on niin äijä. 

[tolppis]

Ahaaaaa...ymmärrän...kai...

Niin, luonne on tosiaan aikas sanoisinko että film noiri noilla Prattin naishahmoilla.

[Hanna]

Luettua:

Chris Ware: Jimmy Corrigan - The Smartest Kid On Earth

Hiukan hirvitti tarttua tähän tiiliskiveen, koska sitä on niin järjettömän paljon kehuttu ja parhaaksi ylistetty. Mitä jos minä en pitäisikään siitä ja tuomitsisin koko jutun tapani mukaisesti tekotaiteelliseksi roskaksi (syyllistyn tuohon aivan liian usein kun jokin menee
hilseeni yli... ).

Pelko oli turha. Alkukangertelun ja sekoittavien unijaksojen jälkeen tarina veti puoleensakuin kärpäspaperi. Erityisesti kiinnostuin Jimmyn isoisän tarinasta ankaran isän armoilla 1800-luvun lopun Chicagossa. Waren suorastaan kliininen piirrostyyli ja hillitty värienkäyttö tuki erinomaisesti Corriganin suvun miesten ilotonta ja ankeaa tarinaa. Ware onnistui myös kuvaamaan todella hyvin hiljaisia vaivautuneita hetkiä; saattoi mennä parikin aukeamaa pelkkään seiniin tuijotteluun, mutta silti se ei käynyt yksitoikkoiseksi.

Kokonaisuudessaan surumielinen ja koskettava tarina, lopussa meinasi jo tulla tippa silmäkulmaan. Kaikkien kehujen arvoinen ja vielä vähän enemmän.

[tertsi]

Hellboy:
Persoonallinen piirrostyyli, joka ei ole kuitenkaan luotaanryöntävän taiteellinen, vaan helposti luettavaa. Mutta itse tarinat ovat epäkiinnostavia (tai onhan Rasputinin natsien toimeksiannosta manaama piru tietysti periaatteessa kiinnostavaa, mutta tarina ei lähde koskaanoikein  kunnolla lentoon) ja repliikit eivät kulje sujuvasti, vaan ovat jotenkin töksähteleviä. Kuvakerrontakin jättää lukijan silloin tällöin ymmälleen.

Eli piirrostyyli on jopa niin hyvä ja mielenkiintoinen, että minulle  tuli halu piirtää tuollaista tyyliä itsekin (=helppo toteuttaa ja silti hyvän näköistä!). Stoori ja kerrontatapa jättivät sitten meikäläisen täysin kylmäksi. Toiseen Hellboyhin ei meikäläinen enää rahojaan tuhlaa.

Mustanaamio:
Tuli ikävä Valvea ja Leppästä. Surkea Mustis seikkailu varsinkin graafisilta ansioiltaan. Juoni perushuttua.

Mutta lisäsarjana oleva Jerome K. Bloche oli erittäin miellyttävä. Peruseurooppalaista huolella tehtyä sarjakuvaa. Jotta saan tietää miten Bloche- tarina päättyy, ostan tai ainakin luen seuraavankin Mustanaamio-lehden! (Voisipa tällaista ostaa ilman tuota Mustanaamio-osuutta.

Jysäys?)

[V3§a V1tikain3n]

Hellboy:
Persoonallinen piirrostyyli, joka ei ole kuitenkaan luotaanryöntävän taiteellinen, vaan helposti luettavaa.
Eli piirrostyyli on jopa niin hyvä ja mielenkiintoinen, että minulle  tuli halu piirtää tuollaista tyyliä itsekin (=helppo toteuttaa ja silti hyvän näköistä!).

http://www.innernet.org/napalm/new/comic/pyhaa/pyhaa1.htm

Sitäkin on kokeiltu...

[tertsi]

http://www.innernet.org/napalm/new/comic/pyhaa/pyhaa1.htm

Sitäkin on kokeiltu...

Hienosti matkittu!
Jos matkis HIEMAN vähemmän, niin tuon vois ottaa ihan tosissaan.
Hyvän näköistä jälkeä!

[gerber]

Galactus The Devourer-minisarja. Odotin tarinalta jotain järisyttävää loppua, joka olisi paljastanut Galactuksen olemassa olon tärkeyden, mutta kaikki jäikin avoimeksi.  :(Onneksi John Buscema on sen verran kova piirtämään ettei Sienkiewitzin tussaus pahemmin häirinnyt. Keskitasoa mutta pakollinen luettava kaikille Marvel-universumia seuraaville.

[Lurker]

<snip>
Mustanaamio:
<snip>
Mutta lisäsarjana oleva Jerome K. Bloche oli erittäin miellyttävä. Peruseurooppalaista huolella tehtyä sarjakuvaa. Jotta saan tietää miten Bloche- tarina päättyy, ostan tai ainakin luen seuraavankin Mustanaamio-lehden! (Voisipa tällaista ostaa ilman tuota Mustanaamio-osuutta.
<snip>

Nuoren yksityisetsivä Blochen seikkailut ovat todellakin sitä aivan parasta eurooppalaista sarjakuvaa. Juttujen henkilöt ovat hyvin uskottavia, juonet pysyvät arkisen kokoisina ja se kuinka Dodier piirtää rakennuksia, on aivan uskomattoman upeaa - varsinkin kattonäkymät, joista hän tuntuu pitävän.

Mutta ei minusta Mustanaamio-tarinakaan (Tuhotkaa Singhit)  mikään huono ollut.

Idea siitä, että Mustanaamiolta ns. "lanttu leviää", on hyvä.

[tertsi]

Lurker:
Kirjoituksessasi on häivähdys markkinointia, mielestäin. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Ettet vain olisi Egmontilla töissä?

Missäs muissa Mustiksissa on Blochea? Ostin joskus aikoinaan  yhden Blochen ranskaksi, mutta on todella hienoa, että niitä voi lukea tällä kotomaan kielelläkin.
Hyvää jatkoa!

[Lurker]

Lurker:
Kirjoituksessasi on häivähdys markkinointia, mielestäin. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Ettet vain olisi Egmontilla töissä?

Missäs muissa Mustiksissa on Blochea? Ostin joskus aikoinaan  yhden Blochen ranskaksi, mutta on todella hienoa, että niitä voi lukea tällä kotomaan kielelläkin.
Hyvää jatkoa!

Jenkeissähän mainostoimistot muuten palkkaavat ihmisiä, jotka keskustelussaan ohimennen mainostavat eri tuotteita. Egmont olisi varmaankin ihan mukava työpaikka, mutta (huokaus) en valitettavasti ole siellä töissä.

Viime vuoden parhaita sarjakuvia retosteltaessa (ketju http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1889.0) paras tarina sarjakuvalehdessä oli mielestäni Jerome K. Bloche - Menneisyyden haavat (MN 19-20 / 2004). Kehuni tulivat kyllä ihan puhtaasta sydämestä.

Täydellisen listan Jeromeista löydät Juha Tynnisen sivulta http://mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/indeksit/indeksi_jerome_k__bloche.html

[tertsi]

Jenkeissähän mainostoimistot muuten palkkaavat ihmisiä, jotka keskustelussaan ohimennen mainostavat eri tuotteita. Egmont olisi varmaankin ihan mukava työpaikka,

En ihmettelisi, jos joku täällä luulisi meikäläisen olevan Bdnetin asialla.
En ole.

Ja Blochen talot on hienosti piirrettyjä. Tekeeköhän valokuvasta läpi vaiko ihan omasta päästä?

[Lurker]

<snip>
Ja Blochen talot on hienosti piirrettyjä. Tekeeköhän valokuvasta läpi vaiko ihan omasta päästä?

En tiedä kenen päästä, mutta alla kuva Jeromen päästä ja talojen katoista...



Ja vaikka en ranskaa osaa niin hienot on sivut:
http://www.jeromekjeromebloche.com/

[Veli Loponen]

Lukaisin kaikkien muiden sarjojen (Jeff Hawke, Jussi Jänis, Simpsons...) ohella kaksi Tinttiä (Päämääränä kuu ja Tintti kuun pinnalla).
Ajattelin vihdoin aloittaa tutustumisen myös Tinttiin ja siksi valitsin itselleni helpoiten lähestyttävät. Ja hauskoja oli. Aika tuhtia luettavaa kuitenkin, kun noiden kahden albumin lukemiseen meni viikko!
Huomenissa käyn varmaan kirjastossa ja lainaan vähäsen lisää Tinttiä.
Hyvä lukukokemus kuitenkin oli kuvallisesta monotonisuudesta huolimatta.

[Reima Mäkinen]

Joo, Tintit on sillee "erilaisia" että eri tarinat on tavallaan eri genreä. Enimmäkseen toki seikkailua, mutta kun niitä on tehty niin pitkällä aikajänteellä tekijän kypsyminen näkyy väkisinkin (ajankuvasta puhumattakaan). Uusintalukemisella (samaista kuusarjaa) mua viehätti (edelleen) Hergen komiikan taju. Ajattelin, että ne on vain nappulana tuntuneet hauskoilta, mutta kyllä niissä on sittenkin aika pätevää se huumorinkin rakentelu. Asterix albut ei esmes aiheuttaneet samaa reaktiota, mutta onhan niitä huumorintajuja tietennii erilaisia.
Tertsin mainitsemasta Hellboysta olen suurin piirtein samaa mieltä. Se on jäänyt jo kahdesti kesken. Suomen kielellä päädyin sentään hieman pidemmälle kuin englanniksi. Periaatteessahan siinä sarjassa ei ole mitään isoa vikaa mutta käytännössä ilmeisesti kuitenkin joku asia mättää... pitäisi oikein paneutua.

[tertsi]

Aika tuhtia luettavaa kuitenkin, kun noiden kahden albumin lukemiseen meni viikko!

...kuvallisesta monotonisuudesta huolimatta.

Tällainen vanhemman polven lukija kaipaa nimenomaan tuollaisia tuhteja lukukokemuksia, siis suht paljon tekstiä (=Asterix, Valerian, Niilo Pielinen, Tintti). Nykysarjisalbumin lukee useasti   viidessätoista minuutissa (Jälkiä rinteessä, Monsieur Jean) . Ei hyvä.


Tuo Tinttien monotonisuus on myös viimeiseen asti hiottua LUETTAVUUTTA, josta esim. herra Mignola voisi ottaa oppia, noin niinkuin viimeisimmän lukukokemukseeni vedoten.