Siilin kohdalla on vähän vaikea sanoa, minkä siinä ylipäätään pitäisi olla hauskaa. Se ei mene riman ali vaan kirmaa lapsuuden riemulla B-katsomon takana yrittämättä koko hyppyä. Monien selvästi väsyneiden strippisarjojen kanssa sen sijaan voi purkaa stripin ja ymmärtää, että mikä siinä pitäisi olla hauskaa, vaikkei se lainkaan toimikaan. (sitäpaitsi en suostu ajattelemaan, että Siili voisi olla huonompi kuin Sosraj)
Huumori ei taida kestää aikaa. Se mikä nauratti vaariani, ei välttämättä naurata minua. Naispuolisko osti sarjismessuilta Banaanin julkaiseman Vihtori & Klaara -koosteen ja kyllähän sitä voi lukea sympaattisen ajankuvan takia, mutta jos samoja gageja yrittäisi nyt joku tuupata markkinoille nykyaikaisella piirrostyylillä, se olisi suoraan menoa tähän ketjuun.
Lisäksi tähän säikeeseen voi luontevasti tuoda kaikki ne sarjat, joiden taso on vuosi(kymment)en mittaan romahtanut. Niissä näkee alkupään, joka on ainakin jollain määreellä ollut toimiva, ja sitten voi todeta, että ollaan vain varjoa entisestä.